LKT, apulaisylilääkäri Vesa Vilkka kuoli 83-vuotiaana jouluaattona kotonaan Imatralla läheistensä ympäröimänä nopeasti edenneeseen haimasyöpään.

Vesa syntyi Helsingissä sosiaalineuvos Riston ja Tuija äidin vanhimpana lapsena. Äidin sairastumisen ja varhaisen kuoleman takia Vesa otti jo nuorena vastuuta sisaruksistaan. Huolehtiminen ja vastuun ottaminen oli Vesalle tyypillistä niin kotona kuin työssään.

Vesa opiskeli lääkäriksi Helsingissä, jossa hän tapasi sairaanhoitajaksi opiskelevan Soilin. Vesa aloitti Härmässä ja Tarinaharjun sairaalassa erikoistuen keuhkolääkäriksi. Perhe muutti Joutsenoon 1976 Vesan saatua osastonlääkärin viran Tiurun sairaalasta, joka oli muuttumassa nykyaikaiseksi keuhko- ja reumasairaalaksi. Siellä hän kehitti innolla erityisesti kliinisen fysiologian yksikköä ja uusina asioina keuhkoahtaumataudin kotihappihoitoa ja uniapnean hoitoa.

Uutta oli myös Vesan väitöskirjatyö 1991, jossa hän osoitti Etelä-Karjalan selluteollisuuden päästöjen, haisevien rikkiyhdisteiden terveyshaitat. Tästä seurasi päästöjen vähentämistä ja yhdyskuntailman ohjearvoja.

Etelä-Karjalan keskussairaalassa Vesan taidot pääsivät oikeuksiinsa. Hän kuunteli ja ymmärsi niin potilaita kuin kollegoita. Hengityksen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden laitehoidot saatiin uuteen uskoon ja monet pääsivät kotihoitoon. Hän oli myös lääkärien luottomies Akavassa.

Vesa otti käyttöön kotitietokoneen jo 80-luvulla. Hän hyödynsi tietotekniikkaa potilashoidossa ja kehitti astmapotilaiden puhallusarvojen seurantaohjelman kliinikkojen avuksi. Vesa nautti ongelmien ratkaisemisesta. Jos hänelle sanoi, että voisiko näin tehdä, hän mutisi, että ei varmaan. Seuraavana päivänä Vesa löi ratkaisun pöytään!

Eläkkeelle jäätyään Vesa vastasi lastensa, Jounin ja Ailan, uusiin haasteisiin. Hän auttoi Ailaa maatilan monissa puuhissa keksien työtä helpottavia välineitä, kuten liikkuvan kanalan. Vesan avuliaisuus oli myös tarpeen asuinalueensa yhteisön puuhamiehenä.

Vesa suhtautui sairauteensa tyypillisen järkevään tapaansa. Hän piti tärkeänä, että sai Soili-vaimon hoidon järjestetyksi ja joulukorteillaan hän hyvästeli läheisensä, jotka eivät tienneet sairaudesta aiemmin.

Vesan jätti meille lämpimän, aina auttavan, iloisen ja ihmisystävällisen muiston.