Nuorten mielenterveyskriisiin tarvitaan konkreettisia toimia
YTHS tiettävästi arvioi koronakriisin tuplaavan mielenterveyspalveluidensa kysynnän. Toteuma olikin peräti 3.5x nousu, mitä medikalisaatio ei selitä. Palvelujärjestelmän kantokyvyn kannalta on huolestuttavaa, ettei palautumista vakiintuneelle kysyntäuralle ole tapahtunut.
Arvostetut nuorisolääkärit Elina Hermanson ja Silja Kosola ovat aiemmin kuvanneet tällä areenalla osuvasti nuorten palvelujärjestelmän haasteita.
Perinteinen kouluterveydenhuolto ei enää kykene tarjoamaan riittävää apua.
Nuorten toive nopeasta hoitoonpääsystä matalan kynnyksen digi- ja walk-in-palveluina tulee toteuttaa. Tuotantotalouden oppien mukaisesti palvelun läpimenoajan on pysyttävä lyhyenä. Jos viiveet ovat pitkät ja asiakas jätetään pyörimään palvelujärjestelmään hoitoketju tukkeutuu.
Useiden puolueiden vaaliohjelmissa vilahteli tavoitteita parantaa nuorten mielenterveyspalveluita. Onnistuminen edellyttää innovatiivisia uudistuksia ja lainsäädännön muuttamista.
THL ehdottaa perustettaviksi yleislääkärijohtoisia mt-erikoisyksiköitä. Siis kolmiportaista palvelujärjestelmää.
Organisoisin palvelut THL:n ehdotusta tehokkaammin, kaksiportaisesti, integroimalla perustason mt-palvelut jo olemassa oleviin koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon palveluihin.
Mitä vähemmän on portteja ja yksiköitä ”ei kuulu meille” -rajauksineen, vastuun väistämisineen ja pompotteluineen, sitä vähemmän tarvitaan lähetteitä.
Asetusta kouluterveydenhuollosta (338/2011) tulee mielestäni täydentää, jotta kouluterveydenhuolto sisältää ennaltaehkäisevän terveydenhuollon lisäksi lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien sekä oppimisvaikeuksien tutkimukset, lyhytinterventiot (esim. IPC ja Cool Kids) ja seurannan. En tarkoita, että kouluilla alettaisiin antaa pitkiä psykoterapioita, poistelemaan luomia tai huuhtelemaan poskionteloita. Mutta yleisimpien ongelmien (masennus, ahdistus ja tarkkaavaisuushäiriö) hoidon tulisi onnistua lähipalveluna kouluterveydenhuollossa ja opiskelijaterveydenhuollossa erikoissairaanhoidon konsultaatiotuen turvin. Kohdentaen voimavaroja ilman pelkoa, että hoito syö preventiivisen toiminnan voimavaroja.
Tiimityön johtamisoppien veteraanien Burken&Barronin oppikirjassa kerrotaan miksi tiimin toiminta epäonnistuu. Näin käy, jos yhteinen tavoite ja johtaminen puuttuu.
Terkkari, lääkäri, psykologi ja kuraattori muodostavat moniammatillisen oppilashuollon tiimin. Tiimillä pitää olla yhteiset tavoitteet ja johto. Siksi oppilashuoltolakiin (1287/2013) tulee lisätä kth-lain tavoin sairaudenhoitovelvoite tai mieluummin kirjoittaa lait yhteen.
Ratkaisuja juurisyihin tulee pohtia alue- ja valtakunnantasolla, jottei paikallinen aika kulu pääosin yhteisölliseen työhön.
Insinööri Jaatinen Arto Paasilinnan Onnellinen mies -teoksessa tarvitsi rautatien. Hän sai valtionhallinnosta vastauksen, jossa todettiin, että laitettaessa hihat rivakasti heilumaan, pätkän rakentaminen onnistuu 10 vuodessa. Siihen Jaatinen totesi tarpeen olevan 5 viikkoa, ja jollei se valtiolta onnistu, niin hän rakentaa sen itse.
Toivon Säätytalolla lähiajat viettävien sisäistävän ettei itsetuhoiset nuoret, heidän lähipiirinsä, sidosryhmänsä eikä vakavasti kipuileva nuorisopsykiatrinen palvelujärjestelmä voi odottaa korjaavia toimenpiteitä kauaa – tarvitaan Jaatisia.
