– Jos lääkärit eivät voi hyvin, ei ole mahdollista tarjota hyviä terveyspalveluja, sanoo ylilääkäri Elina Paloniemi.

Vuosittain käytäviä kehityskeskusteluja pidetään suomalaisessa työelämässä itsestäänselvyytenä, mutta lain mukaan työnantajilla ei ole velvollisuutta järjestää niitä. Lääkärien mielestä kehityskeskusteluja tulisi käydä nykyistä enemmän, selviää Lääkäriliiton työhyvinvointiryhmän keväällä valmistuneesta loppuraportista.

– Lainsäädäntö ei velvoita järjestämään kehityskeskustelua. Joihinkin työehtosopimuksiin asia on kirjattu, mutta ei kaikkiin. Esimerkiksi hyvinvointialueet voivat itse päättää, käydäänkö niitä, kertoo Lääkäriliiton neuvottelupäällikkö Anna Zibellini.

Työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on yleinen huolehtimisvelvoite, minkä piiriin myös kehityskeskustelut voisivat kuulua. Koska työnantaja kuitenkin päättää, käydäänkö keskusteluja vai ei, ne voivat kiireessä jäädä pitämättä. Zibellinin mukaan työnantajapuolella on asiassa laiminlyöntiä.

Lääkäriliiton vuoden 2019 jäsenpaneelin mukaan noin 45 prosenttia lääkäreistä olisi käynyt kehityskeskustelun vuonna 2018. Enemmistö koki keskustelut hyödyllisiksi.

Tärkeä yhteys esihenkilöön

Zibellinin mukaan vuosittaisia kehityskeskusteluja pitäisi käydä muun muassa siksi, että työnantajalla tulee olla tieto kaikkien palvelussuhteessa olevien edellytyksistä suoriutua työtehtävistä.

Keskustelu on myös työntekijälle tärkeä hetki saada yhteys omaan esihenkilöön ja tuoda esiin omia ajatuksia työstä.

– Hyvään kehityskeskusteluun valmistaudutaan pohtimalla ennakkoon lomakkeelle kirjattuja teemoja. Kehityskeskustelu ei ole työhaastattelu, jossa työntekijän tulisi osoittaa pätevyyttään. Sen sijaan siinä tulisi huomioida työn tekemisen sujuminen, työympäristö ja työntekijän työkyky. Joskus palkkaus voi kuulua kehityskeskusteluun, mutta ei aina.

Zibellinin mukaan joillakin työpaikoilla kehityskeskusteluja voi olla kaksikin kertaa vuodessa. Yleensä niiden tavoitteena on käydä läpi pidemmältä ajalta asioita, jotka edistävät työn suorittamista tai vievät motivaatiota.

Esiin voi nousta esimerkiksi perhevapaalle jääminen. Ikääntyvät puolestaan voivat nostaa esiin jaksamiseen liittyviä asioita.

Esiin oma kokemus pärjäämisestä

Zibellinin mielestä on tärkeää, että kehityskeskusteluja käy kaksi tasaveroista osapuolta, vaikka esihenkilö yleensä toimii niiden vetäjänä.

– Keskusteluissa tulisi nostaa esiin, miten työntekijä näkee oman kehittymisen ja koulutustoiveet, miten hän kokee pärjäävänsä työssään ja miten kokee motivaation jatkaa työtä. Mahdollinen työpaikalla koettu häirintä tulisi aina nostaa esiin myös.

Työhyvinvointikyselyn perusteella lääkäreiden työhyvinvointiin eniten vaikuttavia tekijöitä olivat ongelmat tietotekniikan kanssa, työn jatkuva kiire ja se, että ei voi keskittyä itselle olennaisimpiin asioihin.

Myös puutteet työnohjauksessa nousivat esiin. Kaikki eivät saa työnohjausta, ja usein työnohjaaja ei ole lääkäri, mikä koettiin epäkohdaksi.

– Syy, miksi työnohjaaja ei ole lääkäri, liittyy usein kustannuksiin, sanoo Zibellini.

Lue lisää: ”Lääkärien hyvinvointi auttaa myös työnantajaa”