Nykyajan lääketieteen kivijalka on sen perustuminen tieteelliseen näyttöön (evidence-based medicine), eli toiminta perustuu tutkimustietoon. Viime aikoina on lisääntyvässä määrin ilmennyt lääketieteellisen tutkimustiedon sivuuttamista tai kieltämistä. Hätkähdyttävästi tätä on ilmennyt erityisesti Yhdysvalloissa, jossa sijaitsee maailman suurin ja korkeatasoisin biolääketieteellisen tutkimuksen infrastruktuuri.

Yllä mainittu ilmiö voimistui räjähdysmäisesti vuoden 2025 aikana, jonka alussa terveysministeriksi valittiin Robert F. Kennedy jr. (RFK jr.), entisen presidentin veljenpoika. Vaikka 75 nobelistia ja 18 000 lääkäriä varoittivat etukäteen kongressia Kennedyn epäpätevyydestä, Valkoisen talon hallinto runnoi nimityksen läpi.

Tämä ympäristöasioissa ansioitunut juristi oli kiinnostunut ympäristötekijöiden ja erityisesti rokotusten mahdollisista haittavaikutuksista. Hän innostui mielikuvituksellisista salaliittoteorioista (Covid-19-virus on kiinalaisten kehittämä biologinen ase, terveysviranomaiset ja lääkejätit ovat rokottamalla ”myrkyttäneet” amerikkalaiset lapset, seurauksena autismiepidemia). Keskellä pandemiaa (2021) Kennedy kehotti Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirastoa (FDA) vetämään koronarokotteet markkinoilta ja välittömästi lopettamaan lasten rokottamisen.

Valintansa jälkeen RFK jr. aloitti heti järjestelmän totaalisen myllerryksen. Terveysministeriön alaisten laitosten henkilökuntaa vähennettiin 10 000:lla. Rokotekomitean kaikki jäsenet erotettiin ja tilalle valittiin rokoteskeptikkoja. Koronapandemiassa tehonsa osoittaneiden mRNA-rokotteiden 500 miljoonan dollarin tutkimusrahoitus katkaistiin ja Kennedy ilmoitti, ettei terveitä lapsia tai raskaana olevia naisia enää hyväksytä rokotettaviksi.

Lääketieteen tutkijoiden vapautta ehkä rajoitetaan. RFK jr. ilmoitti mahdollisesti kieltävänsä alaisiaan tutkijoita julkaisemasta artikkeleitaan ”lääketeollisuuden korruptoimissa” tieteellisissä lehdissä, kuten New England Journal of Medicine ja Lancet. Tilalle perustettaisiin terveysministeriön ”sisäiset julkaisut”.

Voisiko Suomessa syntyä tilanne, jossa poliittiset tahot päättäisivät asiantuntijoiden ohjeiden vastaisesti lääketieteellisistä asioista kuten rokotuksista ja ehdottaisivat tutkijoiden julkaisukanavien rajoittamista?

Toivottavasti ei. Vaikka koronapandemian aikana yksittäinen ministeri saattoi koettaa vaikuttaa THL:n asiantuntijoihin (1), hallinto ei liene rokotusasioissa päättänyt asiantuntijoiden vastaisesti.

Lääketieteeseen liittyvissä hallinnollisissa asioissa ei kuitenkaan ole harvinaista, että poliitikot sivuuttavat asiantuntijoiden ohjeet.

Esimerkkejä on. Hyvinvointialueuudistuksessa alueiden lukumäärää paisutettiin poliittisin perustein. Terveyspoliittiset argumentit on jätetty sivuun, kun alkoholin myyntiä asteittain siirretään Alkosta muihin kauppoihin. Kun maan hallitus on jo tehnyt päätöksen omalääkäriohjelman aloittamisesta, olisi yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilu rahoituksineen pitänyt lääkäriasiantuntijoiden mielestä yhdistää siihen.

Ei poliittista vaan asiantuntijoiden ohjausta tarvitsevat myös monet edessä olevat haasteet, kuten vanhusväestön hoito- ja hoiva sekä mielenterveyspotilaiden avo- ja laitoshoito.

Ehkä RFK jr. kuitenkin tekee meille palveluksen herättäessään meidät näkemään, että ideologia vaikuttaa tieteeseen ja tieteen pitää vastata haasteeseen.

Voisimmeko me asiantuntijat parantaa tiedotustamme ja tuottaa tietoa sellaisessa helposti ymmärrettävässä muodossa, jonka kansalaiset haluavat ottaa vastaan?