Luottamusedustajien kausi lähenee päätöstään. Näin kauden päättyessä voi katsella taaksepäin mennyttä kautta ja huokaista. Siitäkin on selvitty.

Kauden suuret ponnistukset olivat uraporrasjärjestelmän käyttöönotto ja samalla uuteen suoritemalliin siirtyminen perusterveydenhuollon puolella. Urakka on ollut melkoinen, kun samalla on tehty harmonisaatiota hyvinvointialuesiirtymän velvoittamana. HR:llä on ollut kädet täynnä töitä sopimuskiemuroiden opettelemisen ja laskennan kanssa. Samoin luottamusedustajilla.

Yhdessä on onneksi päästy eteenpäin ja uraporraspalkat ovat maksussa kautta Suomen.

Kompastuksilta ei toki ole vältytty, eikä palkan maksun viiveiltä tai virheiltä. Kaikki olemme kuulleet jo legendaarisista Sarastian sotkuista ja useimmat ovat tavanneet omia käsittämättömiä palkkakuittejaan, joissa yritetään avata takautuvan palkanmaksun ja korjausten kulkua. Jos ei noiden kuittien lukeminen ole helppoa, tuskin on tekeminenkään.

Tulevasta kaudesta ei ehkä tule merkittävästi helpompi.

Hyvinvointialueilla on menossa massiiviset määrät YT-neuvotteluita, kun valtion myöntämä rahoitus ei riitä kattamaan perustuslain velvoittamia sosiaali- ja terveyspalveluita. Ainut nopea säästökohde on henkilöstö, jota ei muutenkaan ole yhtään liikaa.

Äkkijarrutus on viemässä ojasta syvälle allikkoon. Pitkällä tähtäimellä järkeviä ja säästäviä panostuksia esimerkiksi perusterveydenhuoltoon ei tehdä. Lakkautettuja terveysasemia tai irtisanottuja ammattilaisia ei välttämättä ole helppo saada takaisin, vaikka jossain kohtaa tulisi havaittua, että lapsi hulahti pesuveden mukana ja tuli lakkautettua sellaista mitä ei olisi kannattanut. Vaikka Kelalla ei ilmeisesti olekaan tarve pitää henkilöstöstään aivan viimeisen päälle kiinni, ei yhteiskunnalla ole varaa menettää osaavia, motivoituneita ja kokeneita ammattilaisia, ei Kelasta eikä sotesta.

Miten synkkyyden pilvien noustessa taivaalle päästään eteenpäin?

Täytyy rakentaa luottamusta. Luottamusta siihen, että poliitikot kuitenkin löytävät toimivan ratkaisun korjata soten ilmeisen valuvikaisen rahoitusratkaisun ja löytävät vielä halua toteuttaa tämän ratkaisun.

Luottamusta siihen, että etulinjassa toimivat ammattilaiset tekevät parhaansa joka päivä auttaakseen apua tarvitsevia mahdollisimman järkevällä ja resurssiviisaalla tavalla. Luottamusta siihen, että ehkä jopa päästään yhteisymmärrykseen, mitkä ovat suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja miten ne voidaan järkevimmin järjestää.

Joku viisas joskus totesi, että parhaat terveyspalvelut suunnitellaan siten, että itse suunnittelijat ja päättäjät eivät tiedä tai voi tietää, mitä osaa palveluista he käyttävät. Järkevä kokonaisuus ja riittävä avun saanti kaikille on se ydin, joka täytyy kirkastaa. Jos palvelut ovat sellaiset, että yhteiskunnallisesta roolista riippumatta voi luottaa saavansa riittävän ja oikea-aikaisen avun, on onnistuttu.

Luottamusedustajina voimme seuraavallakin kaudella ylläpitää työrauhaa ja toimivia neuvotteluvälejä. Tehtävinä on jatkaa harmonisaation ja sopimuskuvioiden edistämistä, ei pelkästään YT-pöydissä istumista. Palkkamallit eivät ole vielä kaikki valmiita ja sopimusratkaisussa riittää yhä paikallisestikin neuvoteltavaa. Laskutalkoot ja sopimustulkinnan kiemurat jatkuvat.

Alkavaan kauteen voimme nostaa mieleemme Jukon osuvan moton: ”Sopien ja neuvotellen, mutta sopimuksista kiinni pitäen.” Vaikka yksi palkkavirhe ja YT-neuvottelu kerrallaan.