Palkittu väitöstutkimus osoittaa, että lievä umpilisäketulehdus paranee useimmiten tablettimuotoisella antibiootilla.

Suurin osa lievistä umpilisäketulehduksista voitaisiin jättää leikkaamatta ja hoitaa antibiooteilla, selvisi gastroenterologiseen kirurgiaan erikoistuvan Suvi Sippolan väitöstutkimuksesta, jonka Lääkärilehden lääkäritoimitus on palkinnut parhaana vuonna 2021 hyväksyttynä lääkärin väitöskirjana.

Turun yliopistossa viime syksynä väitellyt Sippola on yllättynyt ja hämmentynyt saamastaan huomionosoituksesta. Saatuaan tietää asiasta puhelimitse, hän epäili ensin, että ehkä puhelu tuli väärälle henkilölle.

– Olen kiitollinen. Tämä on ollut iso projekti, jolle olen antanut paljon aikaa. Myös vastamäkiä on ollut ja olen joutunut puolustelemaan asiaa. Nyt iso työ on saanut kiitosta. On huomattu, että olemme tehneet laadukasta tutkimusta ja saaneet merkittäviä tuloksia.

Sippola korostaa, ettei kyse suinkaan ole yksilön saavutuksesta.

– Haluan jakaa saamani kunnian koko tutkimusryhmällemme.

Kaksi erilaista umpilisäketulehdusta

Nykyisin tiedetään, että umpilisäketulehduksia on kahta erilaista tautimuotoa, lievä ja vaikeampi puhkeamaan johtava tulehdus. 

– Ennen kaikki umpilisäketulehdukset on leikattu, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on herännyt ajatus, että onko lieviä tulehduksia aina pakko leikata, Sippola kertoo.

Lievän tulehduksen antibioottihoitoa harkittaessa tarvitaan tarkka diagnoosi. Useimmat päivystyspotilaat kuvannetaan vatsakivun selvittelyissä. Nuorten potilaiden säderasitus halutaan kuitenkin pitää matalana. Sippolan väitöstutkimuksesta selviää, että matala-annoksinen tietokonetomografia on luotettava tapa diagnosoida sairaus. 

Sippola havaitsi myös, että tablettimuotoinen antibioottihoito riittää umpilisäketulehduksen hoidoksi. 

– Useimmilla tauti alkaa taittua vuorokauden antibioottihoidon jälkeen, hän kertoo. 

Noin neljänneksellä tulehdus kuitenkin uusiutuu jossain vaiheessa. 

Sippola tutki myös potilaiden elämänlaatua hoidon jälkeen. Hoitotyytyväisyydessä ei ollut eroa leikkauksen ja onnistuneen antibioottihoidon välillä. Antibioottihoidon jälkeen leikkaukseen päätyneet potilaat olivat hoitoonsa vähemmän tyytyväisiä, mutta heistäkin kolmannes olisi valinnut uudelleen antibiootin.

Kun kyse on yleisestä sairaudesta, jota on sadan vuoden ajan hoidettu leikkauksella, eivät käytännöt muutu nopeasti.

Valinta antibiootin ja leikkauksen välillä ei ole mitenkään yksinkertainen ja myös potilaan elämäntilanne vaikuttaa asiaan. Sippola näkee, että päätös hoitomuodon valinnasta pitää tehdä yhdessä potilaan kanssa.