Miksi innostuit erikoisalasta?

– Aloitin opiskeluaikana väitöstutkimuksen lasten keliakiasta, mikä herätti kiinnostukseni autoimmuunitauteihin. Koska työskentelin laboratoriossa ja se maailma tuli tutuksi, erikoistuminen laboratorioalalle tuntui luontevalta.

Immunologian laboratoriodiagnostiikka kuuluu kliiniseen mikrobiologiaan, ja myös infektiotaudit kiinnostivat.

Kliininen mikrobiologia ei siis olekaan vain mikrobiologiaa?

– Ei, Suomessa myös autoimmuunitautien ja immuunipuutosten diagnostiikka kuuluu kliiniseen mikrobiologiaan.

Millainen on työpäiväsi?

­– Päivään mahtuu monenlaista, esimerkiksi potilasnäytteiden vastaamista, erikoistuvien lääkäreiden ja sairaalamikrobiologien perehdytystä, konsultointia, kokouksia ja koulutuksia. Käytännössä teen pääosin toimistotyötä tietokoneen ääressä.

Käytkö myös laboratoriossa?

­– Laboratorio on vastapäätä työhuonettani, ja jalkaudun sinne päivittäin. En itse konkreettisesti työskentele laboratoriossa, mutta pohdimme laboratoriohoitajien kanssa muun muassa diagnostiikkaan liittyviä ongelmia. Toisinaan teen hieman manuaalista mikroskopointia.

Millaisia tapauksia diagnosoit?

– Vastuullani on autoimmunologian diagnostiikkaa. Yleisimpiä tutkimuksia ovat keliakian ja reumatautien diagnostiikkaan liittyvät vasta-ainetutkimukset. Eteen tulee myös hyvin harvinaisten immuunipuutostautien tutkimuksia.

Lisäksi vastaan esimerkiksi hiv-, hepatiitti- ja syfilis-tartuntoihin liittyviä vasta-ainetutkimuksia.

Tapaatko potilaita?

– En. Kliinikko tilaa laboratoriotutkimukset ja analysoimme näytteet ilman potilastietoja. Teen laboratoriovastauksen ja kliinikko sovittaa tulokset potilaan tilanteeseen.

Jos tulee harvinainen löydös, saatan soittaa kliinikolle ja kysyä, voisiko tämä sopia potilaan tilanteeseen.

Kuuluuko työhösi myös päivystystä?

– Yllätys yllätys: Helsingissä kuuluu. Bakteriologian yksikössä vastataan veriviljelynäytteitä myös viikonloppuisin ja paikalla on aina yksi lääkäri. Tätä päivystystä teen noin kerran kuukaudessa.

Lisäksi Husissa on virologian päivystys 24/7 elinsiirtotoimintaa, neulanpistostapaturmia ja muita akuutteja tilanteita varten. Se on käytännössä puhelinpäivystystä kotona noin 3-4 vuoroa kuukaudessa.

Tuleeko sinulle tilanteita, joissa pitää tehdä nopeita päätöksiä?

– Ei oikeastaan. Tosin näytemäärät voivat olla niin suuria, että yksittäisen näytteen kohdalla pitää edetä aika ripeästi esimerkiksi veriviljelypäivystyksessä.

Minkä stereotypian omasta erikoisalastasi haluaisit muuttaa?

– Useimmat eivät tiedä, että myös immunologian diagnostiikka kuuluu kliiniseen mikrobiologiaan.

Voi myös olla mielikuva, että työskentelemme yksin kammioissamme, mutta oikeasti työ on hyvin sosiaalista ja moniammatillista tiimityötä. Vaikka emme tapaa potilaita, kollegoiden ja laboratoriohenkilökunnan kanssa olemme paljon tekemisissä.

Mitkä ovat suurimmat haasteet, jotka kohtaat työssäsi?

– Nykyisin kaikki pyörii IT-järjestelmien ympärillä ja dokumentointi on lisääntynyt valtavasti.

Kliinikoiden käyttämät järjestelmät, laboratoriotietojärjestelmät ja laitteiden järjestelmät eivät toimi aina sujuvasti yhteen. Järjestelmissä on hitautta, katkoja ja huoltotaukoja. Vaikka ei itse olisi IT-orientoitunut, sitäkin puolta pitää jonkun hallita.

Mikä on työssäsi parasta ja palkitsevinta?

