Hannu Tiusanen 21.8.1954–16.12.2021
Reumaortopedian dosentti, ylilääkäri Hannu Tiusanen syntyi Suomenlinnassa puolustusvoimien kapteenin perheeseen ja vietti nuoruutensa Helsingissä. Hän jäi eläkkeelle Tyksin Orton vastuualuejohtajan tehtävästä kesällä 2020 ja menehtyi Turussa 67-vuotiaana.
Päästyään ylioppilaaksi 1973 Hannu suuntasi Oulun yliopistoon ja valmistui lääkäriksi 1981, jonka jälkeen hän työskenteli mm. psykiatrialla ja anestesiologialla. Kirurgiksi hän valmistui 1988, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriksi 1993. Hannu väitteli tohtoriksi 1997 HY:ssa ja suoritti reumaortopedian erityispätevyyden 2002. Maamme ensimmäinen reumaortopedian dosentuuri myönnettiin Hannulle 2017 TY:ssa.
Hannu teki elämäntyönsä Varsinais-Suomessa. Hänet valittiin 1993 Tyksin ortopedin virkaan kehittämään reumaortopediaa Paimion sairaalan reumaosastojen yhteyteen. 20 vuoden aikana kehitys alalla Hannun johdolla oli valtava. Ensimmäinen proteesileikkaus tehtiin Paimiossa 1995, 2012 jo n. 300:n vuosivauhtia. Hannu kehitti uusien tekniikoiden ja proteesien käyttöönottoa ja teki tutkimusta hoitotuloksista. Hän sai kootuksi ympärilleen vahvan ortopedien ryhmän. Hän koulutti erikoistuvia lääkäreitä ja yksikössä vieraili lukuisia kollegoja oppia hakemassa. 2013 Hannu siirtyi reumaortopedian vastuualuejohtajaksi yksikön muuttaessa Paimiosta Tyksin Kirurgiseen sairaalaan.
Kliinikkona Hannu oli empaattinen ja potilaan etua ensisijaisesti ajatteleva, eikä hän menettänyt toivoa vaikeissakaan tilanteissa. Hänen kädentaitonsa ja leikkaustekniikkansa olivat erinomaiset. Hannu toimi aktiivisesti myös yksityislääkärinä Lääkärikeskus Pulssissa ja myöhemmin Terveystalossa.
Vapaa-aikana kädentaidot pääsivät esille niin kodin remontoinnissa kuin Kustavin kesämökillä. Hannu oli rakastava ja suurisydäminen puoliso, isä ja isoisä. Hän oli värikäs tarinankertoja, suuri musiikin ystävä ja ahkera saunoja, ja perheen koirat olivat lähellä sydäntä. Hannun sinikkyys ja vahva omistautuminen työlleen ohjasivat myös jälkipolvea lääketieteen pariin.
Teija-puolison, lasten ja muiden omaisten lisäksi Hannua jäävät kaipaamaan lukuisat potilaat, ystävät ja kollegat.
