
Nyt pääsee lääkäriin
Kelan valinnanvapauskokeilu avaa yli 65-vuotiaille ovet yksityiselle. Lääkärit kertovat ensitunnelmiaan siitä, miten muutos näkyy vastaanotolla.
Väliin jääneitä kontrolleja.
Hengitystieinfektioita ja korvatulehduksia.
Diagnosoimattomia kansantauteja.
Mutta myös terveystarkastuksia, jotka on varattu, koska nyt vihdoin pääsee lääkäriin.
Kelan valinnanvapauskokeilu näkyy vastaanotoilla monin tavoin. Syyskuusta lähtien yli 65-vuotiaat pääsevät yksityislääkärille julkisen asiakasmaksun hinnalla, Kela maksaa loput.
Kysyimme alkuvaiheen kokemuksia yksityislääkäreiltä. Ne ovat hyvin samankaltaisia.
Sopivasti markkinarakoon
Uusi ketju, Lähilääkärit, aloitti Helsingissä samana päivänä, kun valinnanvapauskokeilu käynnistyi. Lääketieteellinen johtaja ja yksi perustajista Timo Lukkarinen kertoo, että tarkka päivämäärä oli sattumaa, mutta töitä pusketttiin kovasti, jotta ovet saataisiin auki syyskuun alussa.
Toimintamalli rakentuu kokeneiden yleislääkäreiden osaamisen varaan, eikä pyri täyden palvelun lääkäriasemaksi. Se sopii Kelan kokeilun sähköistämään markkinarakoon kuin nenä päähän.
– Kokeilu osui täydellisesti yrityksen avaamiseen. Kyllähän se on myös merkittävä, jopa fiksu, pelinavaus, Lukkarinen sanoo.
Lukkarinen on kentällä tuttu nimi; hän johti Helsingin kaupungin perusterveydenhuoltoa yli kuusi vuotta ja on nähnyt Suomen kenties ruuhkaisimpien terveysasemien arjen. Hän uskoo, että kokeilu antaa tervetulleen vaihtoehdon ihmisille, joilla muuten ei olisi varaa yksityislääkäriin, etenkin alueilla, joilla julkiselle on pitkät jonot.
Hän ei halua lietsoa vastakkainasettelua julkisen ja yksityisen välillä. Samoja potilaita on hoidettu ennenkin.
Nyt uudessa tehtävässään hän on vastaanottanut kymmeniä kokeilun potilaita ensimmäisten kahden viikon aikana. Paluu kliiniseen työhön on ollut virkistävää.
Vaivat ovat vaihdelleet laidasta laitaan, ja suurin osa on voitu hoitaa käynnillä. Mutta onpa vastaan tullut myös diagnosoimatonta tyypin 2 diabetesta, joiden kohdalla lääkitys on pitänyt aloittaa heti. Tällöin jatkohoito riippuu asiakkaasta, eli käytännössä siitä, mihin tällä on varaa.
– Me teemme täällä sen, minkä pystymme niillä kerroilla, mitä on tarjolla. Toki itse haluaisin jatkaa hoitoa, kun olen kerran tutustunut potilaaseen, Lukkarinen toteaa.
Vaihtelua yksityislääkärin päivään
Terveysjätti Mehiläinen on lähtenyt rajatusti mukaan valinnanvapauskokeiluun. Syyskuun lopussa mukana oli yhdeksän kaupunkia ja niissä nimetyt lääkärit. Rinkiin kuuluu joitakin kymmeniä yleislääkäreitä. Miksi?
– Kyseessä on uusi palvelumalli. Haluamme luoda mahdollisimman hyvin toimivan kokonaisuuden ennen kuin laajennamme toimintaa, kertoo yleislääketieteestä vastaava lääkäri Eino Ahtola .
Innostuneita tulijoita olisi niin potilaissa kuin lääkäreissä.
– Lääkäreitä vaikuttaa kiinnostavan se, että pääsee tekemään ydintyötä, eli pitämään sairaanhoidon vastaanottoa ilman esimerkiksi ajokorttitodistuksia tai muita lausuntoasioita.
Ahtola on kokeilusta varovaisen innostunut. Hän uskoo, että eniten hyötyvät hiljattain eläköityneet entiset työterveyshuollon potilaat. He voivat edelleen tulla hoidettavaksi tuttuun paikkaan.