– Tässä työssä voi vaikuttaa hyvinkin isojen potilasryhmien diagnostiikkaan ja hoitopolkuun. Esimerkiksi keliakiaserologiassa puhutaan vuosittain kymmenistä tuhansista näytteistä. Kehittämällä diagnostiikkaa voi vaikuttaa hyvin monen potilaan elämään.

Toisaalta välillä tulee potilastapauksia, joissa on jo etsitty kaikkea mahdollista, mutta lopulta yksi vasta-ainetulos, esimerkiksi positiivinen hiv-löydös, voi ratkaista koko diagnostisen ongelman. Se on yksittäisen potilaan kohdalla merkittävä asia.

Millaisia ihmisiä alalle hakeutuu? Millainen itse olet?

– Tarvitaan hieman kiinnostusta tekniseen puoleen, laboratoriomenetelmiin ja laitteisiin, sekä riittävää tarkkuutta. Toisaalta ei voi olla liian tarkka, jotta työt sujuvat jouhevasti, kun näytteitä on paljon.

Meille tulee ihmisiä hyvin erilaisista taustoista. Osalla on tutkimustausta, ja jotkut ovat jo kokeilleet muita erikoisaloja.

Tiimityötaitoja tarvitaan. Itse olen sosiaalinen ja helposti lähestyttävä, tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen.

Mitä kaikkea sinun pitää tietää ja osata?

– Toisin kuin monilla muilla erikoisaloilla, meillä erikoistuva lääkäri ei pysty alussa tekemään töitä lainkaan yksin. Opetamme kaiken kädestä pitäen.

Tarvitaan paljon lukemista ja perehtymistä. Erikoistumisaikana käydään läpi bakteerit, virukset, sienet, parastiitit, immunologia.

Pitää myös tuntea ja hallita analyysimenetelmiä. Vaikka teknisellä laboratoriohenkilökunnalla on vastuu laitteista, toimintaperiaate pitää ymmärtää, jotta voi olla selvittämässä ongelmia.

Miten palaudut työstäsi?

– Työ ei ole yhtä kuormittavaa kuin monella muualla alalla enkä koe erityistä palautumisen tarvetta. Työmatkapyöräily toimii hyvänä siirtymänä siviiliin.

Edellisellä kerralla Erikoisalani-palstalla vierailleen psykiatrian erikoislääkäri Kaisa Saaren kysymykset kliinisen mikrobiologian erikoislääkärille:

Vaikuttavatko suolistomikrobit mielialaan – ja jos vaikuttavat, miten niihin kannattaisi vaikuttaa?

– Tätä on viime aikoina paljon tutkittu, mutta diagnostiikan tekeminen ei anna minulle eväitä vastata tällaiseen tutkimuskysymykseen. Kysymys on esimerkki siitä, että kliinisestä mikrobiologiasta tulevat ensimmäisenä bakteerit mieleen.

Jos sinulla olisi taikasauva ja voisit sen avulla ratkaista jonkin erikoisalasi ongelman, mikä se olisi?

– Heilauttaisin taikasauvaa niin, että kaikki tietojärjestelmät ja laitteet toimisivat sen jälkeen kuin unelma. Lisäksi heilauttaisin taikasauvalla kliiniseen mikrobiologiaan erikoistuvia lääkäreitä muihin yliopistosairaaloihin – meillä Husissa on nyt hyvä tilanne, mutta muualla erikoistuvista lääkäreistä on pulaa.

Bonuskysymys ChatGPT:

Tuntuuko työsi joskus salapoliisityöltä?

– Joo, välillä työ on kuin mysteerin ratkaisemista. Joskus kun näkee laboratoriotuloksen, hahmottaa yhtäkkiä kokonaisuuden, tunnistaa esimerkiksi harvinaisen autoimmuunisairauden. Silloin saattaa ihmetellä, miksi sitä ei ole jo aiemmin keksitty.

Toisaalta kliinikon vastaanotolla tilanne on monimutkaisempi, potilas on siellä kaikkine mahdollisine vaivoineen ja elämänhaasteineen. Me näemme vain rajatut esitiedot ja voimme miettiä rauhassa. Tällöin tilanne voi näyttää selkeämmältä.

(Bonuskysymyksen laati kielimalli ChatGPT, jota pyydettiin kysymään jotain hauskaa alan erikoislääkäriltä.)

Lue lisää: Mikä saa ihmismielen pois raiteiltaan?