Veijo Vahvanen 29.12.1932–6.4.2022
Ortopedian ja traumatologian dosentti Veijo Vahvanen kuoli Espoossa 89-vuotiaana nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli syntynyt Uukuniemellä 29.12.1932.
Vahvasta voidaan pitää reumasairauksiin liittyvän tutkimuksen ja hoidon sekä tekonivelten käyttöönoton pioneerina Suomessa. Hän valmistui Helsingin Yliopistosta lääkäriksi 1960. Pääsy Reumasäätiön sairaalan koulutukseen loi pohjan koko hänen ortopediselle uralleen.
Vahvasen väitöskirja (1968) perustui laajaan potilasmateriaaliin nilkan alueen reumamuutosten diagnostiikasta ja reumaleikkausten tuloksista. Väitöskirjan leikkausmenetelmät ja seurantatulokset olivat perustietoa reumajalan hoidossa ja hänen tutkimuksiaan on referoitu viime vuosiin saakka. Erikoistuttuaan ortopediaan ja traumatologiaan Vahvanen siirtyi Töölön sairaalasta Auroran sairaalan reumakirurgian osastonlääkäriksi 1971. Ortopedian ja traumatologian dosentuurin Vahvanen sai 1981.
Hänen elämäntyönsä ja ammatillinen profiilinsa reumakirurgina täydentyi kun hänet vuonna 1982 kutsuttiin kehittämään reumakirurgiaa Invalidisäätiön sairaalassa (nyk. ORTON). Tämä toinen yli 10 vuoden jakso reumakirurgian johtotehtävissä merkitsi myös muutosta reuman hoidossa. Lääkityksen tehostumisen myötä perinteisen reumakirurgian tarve väheni, tekonivelkirurgia kehittyi ja monet ala-ja yläraajan niveltoimenpiteet voitiin toteuttaa tekonivelratkaisuilla. Invalidisäätiöllä Vahvanen aloitti ja kehitti reumapotilaiden yläraajan tekonivelkirurgiaa. Hän osallistui myös kansainväliseen polven tekoniveltä kehittävään tutkimusryhmään. Vahvasen keskittyminen suppealle ortopedian alalle osoitti, että hän oli vuosia edellä nykyistä tilannetta, jossa korkeatasoinen toiminta edellyttää yhä kapeammille aloille suuntautumista.
Vahvasta pidettiin käsistään kätevänä, joutuisana ja oivaltavana kirurgina. Potilaiden keskuudessa hän oli pidetty ortopedi sekä ammatillisesti että kohteliaan ja välittömän käytöksensä ansiosta. Veijolle perhe oli aina tärkeä ja sen merkitys korostui hänen jäätyään eläkkeelle 1995. Avioliitto Marjan kanssa ja kolme lasta perheineen olivat hänelle kaikki kaikessa. Merkityksellisin paikka hänelle taisi olla Perniön kesäasunto ja siellä kauniin auringonlaskun katseleminen mieluista jazz-musiikkia kuunnellen.
