Nina (o.s. Imppola) kirjoitti ylioppilaaksi 1981 Hämeenlinnan tyttölyseosta. Samoihin aikoihin alkoi seurustelu tulevan aviopuolison Simo Torkkolan kanssa.

Nina valmistui sairaanhoitajaksi -84 ja samana vuonna vietettiin Ninan ja Simon häitä. Hattelmalan mielisairaalassa työskennellessä kasvoi Ninan kunnianhimo ja mielenkiinto lääkärin työhön, mikä johti opintojen aloitukseen Tampereen lääketieteellisessä -86. Vuonna 1990 syntyi perheen esikoinen Henna, minkä jälkeen Nina keskittyi vuoden ajan perheeseensä opintojen sijaan. Lääketieteen lisensiaatiksi Nina valmistui -93 ja seuraavana vuonna syntyi toinen tytär Rosa.

Nina innostui alkuun kirurgiasta. Runsas päivystäminen ei kuitenkaan houkutellut pienten tyttöjen äitiä. Sittemmin heräsi mielenkiinto psykiatriaan, johon Nina myös erikoistui. Myöhemmin kiinnostus tarkentui nuorisopsykiatriaan, jossa häntä viehätti erityisesti yksi perusajatus: ”Nuoruus on toinen mahdollisuus”. Nina valmistui nuorisopsykiatrian erikoislääkäriksi 2002. Työn kiinnostavuudesta huolimatta perhe oli Ninalle aina ykkösprioriteetti.

Nuoren mielenmaailman kiinnostavuus sekä Ninan läsnäolon ja kuulemisen taito johti erityistason psykoterapeutiksi 2008 ja vaativan erityistason psykoterapeutiksi 2014. Psykoterapiatoiminnan ohessa Nina työskenteli Valkeakosken ja myöhemmin Forssan nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Jatkossa hän suunnitteli keskittyvänsä yksityiseen psykoterapiaan, mutta nämä suunnitelmat kariutti pahanlaatuinen sairaus, joka pysähdytti Ninan ja koko perheen elämän rajusti.

Nina suhtautui harrastuksiinsa kunnianhimoisesti. Taideharrastus johti taiteen perusopintojen suorittamiseen 2010-luvulla. Nina mielellään luki, ulkoili ja hoiti puutarhaa. Tyttärien lennettyä pesästä Norwichinterrieri Yoda toi paljon iloa ja touhua elämään.

Vaikean syöpäsairauden keskellä Nina oli onnellinen, ettei hänen tarvinnut olla huolissaan tyttäristään, jotka olivat rakentaneet itselleen hyvän elämän. Sen sijaan huolena oli, ehtisikö hän nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa syntymän. Paitsi, että Nina sai kokea mummuksi tulon onnen, sai hän iloita vielä yli vuoden lapsenlapsensa elämää läheltä seuraten aina perheen ympäröimänä vietettyihin viimeisiin päiviin saakka.

Ninaa kaipaamaan jää perheen lisäksi iso liuta ystäviä, työtovereita ja sukulaisia.