Kalevi Pyörälä 24.4.1930–13.2.2023
Kalevi Pyörälä syntyi Saarijärvellä, kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1948 Jyväskylän yhteislyseosta ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta (HY) 1954. Sisätautien erikoislääkärin oikeudet Kalevi sai 1961 ja kardiologian 1966. Hän väitteli vuonna 1965, ja hänet nimitettiin HY:n sisätautiopin dosentiksi 1966. Hänet nimitettiin Kuopion korkeakoulun (Yliopisto 1984-) sisätautiopin professoriksi 1973. Tästä virasta hän jäi täysin palvelleen eläkkeelle 1993.
Hän tutki väitöskirjassaan hyytymistekijöiden muutoksia rotilla varfariinin annon seurauksena. Kalevin tutkimustyö ja julkaisut kohdistuivat sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen ja näiden epidemiologiaan. Hän osallistui aktiivisesti hypertonian ja lipidihäiriöiden hoidon toteuttamista käsitelleiden koulutustilaisuuksien järjestämiseen.
Kalevi toimi aktiivisesti kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Hän oli ansioistaan palkittu Euroopan kardiologisen seuran ja useiden muiden seurojen aktiivinen jäsen, joiden asioiden hoitamiseen ja julkaisutoimintaan Kalevi osallistui.
Toimiessaan Suomen Kardiologisen Seuran puheenjohtajana 1974–76 Kalevi kehitti toimintaa oleellisesti.
Hänet valittiin Kuopion korkeakoulun sisätautiopin professoriksi 1973 (KY 1984-), mutta hän otti viran vastaan Suomen akatemian tutkimusprofessuurin päätyttyä 1975.
Kuopion yliopistosairaalan hallinnossa Kalevi oli ristiriitoja sovitteleva, neuvotteleva ja asioihin perehtynyt mielipiteen muodostaja, jota arvostettiin suuresti.
Ihmisenä hän oli hienovarainen, huolellinen ja harkitseva. Hän oli hyvä esikuva nuoremmille kollegoille potilaaseen, omaisiin ja kollegoihin suhtautumisessa. Näitä oppeja me Kalevin oppilaat olemme noudattaneet. Pitkän elämänsä aikana Kalevi sai nähdä ja tuntea työnsä tuloksia myös potilaan näkökulmasta, kun hän sai avun moniin vakaviin sairauksiinsa omien oppilaiden hoidossa.
Musiikki oli lähellä sydäntä, se oli harrastuksista tärkein – intohimo. Kuopiossa Kalevi soitti selloa lääkäreiden orkesterissa ”Tahdistimessa”. Hän oli hyvä laulaja ja sovitti lauluja kuoroille.
Rakkaus musiikkiin periytyi myös jälkipolvelle. Perhe oli elämän kiintopiste. Häntä jäävät kaipaamaan vaimo Ritva ja neljä tytärtä perheineen.
