Kari Pulkkinen 26.11.1930–31.10.2021

KNK-erikoislääkäri, LKT, lääkintöneuvos Kari Pulkkinen kuoli 31.10.2021 Lahdessa. Hän syntyi 26.11.1930 Mikkelin mlk:ssa, ja kasvoi Haukivuorella Lietlahden tilalla. Hän vastasi jo pikkupoikana uteluihin tulevaisuuden suunnitelmistaan: ”Liäkär tai riätäl”.

Kari kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1949, valmistui Turun yliopistosta lääkäriksi 1957, erikoislääkäriksi 1962 ja väitteli 1967. Korvalääkärin ura jatkui 1963 Tampereella, ylilääkärinä Kotkan keskussairaalassa 1968 ja Päijät-Hämeen keskussairaalassa 1975. Keskussairaaloissa tehtiin vaativiakin syöpäleikkauksia, niin myös Kari. Kari toimi vuoteen 1986 lisäksi johtavana lääkärinä PHKS:ssa. Vuosina 1986–1992 hän oli Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin johtava ylilääkäri. Vastaanottoa hän jatkoi vielä eläkkeelle jäätyään usean vuoden ajan.

Kari oli aktiivinen järjestötoiminnassa jo opiskeluaikoina. Valmiina lääkärinä hän oli mukana Lääkäriliiton ja Duodecimin toiminnassa, paikallisyhdistyksissä ja erikoisalayhdistyksessä. Osallistuminen ja vaikuttaminen ulottui myös harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin liittyvissä järjestöissä ja yhdistyksissä.

Kari avioitui kurssikaverinsa Eija Härrin kanssa 1956. He saivat neljä lasta. Perheessä harrastettiin musiikkia ja tennistä. Tennistä Kari pelasi säännöllisesti, viimeisen kerran 90-vuotispäivän kunniaksi. Hiihto oli Eijan ja Karin yhteinen harrastus. Hiihtoneuvoksen arvon he saivat vuonna 1988. Hiihtämään Kari halusi vielä ehtyneillä voimillaan alkuvuodesta 2021. Myös golf oli eläkeiässä mieluisa harrastus.

Kesäpaikka kotitilan naapurissa oli Karille tärkeä. Hän sai siellä käyttää käteviä käsiään ja toteuttaa näkemyksiään. Laajennuksia tehtiin perheen kasvaessa, lastenlapsia tuli 13. Kari tiesi, että jälkikasvu kykenee huolehtimaan paikasta myös hänen jälkeensä. Muistoksi jälkipolville Kari kirjoitti 2005 historiikin lapsuutensa Lietlahdesta. Lisäksi syntyi tutkielma sukutilan isännistä ja kesäpaikan rakentumisen historia.

Rakas isä eli pitkän ja rikkaan elämän. Lähdön hetkellä hän ei ollut yksin. Saima Harmaja: ”Se on kuin yhteinen sopimus jota kunnioitetaan. Kun vene lipuu hiljaa, eikä kukaan pane vastaan. Kun tiedetään: lautturi on uupuneen puolella.”