Eero Saksela 6.1.1937–16.2.2023
Professori Eero Saksela kuoli Espoossa. Hän oli 86-vuotias, syntynyt Helsingissä 6. tammikuuta 1937.
Saksela valmistui lääkäriksi ja väitteli tohtoriksi aiheenaan perimän vauriot syövässä 1962 Helsingin yliopistosta. Tutkimuslinja jatkui maineikkaassa Wistar-instituutissa Yhdysvalloissa, mutta Suomeen paluun jälkeen keskiöön nousi syöpäimmuniteetti. Vieraita kudoksia tunnistavien luonnollisten tappajasolujen eristäminen johti Sakselan uusille urille.
Tappajasolujen tutkimus oli menestyksekästä, useita väitöskirjoja valmistui. Sakselalle myönnettiin 46-vuotiaana Suomen lääketieteen arvostetuin kunnianosoitus, Matti Äyräpään palkinto. Tuolloin haastattelussa Saksela toppuutteli toimittajia, mutta lupasi, että näitä soluja tullaan vielä käyttämään ihmiseen. Ja toden totta, nykyään syöpää hoidetaan CAR-NK immunoterapialla.
Saksela erikoistui patologiksi. Hänet nimitettiin patologisen anatomian professoriksi 1981. Kun kasvaimelle ei keksitty diagnoosia, löytyi ratkaisu yleensä Sakselan konsultaatiossa. Patologian laitoksella oli dynaaminen ilmapiiri, jossa opetus, tutkimus ja diagnostiikka kulkivat yhdessä. Sakselan kansainvälisistä verkostoista hyötyi moni.
Luottamustehtäviä oli mm. Wiipurilaisessa osakunnassa, Wihurin tutkimuslaitoksessa, sekä Syöpäsäätiössä. Hän oli vahva visionääri motivaationa tutkimusedellytysten takaaminen seuraavalle sukupolvelle. Saksela oli aloitteentekijänä Biomedicumin rakentamiseksi Meilahteen.
Saksela oli Aikakauskirja Duodecimin toimittaja pari vuosikymmentä. Lehden täyttäessä sata vuotta 1985 hänen ehdotuksestaan tilattiin jokaisen 12 juhlanumeron kanteen kotimaisen huippugraafikon teos. Taide kuului tärkeänä osana Sakselan elämään, ja myös puoliso Piila oli tekstiilitaiteilija.
Periksiantamattoman oikeuden puolustajan johtajataidoista soisi monen ottavan mallia. Saksela oli tilaa antava mutta vaativa esimies, joka piti omiensa puolta.
Myös avomeripurjehdus tarjosi foorumin kilpailuun ja itsensä haastamiseen. Sakselan kipparoimat veneet saavuttivat menestystä Suomen mestaruuksia ja Gotland Runt kisan voittoa myöten. Tuolloin navigointi ja taktiikan hiominen eivät olleet digitalisoituneet vaan perustuivat perinteisempiin taitoihin. Ehkä juuri Sakselan herkkä kompassi ja vahva intuitio oikeaan osuneiden ratkaisuiden tekemisessä auttoivat häntä purjehduskilpailujen ohella onnistumaan myös urallaan tutkijana, esimiehenä ja perhe-elämässä.