Espoossa Mehiläisen kokeiluvastaanottoja pitää yhtenä lääkärinä Benjamin Sundqvist . Maksimimäärä eli 12 potilasta täyttyy useimpina päivinä.
Lääketieteen lisensiaatti Sunqdvist kertoo, että työ muistuttaa häntä terveyskeskustyöstä hyvällä tavalla. Se on ollut vaihtelevampaa ja lääketieteellisesti mielenkiintoisempaa kuin yksityislääkärillä muuten.
Aiemmin hän hoiti enimmäkseen työterveyspotilaiden tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja tai hengitystieinfektioita.
– Yleislääkärin yksityisvastaanotto tuntui vähän yksipuoliselta. Potilaat olivat niin terveitä, että työ oli melkein tylsää, hän sanoo.
Enimmäkseen yli 65-vuotiaat tulijat ovat olleet oikealla asialla, mutta osa varaa ajan tarkastukseen ilman, että taustalla olisi uusia oireita tai seurantaa vaativia perussairauksia. Se tuntuu Sundqvistista yhteiskunnan resurssien tuhlaamiselta.
– Toki joskus voidaan saada sattumalöydöksenä jokin hoitamaton sairaus kiinni esimerkiksi sydäntä kuuntelemalla, mutta montako turhaa vastaanottoa pitää olla yhtä sellaista kohti? Kokeiluun kuuluvien vastaanottojen pitäisi ymmärtääkseni olla ensisijaisesti sairaudenhoitoon, hän pohtii.
Hän haluaa kuitenkin jatkaa kokeiluun kuuluvia vastaanottoja.
– Se on hyvä idea. Hoitojonot ovat sen verran pitkiä, että jotain pitää kokeilla. Sitä en osaa sanoa, muodostuuko tästä pitkällä aikavälillä kustannustehokas ratkaisu yhteiskunnalle.
Saumakohtia
Haastateltavat tuovat esiin, että rajoitukset tutkimuksissa estävät hoidon jatkamisen yksityisellä puolella silloin, kun asiakas ei halua maksaa niitä itse. Tämä haastaa hoidon jatkuvuutta, voi olla epäselvää potilaille ja aiheuttaa tuplatyötä lääkäreille molemmin puolin.
Kelan valinnanvapauskokeiluun kuuluvat tutkimukset ovat Sundqvistista suppeampia kuin useimmissa työterveyshuollon sopimuksissa.
– Nyt joudun ohjaamaan potilaita julkiselle perusterveydenhuollon jatkotutkimuksia varten. Silloin kaksi eri lääkäriä tulee ottamaan kantaa samasta asiasta. Se tuntuu vähän tyhmältä, hän sanoo.
Ikäryhmään kuuluu moninainen joukko: osa yli 65-vuotiaista pärjää satunnaisilla yleislääkärin vastaanotoilla, arvioi Timo Lukkarinen. Sen sijaan kaikista eniten palveluja käyttäville, terveyskeskukseen sitoutuneille monisairaille iäkkäille kokeilu istuu huonosti.
– Jos he tulevat yksittäisen kerran piipahtamaan meille, on aika mahdotonta ottaa hoidon kokonaisuutta haltuun, hän sanoo.
Lukkarisesta uusi tilanne tuo näkyväksi haavoittuvia saumakohtia, jotka johtuvat suomalaisen terveydenhuollon järjestelmän rakenteista, eivät kenestäkään yksittäisestä toimijasta. Tällainen on esimerkiksi kansallisen lääkelista, joka pysyisi mukana, kun potilas siirtyy puolelta toiselle.
Näistä tulee pyyhkeitä
20 minuutin vastaanotto. Aika on lyhyt iäkkään hoitoon, etenkin, jos kyseessä on uusi potilas, jolla on monta tulosyytä.
Kolme vastaanottoa vuodessa ei kaikkien kohdalla riitä, koska ikäryhmässä monella on seurantaa vaativia perussairauksia.
Muut kuin keuhkokuvat on rajattu pois, vaikka etenkin nivelten röntgenkuville olisi monesti tarve. Myös laboratoriotutkimuksia kaivataan lisää. Esimerkiksi B12-vitamiini, foolihappo ja kalsium tulevat esiin.
Koottu jutun haastateltavilta.






