Piiriylilääkärin tehtäviin kuuluu seurata hyvinvointialueiden päätöksentekoa. Liiton valiokunnissa meillä on vakiopykälänä mielenkiintoinen “alueelliset kuulumiset”, jolloin käymme läpi keskeisimmät alueelta tulevat asiat.

Tämän lisäksi piiriylilääkärit lukevat hyvinvointialueiden keskeisten toimielinten, kuten aluehallitusten esityslistoja ja pöytäkirjoja.

Tämä on kohtuullisen haastava tehtävä. Päätöksenteko on pääosin kauheaa kapulakieltä. Aineistot ovat pahimmillaan satojen sivuisia pituisia. Se, mitä aluehallitusten pöydillä tapahtuu, on vaarassa hukkua massiivisiin liitetiedostoihin. Osin tämän vastareaktiona valmistelua ja keskustelua on siirtynyt epävirallisiin salattuihin iltakouluihin.

Tällöin herää kysymys missä päätökset tehdään, ja kuka ne tekee?

Yle uutisoi hiljattain hyvinvointialueiden paisuneista asiakirjamassoista. Kyse ei ole vain sivumääristä, vaan läpinäkyvyydestä. Kun keskeiset linjaukset ja vaikutusten arvioinnit upotetaan koukeroiseen tekstiin ja teknisiin liitteisiin, joista edes alan ammattilainen tai tekoäly ei saa louhittua kunnollista tiivistelmää, olemme demokratian ytimessä olevan ongelman äärellä.

Hallintolaki velvoittaa viranomaisen käyttämään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Tämä ei ole pelkkä suositus, vaan yksi länsimaisen yhteiskunnan pilareista. Kieli on vallankäyttöä: kun asiat esitetään tarpeeksi monimutkaisesti, ne muuttuvat vaikeasti valvottaviksi.

Jos luottamushenkilöt tai työkseen päätöksiä seuraavat ammattilaiset eivät saa kokonaisuudesta otetta, kuka saa?

Suomessa on 800 000 ihmistä, jotka tarvitsevat selkokieltä. Jos juridiikan ja terveyspolitiikan vesissä keitetty dosentti joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen päätöksenteon koukeroita, on tilanne selkokieltä tarvitseville lähes mahdoton.

Demokratia ei toteudu, jos osallistumisen kynnys asettuu liian korkealle.

Olemme keskellä Suomen historian suurinta julkista organisaatiouudistusta. Onnistuminen edellyttää luottamusta, ja luottamus syntyy siitä, että ihmiset ymmärtävät, mitä heidän palveluilleen tapahtuu.

Meidän on pystyttävä parempaan viestintään.

Päätöksenteko on tuotava takaisin prosesseihin ja kielelle, joka on useimpien ymmärrettävissä. Vain ymmärrettävä valta on sellaista, joka kestää päivänvalon ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja luottamusta.