Nuorten itsemurhia ehkäistään useilla tasoilla: yhteiskunnallisella, nuorten yhteisöissä sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Riskitekijöitä ovat mielenterveys- ja päihdeongelmat, persoonallisuuden impulsiivisuus, itsemurhat lähipiirissä sekä koetut takaiskut.

Itsetuhoisten nuorten tavoittaminen on haastavaa. Uudet sähköiset ympäristöt tarjonnevat tähän välineitä. Yleisellä ilmapiirillä, sosiaalisella medialla tai itsemurhavälineiden saatavuudella voi olla osansa monitekijäisessä itsemurhaprosessissa.

Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen on niin kliinisesti kuin inhimillisesti monimuotoinen ja tunteita herättävä ilmiö. Tuoreen kansainvälisen arvion mukaan 15 %:lla nuorista on vuositasolla joko itsetuhoajatuksia tai -käytöstä (1), mutta itsemurhakuolemat ovat onneksi harvinaisia. On ajateltu, että ylipäänsä väestössä esiintyy itsetuhoisia ajatuksia noin kymmenen kertaa enemmän kuin itsemurhayrityksiä, joita taas on noin kymmenen kertaa enemmän kuin itsemurhia (2).

Varsinkin osassa nuorten itsemurhia itsetuhoisuus on jatkumo, jossa kuoleman tai henkiinjäämisen ratkaisevat monet satunnaisetkin tekijät. Siksi kansainvälisessäkin kirjallisuudessa itsetuhoisuutta ja itsemurhia käsitellään usein samassa yhteydessä.

Suomessa nuorten itsemurhat eivät näytä lisääntyneen satunnaisvaihtelusta poikkeavasti, mutta toisaalta ne eivät ole vähentyneet samaan tahtiin kuin muun ikäisten (3). Yhdysvalloissa taas 10–24-vuotiaiden itsemurhat ovat lisääntyneet 56 % vuosien 2007 ja 2018 välillä (4,5). Kautta maailman ne ovat 15–29-vuotiaiden kolmen yleisimmän kuolinsyyn joukossa, mikä kuitenkin liittyy pitkälti siihen, että kuolemaan johtavat sairaudet ovat nuorilla harvinaisia (6). Seuraavassa tarkastelemme nuorten itsemurhien ja niiden riskitekijöiden erityispiirteitä, tavoitteenamme tarjota välineitä riskien tunnistamiseen ja itsemurhien ehkäisyyn.

Riskitekijöitä

Niin nuorten kuin aikuistenkin tunnetuimmat itsemurhien riskitekijät liittyvät mielen-terveyteen, persoonallisuuden piirteisiin, henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin ja lähisukulaisten itsetuhoisuuteen. Nuorten itsemurhat eroavat kuitenkin riskitekijöiltään aikuisten itsemurhista jonkin verran.

Nuoret ovat esimerkiksi taipuvaisempia ottamaan riskejä.

Nuoruusiässä esimerkiksi autonomia, vertaissuhteisiin suuntautuminen ja abstrakti ajattelu kehittyvät nopeasti. Samoin aivojen etualueet, jotka kytkeytyvät identiteettiin ja itsesäätelyyn, kypsyvät vauhdikkaasti. Niinpä kehityksellisillä näkökulmilla on tärkeä rooli nuorten itsemurhia tarkasteltaessa (7,8). Nuoret ovat esimerkiksi taipuvaisempia ottamaan riskejä ja toisaalta reagoimaan voimakkaasti koettuihin vastoinkäymisiin.

Mielenterveyshäiriöistä erityisesti masennukseen, mutta myös muun muassa käytös- ja päihdehäiriöihin, liittyy lisääntynyttä itsetuhoisuutta (2,9). Nuoret vahingoittavat itseään, kuten viiltelevät, myös ilman itsemurha-tarkoitusta (10); tällainen toiminta voi ilmentää taustalla olevia riittämättömiä ahdistuneisuuden hallinnan keinoja, impulsiivisuutta, sietämättömältä tuntuvia hetkellisiä kokemuksia ja mielenterveyden ongelmia. Ennen murrosikää itsetuhoiset ajatukset ja käyttäytyminen ovat harvinaisia, mutta ne lisääntyvät ja ovat enimmillään 10–19-vuotiaana (8,11).

