Lääkäri ja piispa Raimo Goyarrolan mielestä eutanasia on tarpeetonta.

Ei papilta tarvitse kysyä mielipidettä eutanasiaan, eihän? Vastustus lienee selvää.

Vai onko?

Raimo Goyarrolalta kannattaa ainakin kysyä.

Goyarrolan tekee erityiseksi hänen taustansa. Hän on paitsi teologian tohtori, myös lääkäri. Baskimaassa syntynyt pappi muutti Suomeen vuonna 2006. Sitä ennen hän oli tehnyt kirkon lisäksi töitä sairaalan psykiatrisella osastolla sekä lääkärinä armeijassa.

Ja nyt?

Hän valmistelee väitöskirjaa palliatiivisesta hoidosta.

Marraskuussa hänet vihittiin Suomen Katolisen kirkon piispaksi, minkä jälkeen hän ollut suorastaan julkkis. Haastatteluja on ollut yli 30, osa ulkomaille asti.

Kärsimys eroaa kivusta

Goyarrola ottaa toimittajan ja kuvaajan vastaan arvotalossa Helsingin Eirassa. Katolinen kirkko ei läsnäoloaan mainosta, talo tuskin erottuu ympäristöstään.

Samalla kun taloudenhoitaja kantaa pöytään kahvit ja teet, selviää että Goyarrola puhuu suomea uskomattoman hyvin. Hän on tarkka jopa suomenkielisistä käsitteistä.

– Puhun teille nyt vain lääkärinä. Kun puhun henkisyydestä, en viittaa uskontoon vaan läsnäoloon, lohdutukseen ja tukemiseen, hän varmistaa.

Kun tämä on täsmennetty, näkemykset eutanasiasta alkavat keriytyä auki.

Lähtöpiste on lapsuudessa. Äiti kuoli syöpään 52-vuotiaana Raimon ollessa 18-vuotias. Syöpä vei myöhemmin myös isän.

Palliatiivinen hoito oli Baskimaassa lapsenkengissä, mutta morfiinilla ja sedaatiolla saatiin eliminoitua kipu. Kärsimykseen auttoivat perheen läsnäolo, lohdutus ja rakkaus.

– Kärsimys on eri asia kuin kipu. Olen varma, että jos hoito on kokonaisvaltaisesti kunnossa, eutanasiapyyntöä ei tule, Goyarrola sanoo.

Humanistinen hahmo

Toisin sanoen: eutanasiaa ei tarvita. Jotain on aina tehtävissä. Morfiinia, bentsodiatsepiineja ja henkistä tukea.

Joissa kaikissa lääkärillä on rooli.

– Lääkäri on aikojen alusta ollut humanistinen hahmo. Emme me ole kropan insinöörejä, Goyarrola muistuttaa.

Palliatiivinen hoito ymmärretään Goyarrolan mukaan siksi usein väärin. Se on hoitoa, vaikkei potilas parane. Aitoa eutanasiaa, hyvää kuolemaa. Jos talossa on vesivahinko, miksi purkaa koko talo, hän vertaa.

Esimerkiksi Hollannissa on Goyarrolan mukaan tehty virheitä.

– Eutanasiapyynnöt syntyvät siellä kivun sijaan kärsimyksestä, kun ihmiset kokevat olevansa kuorma muille, elämä on merkityksetöntä tai yksinäisyys ahdistaa.

– Henkisyyden sisältävä palliatiivinen hoito auttaa näihin emotionaalisiin vaikeuksiin ja antaa ihmisen kuolla rauhassa.

Lue lisää: "Hollannin malli ei sovi suoraan Suomeen"

Elämän puolesta

Suomessa Lääkäriliiton valtuuskunta käsittelee eutanasiaa keväällä 2024. Osa valmistelua oli äskettäinen jäsenkysely, jonka tulokset julkaistaan Lääkäripäivillä tammikuun lopulla.

Nyt kanta on kielteinen: eutanasiaa ja lääkäriavusteista itsemurhaa ei tule sallia.

Goyarrola puoltaa vanhaa näkemystä.

– Eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurha eivät ole lääketieteellisiä toimenpiteitä. Lääkärin tulee aina toimia elämän puolesta, hän sanoo.

Ratkaisu on palliatiivinen hoito. Kivunlievitys on Goyarrolan mukaan Suomessa hyvällä tolalla, mutta henkisyydessä on tehtävää.

Itku auttoi ystävää

Goyarrola kertoo tarinan.

Hänen nuorella suomalaisella ystävällään oli kipuja ja syvä kärsimys. Goyarrola kuunteli häntä. Ystävä alkoi puhua isäsuhteestaan.

Suhde oli ollut vaikea, ja ystävä alkoi itkeä kertoessaan siitä. Vähitellen hän huomasi, miten paljon taustalla oli ollut rakkautta.

Lue lisää: Kääntyisikö Hippokrates haudassaan?

Parin tunnin kuluttua ystävä yhtäkkiä huomasi, että kärsimys oli kadonnut.

– Vastaavaa havaitsin vanhempieni kanssa. Jo se, että koskettaa ja ottaa kiinni, saa ihmisessä aikaan positiivisia henkisiä ja kemiallisia reaktioita.

– Tehoyhteiskunnankin pitää nähdä, että palliatiivinen hoito on oikeasti hoitoa. Koko Suomi pitää saada fyysisen, psyykkisen ja henkisen ulottuvuuden sisältävän kokonaisvaltaisen palliatiivisen hoidon piiriin.

Lue lisää: Ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus – muistakaa tämä eutanasiakeskustelussa