Matti Arola 23.1.1938–2.10.2023
Anestesialääkäri Matti Kaarlo Juhani Arola kuoli Turussa 85-vuotiaana jonkin aikaa sairasteltuaan. Mynämäellä asuneiden vanhempien poika oli todellinen aito turkulainen: hän syntyi Heidekenillä, kävi Turussa kaikki koulunsa, tuli ylioppilaaksi 1956, lääketieteen lisensiaatiksi 1964 ja erikoistui anestesialääkäriksi 1965–68. Käytännössä hän teki koko työuransa anestesiologian erikoislääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, josta hän jäi eläkkeelle 37 vuoden jälkeen vuonna 2001.
Matti oli erikoisalansa pioneerisukupolvea. Hänen aloittaessaan anestesiologian erikoistumisopintonsa silloisessa Tyksin A-sairaalassa, oli klinikassa vain kourallinen anestesialääkäreitä. Siihen aikaan olikin enemmän sääntö kuin poikkeus, että jokaisen anestesiologin vastuulla oli useita nukutuksia samanaikaisesti – asia, joka nykysukupolvelle on jopa vieras. Sydänleikkausten käynnistyttyä Turussa hän kuului myös Tyksin sydänanestesiologien ensimmäiseen sukupolveen. Pitkän uransa aikana hän opetti monia sukupolvia uusia anestesialääkäreitä, jotka muistavat hänet lempeänä ja kannustavana, mutta tiukan paikan tullen kiperissä tilanteissa paikalle tupsahtaneena ongelman ratkaisijana. Kiireisen työn ohessa tehtiin myös tutkimusta ja Matti väitteli tohtoriksi 1981.
Omalla hiljaisella tavallaan hän oli erittäin hauska ihminen, jolle tyypillinen luonteenpiirre oli rauhallisuus. Viilipyttynä hän pysyi rauhallisena tilanteissa, joissa muut olivat jo menettämässä toivonsa. Vain avainnipun helistely kertoi Matin saapuneen paikalle ja sama ääni kuultiin hänen poistuessa leikkaussalista. Hän ei tyrkyttänyt tietojaan tai taitojaan muille, mutta oli heti valmiina auttamaan. Matti oli erityisen pidetty niin kollegana kuin ihmisenä. Voi hyvin sanoa, että Matti oli luonteensa perusteella erityisen sopiva juuri anestesialääkärin työhön.
Pitkäaikaisin harrastus oli joka-aamuinen uinti ennen työpäivää ylioppilastalon uimahallissa. Akateemisen Uimari-Unionin uintimatkat kirjattiin ylös ja kumulatiivinen lokikirja kertoi, milloin oli edetty Biskajan lahdelle ja myöhemmin, kuinka pitkälle Välimerta oli kroolattu. ”Ui sinä Istanbuliin, menen itse Kairoon.”
Muita harrastuksia olivat kalastus, puuhastelu Pyhämaan mökillä, konsertit, teatteri ja ruoanlaitto. Kaikkein rakkain asia Matille oli perhe: vaimo, poika ja tytär ja eläkepäiviä ilahduttanut pojanpoika. Omaisten ja suvun lisäksi Mattia jäävät kaipaamaan lukuisat työtoverit.
