Eila Airaksinen 22.8.1933–19.3.2023
Dosentti, lastenlääkäri ja lastenneurologi Eila Marjatta Airaksinen (o.s. Neuvonen) kuoli rauhallisesti Kuopiossa 89-vuotiaana.
Hän syntyi Kuolemajärvellä Karjalan kannaksella ja joutui 6-vuotiaana evakkoon, päätyen sittemmin asumaan Orimattilaan. Maatalon monipuolisesti taitavana, lahjakkaana ja ahkerana tyttärenä hän mietti alkuun eläinlääkärin ja käsityönopettajan uria, mutta päätyi ihmislääketieteeseen.
Valmistuttuaan Helsingistä lääkäriksi 1959 hän erikoistui ensin lastenlääkäriksi. Pian sen jälkeen perhe muutti Yhdysvaltoihin, missä hän aloitti lastenneurologian alan tutkimustyön ja kliinisen työn Houstonissa Teksasissa 1967–68.
Suomeen paluun jälkeen Eila toimi Rinnekodin keskuslaitoksen lääkärinä, sitten lastenneurologian apulaislääkärinä ja erikoistui lastenneurologiaan Helsingissä. Hän väitteli 1973tryptofaanin metaboliasta Downin oireyhtymässä.
Perheen muutettua Kuopioon hänestä tuli KYS:n lastenneurologian osastonylilääkäri ja ylilääkäri, missä viroissa hän toimi 23 vuotta. Eläkkeelle jäätyään hän jatkoi vielä aktiivista kliinikon uraansa lastenneurologina Australiassa Sydneyn yliopistollisessa lastensairaalassa vuosina 1996–97.
Eila Airaksinen oli positiivinen ja energinen, periksiantamaton lastenneurologisten potilaiden kuntoutuskäytäntöjä uudistava ylilääkäri ja kouluttaja. Hän toimi Itä-Suomen alueella lastenneurologian alan pioneerina.
Taitavasta karjalaisen perinteen ruoanlaitosta sai nauttia iso perhe. Omien lasten lisäksi Eilan vaikutus jatkui lastenlapsiin ja lapsenlastenlapsiin sekä kummilapsiin ulkomailta. Eilan harrastuksia olivat omakotitalo ja sen puutarha, kesämökit risusavottoineen, marjanpoiminta, lisäksi kotiseutuyhdistykset (Marttaliitto, Karjalaliitto ja viime vuosina talonpoikaismuseo Riuttala).
Eilan peruspilarina oli syvä kristillinen vakaumus. Eilan rakkaina tukina olivat puoliso Mauno ja perhe.