Kaikki itsetuhoinen ajattelu tai käytös ei johda itsemurhayrityksiin, mutta osaa itsemurhista edeltää muunlainen itsetuhoisuus (2). Itsemurhayritysten kliinisessä arvioinnissa ajatusten sisältö sekä yrityksen päämäärä ja sen häilyvyys sekä tekotavan tappavuus ovat tärkeitä tietoja muun muassa itsemurhavaaran arvioimiseksi ja hoitovalintojen tekemiseksi (2). Toistuvien yritysten riskitekijöitä ovat ahdistuneisuushäiriö, masennuksen vaikeus, alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö, aggressiivisuus ja toivottomuus (5). Tällaiset oirelöydökset voivat toimia itsemurhariskin varoitusmerkkeinä kliinisessä työssä ja ylipäänsä nuoria kohdattaessa.

Yksilöllisten riskien lisäksi nuoren itsemurha-prosesseissa pitää tunnistaa myös lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät. Nuorten itsemurhien taustalla on havaittu olevan useammin ihmissuhdevaikeuksia kuin aikuisilla, ja heidän intentionsa kuolla voi ailahdella hetkellisesti (12). Perhesuhteiden haasteiden (esimerkiksi toimimaton suhde vanhempiin) lisäksi riskitekijöiksi tiedetään vertaissuhteiden vaikeudet, tärkeistä vertaisverkostoista ulos jääminen ja kiusatuksi tuleminen (13). Ympäristöön ja vertaissuhteisiin voimakkaasti suuntautuneet nuoret voivat olla herkkiä vaikutteille, ja niin sanotut copy cat -yritykset esimerkiksi julkisuuden henkilöiden itsemurha-uutisoinnin jälkeen ovat mahdollisia (14). Itse-murhien sosiaalinen ryvästyminen on tavallisempaa nuorilla kuin aikuisilla, ja tämä voi tapahtua esimerkiksi vertaissuhteiden ja median välityksellä (15).

Keskustelua on käyty erityisesti sosiaalisen median vaikutuksista nuorten mielenterveyteen (16) ja digitaalisen teknologian käyttöön liittyvistä uhkakuvista ja huolista (17). Yhdysvalloissa on keskusteltu 14-vuotiaan nuoren itsemurhasta, jota edelsi tiivis ja henkilökohtainen keskusteluyhteys tekoälypohjaisen chatbotin kanssa (18). Ruutuaikariippuvuuteen on hiljattain todettu liittyvän lisääntynyttä itsetuhoisuutta (19,20).

Tunnettuja itsetuhokäyttäytymisen riski-tekijöitä ovat myös sosiaalinen huono-osaisuus ja syrjäytyminen (21,22), ja riski on lisääntynyt myös niillä nuorilla, jotka ovat joutuneet lain ja kurinpidollisten toimien kohteeksi. Nuorten miesten itsemurhat ovat yleisempiä kuin naisten, ennen muuta väkivaltaisempien menetelmien vuoksi (2). Myös erilaiset nuorten alaryhmät ovat alttiita itsetuhokäyttäytymiselle. Kansainvälisten tutkimusten mukaan ainakin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, alkuperäiskansoihin sekä etnisiin ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhariski on suurentunut (5).

Myös sisäistetyt sosiaaliset ja kulttuuriset normiodotukset ja suorituspaineet, kuten ulko-näkövaatimukset tai yksin pärjäävän miehen malli, aiheuttavat itsetuhoisuutta laukaisevia häpeän tunteita, jos nuori kokee epäonnistuneensa täyttämään niitä (23,24). Suomalaisille ominainen varhainen itsenäistyminen ja samanaikaisesti nuoreen aikuisuuteen liittyvä oman paikan etsiminen voivat muodostaa tyhjiöitä, joissa nuorelle ei rakennu luontevaa ja luottamuksellista tukiverkostoa. Ulkopuolelle jääminen eri yhteisöistä, kuten koulutuksesta ja työelämästä, heikentää nuoren kokemusta kuulumisesta, merkityksellisyydestä ja oman elämän mielekkyydestä (25).

Ehkäisemiskeinot

Itsetuhokäyttäytyminen käsitetään yleisesti prosessiksi, johon liittyy sekä varhaisia että ajankohtaisia riski- ja suojaavia tekijöitä, ja itsemurhien ehkäisy nojaakin paljolti näihin tekijöihin puuttumiseen (kuvio 1). Lisäksi itsemurhia estetään vaikuttamalla yleisiin riski-tekijöihin, kuten itsemurhavälineiden saatavuuteen, mediaraportointiin ja muihin yhteis-kunnallisiin tekijöihin (2,26).

