Voisinko saada parempaa hoitoa yksityisellä tai ulkomailla? Sitä tuntuu pohtineen viime aikoina moni syöpäpotilas.

Ylen MOT-ohjelma uutisoi huhtikuussa, että Suomessa monissa syövissä elossaolo on heikompi kuin muissa Pohjoismaissa (1). Ensisijaisesti syynä on pidetty sitä, että monet syövät löydetään meillä levinneempänä ja huonokuntoisemmilta potilailta kuin verrokkimaissa.

Lisäksi mediassa on ollut tämän vuoden aikana esillä syöpäpotilaan hoitopolkua kritisoivia henkilökohtaisia kertomuksia. Sekä näyttelijä Olga Temosen (2) että muusikko Pauli ”Pate” Mustajärven (3) tänä vuonna ilmestyneissä elämäkerroissa kritisoidaan syövän diagnostiikan kestoa julkisessa terveydenhuollossa. Molemmat päätyivät lopulta hakemaan hoitoa yksityisestä sairaalasta.

Pääongelma syöpädiagnostiikan takkuamisessa on tietysti turhaan menetetyt elinvuodet, mutta lisäksi tarinat prosessin epäonnistumisesta kaivavat maata terveydenhuollon luotettavuuden alta. Valtioneuvoston Kansalaispulssi-kyselyn mukaan nykyisin enää 66 % kertoo luottavansa terveydenhuoltoon melko paljon tai paljon, kun luku vielä kuusi vuotta sitten oli noin 90 % (4).

Kun syöpäpotilas menettää luottamuksensa julkiseen hoitoon ja alkaa itse etsiä tietä eteenpäin, ollaan kaninkolon reunalla. Epäluuloisesti julkiseen terveyspalvelujärjestelmään suhtautuvalle potilaalle, kun voi myydä hyvän ja asianmukaisen yksityisen hoidon ohella myös, jos jonkinmoista kokeellista ja tehotonta hömppää. Muun muassa Temonen kertoo kirjassaan käyneensä vaihtoehtohoidoissa.

Onkologian polilta katsottuna julkisen terveydenhuollon tilanne ei ole yhtä synkkä kuin mitä mediasta voisi ymmärtää. Useimmiten syövän hoitopolku etenee julkisella erittäin mallikkaasti sitten, kun epäily taudista on syntynyt. Ongelma on se, että epäilyn heräämiseen ei meillä panosteta: perusterveydenhuollon lääkärille on vaikea saada aikaa ja seulonnat toteutetaan Suomessa useissa syövissä kansainvälisiä suosituksia suppeammin.

Muualla hyväksi koettuja keinoja olisi. Perusterveydenhuollon toimiva omalääkärimalli olisi todennäköisesti tehokas keino diagnostiikan parantamiseen, ja lisäksi seulontoja kannattaisi laajentaa. Esimerkiksi Tanskassa on myös käytössä tavoiteajat syöpädiagnostiikan kestolle.

Vielä ei ole myöhäistä kääntää potilaita pois kaninkololta.