Mia Venhola o.s. Knuutila 3.11.1949–31.1.2022
Terveyskeskuslääkäri Mia Venhola kuoli kotonaan Espoossa 31.1.2022. Mia vietti lapsuutensa Helsingin Töölössä opettajavanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa. Perheen kesänvietoissa Mustiossa hän oppi heinänteon, soutamisen ja verkonlaskun taidot. Mia kirjoitti ylioppilaaksi 1968 Apollon Yhteiskoulusta ja valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta 1974.
Mia työskenteli koko työuransa Vantaan terveyskeskuksessa. Hänestä pitivät sekä potilaat että työtoverit. Mia kehitti toimintatapoja etenkin Vantaan ehkäisyneuvolassa kantaen erityistä huolta nuorten hyvinvoinnista ja aborttien määrästä. Tämä peräänantamaton työ johti ilmaisen ehkäisyn aloitukseen alle 20-vuotiaille, Vantaalla yhtenä ensimmäisistä kunnista koko Suomessa, ja aborttien vähenemiseen. Työ äitiys- ja ehkäisyneuvolassa sekä terveysasemalla toi esiin seksuaalineuvonnan tarpeen ja johti kouluttautumiseen kliiniseksi seksologiksi (NACS). Tätä työtä Mia jatkoi eläköidyttyäänkin. Hän toimi myös vuosia pidettynä luennoitsijana.
Käypä Hoito -työssä Mia osallistui Raskauden keskeytys -suosituksen päivityksiin. Hän oli aktiivinen toimija Suomen Lääkäriliiton paikallisjaostossa toimien myös puheenjohtajana. Häntä motivoi lääkäreiden työolojen parantaminen ja terveyskeskustyön kehittäminen.
Mia Venholalle myönnettiin Suomen Leijonan ritarimerkki 2012 ja Suomen seksologisen seuran Elämäntyö -palkinto 2014. Työyhteisössä Mia lyötiin rakkauden ritariksi ja seksuaaliterveyden suurlähettilääksi.
Koripallo oli Mian ja koko perheen rakas harrastus. Mia pelasi koripalloa naisten korkeimmalla sarjatasolla 1970-luvulla, valmensi Torpan Poikien juniorijoukkueita yli kymmenen vuotta ja toimi edustusjoukkueiden lääkärinä. Perhe ja viime vuosina kasvanut lapsenlapsikatras olivat Mialle erityisen rakkaita. Ystäviään Mia osasi kannustaa ja tukea. Hän oli positiivinen ja huumorintajuinen, huumoria riitti myös itseä kohtaan. Mia rakasti kukkia ja puutarhanhoitoa, talvisin hän viihtyi Lapissa hiihtäen ja lasketellen Ylläksen tuntureilla.
Puoliso Jarmon ja sisarten menetys sekä omat sairaudet löivät leimansa viimeisiin vuosiin.
Miaa jäivät kaipaamaan neljä lasta puolisoineen, kymmenen lastenlasta sekä laaja työtoveri- ja ystäväjoukko.
