Kalevi Saloranta 15.12.1941–18.6.2023
Ylilääkäri Kalevi Saloranta kuoli Virroilla pitkäaikaisten sairauksien uuvuttamana.
Hän syntyi Virroilla sotiin osallistuneiden isän ja lottaäidin viidestä lapsesta vanhimpana. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Sammon Yhteislyseosta Tampereella. Lääkäriksi hän tuli ensimmäisten ulkomailla opiskelleiden joukossa Baselin yliopistosta 1967. Yleislääketieteen erikoislääkärin oikeudet hän sai 1976 ja hallinnon erityispätevyyden 1980. Saloranta toimi koko uransa Virroilla, kunnanlääkärinä 1969–72, sitten terveyskeskuksen johtavana lääkärinä ja ylilääkärinä, eläkkeelle hän jäi 2009.
Alkuaikoina ainoana kunnanlääkärinä hän hoiti synnytykset, keisarinleikkaukset ja umpilisäkkeen poistot. Hän teki työtä ”suurella sydämellä” yrittäen kaikin keinoin taata ihmisläheisen hoidon potilaalle, hyväntuulisena suosittuna ”ihmisenä ihmiselle”. Hän toimi Virroilla pitkään myös yksityislääkärinä ja Kelan asiantuntijalääkärinä.
Tampereen Lääkäriseuran varapuheenjohtajana Saloranta oli kaksi vuotta ja puheenjohtajana 2008–09. Koko virkauransa, eläkkeelläkin, hän osallistui aktiivisesti seuran kokouksiin sääolosuhteista riippumatta. Seuran kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 2018. Lääkäriseuran Bertel Laurellin kunniapalkinnon hän sai jo 1990. Perusteluina oli hänen työssään osoittama hyvä ammattitaito, kotiseutu-uskollisuus ja paikkakuntalaisten luottamus. Kalevi oli Virtain valtuuston puheenjohtajana 2009–12 ja 10 vuotta hallituksessa. PSHP:n valtuustossa hän oli useita kausia ja sopimusohjaustoimikunnassa vuosia. Virtain sydänyhdistyksen puheenjohtaja hän oli yli 50 vuotta,samoin rotariklubin jäsenenä. Hän sai Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin.
Ruskavaellukset sukulaismiesten kesken pohjoisen tuntureilla ja erämaissa sekä keväiset perheen hiihtomatkat olivat ”Kallun” jokavuotisia harrastuksia, ratsastus jo ennen eläkevuosia. Hän nautti ison omakotitalon piha- ja puutarhatöistä, hoiti kukkien istutukset ja kasvimaan laiton. Kallu välitti pikkulintujen ja kukkien tuntemusta luonnonystävänä lapsilleen, joiden oli opeteltava kalastaminen ja kalojen perkaus, verkoilla, mato-ongella ja pilkkimässä käynnit ja pajupillien teko.
Kalevia jäivät kaipaamaan puoliso ja perheenjäsenet, sukulaiset, suuri joukko ystäviä, työtovereita, kollegoita ja paikkakuntalaisia.
