Reijo Luukkainen 12.4.1941– 18.2.2023
Talvisena sunnuntaina saimme suruviestin. Kurssitoverimme Reijo Luukkainen on siirtynyt ajasta iäisyyteen vaikean sairauden uuvuttamana.
Reijo syntyi Säämingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan Lyseosta 1959 ja lähti Helsinkiin lukemaan lääkäriksi. Yhtenä meistä tammikuussa 1962 aloittavista oli valppain silmin maailmaa tarkkaileva savolaispoika.
Opimme tuntemaan Reijon terävänä, nasevaa huumoria viljelevänä medisiinarina. Reijo valmistui 1968 ja meni ensin kunnanlääkäriksi Lieksaan. Joensuun keskussairaalan apulais-lääkärivuosien jälkeen Reijo siirtyi Heinolaan, Reumasäätiön sairaalaan. Reijon nivelreuman kultahoito koskeva, kansainvälistä huomiota saanut tutkimus laajeni akateemiseksi opinnäytteeksi ja hän väitteli v.1980. Reumatautien erikoislääkärin oikeudet Reijo sai 1977 ja Tampereen Yliopistosta myös sisätautien erikoislääkärin paperit. Reumatologian dosentiksi Reijo Luukkainen nimitettiin 1997. Elämäntyönsä reumalääkärinä Reijo teki Satakunnan keskussairaalan ylilääkärinä.
Rutiinityön ohessa tehtyjen tutkimusten ansioluettelo sisältää yli 80 alkuperäistutkimusta. Professori Heikki Isomäki totesi vuonna 2005 Reijon jättäneen Suomen reumatologiaan vahvan jäljen. Ylilääkärinä ja tutkijana Reijo oli tehokas ja energinen.
Kaikkea sitä hän oli myös harrastuksissa. Puoliso Heleena kertoo Reijon lukeneen aina – työmatkoilla, kävelylenkeillä tai kuntoillessaan soutulaitteella Reijo kuunteli äänikirjoja tai kielikasetteja. Eniten Reijo luki historiaa.
Suomalaisesta kirjallisuudesta Reijo arvosti eniten Seitsemää veljestä ja Joel Lehtosen Putkinotkoa. Lehtosen maatila Ihanmaa,”Putkinotko”, sijaitsee Reijon kotipitäjässä.
Reijo puhui suomea, ruotsia, englantia sekä saksaa ja opiskeli myös ranskaa, espanjaa, venäjää ja latinaa.
Heleena ja Reijo avioituivat 1968. Lapsia syntyi kaksi, Katriina ja Sampo. Savolaiseen tapaan Reijo oli Ukko kolmelle lapsenlapselleen.
Ystävänä Reijo oli rehti, aito ja rehellinen, huumorintajuinen ja hauska. Muistot säilyvät, kaipaus jäi. Reijo laskettiin Harjavallan kirkkomaan multiin punahonka-arkussa. Ikihongat humisevat Reijolle kuuluneessa metsässä Säämingissä.