Nuorten itsemurhien taustalla on havaittu olevan useammin ihmissuhdevaikeuksia kuin aikuisilla.

Ehkäisy voidaan jakaa sen mukaan, kohdentuuko se koko väestöön, tunnistettuun riskiväestöön vai itsetuhoisesti käyttäytyviin (27). Se ulottuu syrjäytymisen vähentämisestä, mainitusta itsemurhavälineiden kontrollista ja mediayhteistyöstä kliiniseen osaamiseen itse-murhaa yrittäneitä hoidettaessa tai muussa nuorisotyössä.

Palveluiden käytön vähäisyyden tai puuttumisen vuoksi olisi tärkeä tavoittaa yhteisöjä, joissa itsetuhoisia nuoria tavataan. Esimerkiksi koulut on nähty koko ikäluokan tavoittavina ympäristöinä, joissa nuoren itsemurhariski on mahdollista tunnistaa ja siihen puuttua (28). Myös systemaattisempaa riskiarviointia ter-veydenhuollossa on ehdotettu itsetuhoisten nuorten tunnistamiseksi (29). Nuorten pariin jalkautuvilla työntekijöillä voi olla tilaisuuksia kuulla itsemurha-ajatuksista joko suoraan tai tovereilta. Vaikka itsemurha-ajatusten kuulemisesta ei tarvitse hätääntyä, ne ovat erityisesti nuorten kohdalla aina syy puuttua – eli ottaa puheeksi ja ohjata tarvittaessa ammattiavun piiriin (2,5).

Digitalisaatio on osa nuorten arkista toimintaympäristöä, sosiaalista kanssakäymistä ja palvelukäyttäytymistä (30). Verkon kautta tarjotut palvelut tavoittavat nuoria ikäpolvia joustavasti ajasta, paikasta tai varallisuudesta riippumatta (31). Nuorille voi olla luontevaa hakea apua henkilökohtaisiin kriiseihin matalan kynnyksen kriisipalveluista, kuten puhelin- ja chat-palveluista (32). Itsetuhoisuutta käsittelevät keskustelut ovatkin matalan kynnyksen chat-palveluissa yleisiä (33). Akuutti verkko-välitteinen tuki voi kannatella nuorta, kun muut palvelut tuntuvat riittämättömiltä, kaukaisilta tai liian harvakseltaan tarjotuilta. Kasvoton kohtaaminen myös mahdollistaa tunteiden tai pahan olon sanoittamisen, joka olisi kasvokkain haastavaa seuraamusten tai vanhempien huolestuttamisen pelossa.

Itsetuhoisen nuoren kohtaaminen verkossa vaatii ammattitaitoa, jotta itsemurhaan liittyvät viittaukset osataan ottaa vakavasti ja nuori ohjataan tarvittaessa muiden palveluiden piiriin (33,34). Anonyymiyden vuoksi seuranta on vaikeaa, eivätkä päivystäjät voi tietää, mihin nuori digipalvelusta ohjautuu (35). Nuorten kohtaaminen verkkovälitteisesti voi olla kuormittavaa päivystäjille, joista iso osa toimii vapaaehtoisuusperiaatteella (33). Verkkopäivystäjien koulutukseen ja työnohjaukseen tulisikin kiinnittää huomiota.

Vaikka riskitekijöitä tunnetaan runsaasti, yksittäistä itsemurhaa on prosessin yksilöllisyyden ja monitahoisuuden vuoksi vaikea ennustaa (2,29,36). Nuorten kohdalla tämä voi olla erityisen haastavaa lyhyen tai puuttuvan hoitohistorian ja tunnesäätelyn vaihtelun vuoksi (5). Ainakin osa nuorista saattaa siirtyä ajatuksista tekoon suhteellisen nopeasti (37), joten siksi on tärkeää huomioida erityisesti nuorten itsemurha-ajatukset ja kysyä niistä.

Keskeinen toimenpide, jolla voidaan estää nuoren menehtyminen, on tietoon ja kliiniseen osaamiseen perustuva itsemurhariskin arviointi, jossa muodostetaan käsitys kuolemantoiveesta, aiemmasta impulsiivisuudesta ja mahdollisesti jo tehdystä itsemurhasuunnitelmasta. Apuna voidaan käyttää kehitettyjä kysely-, arviointi- ja haastattelulomakkeita (5).

Vanhastaan luottamuksen syntymistä on pidetty nuorisopsykiatriassa ja nuorisotyössä keskeisenä tavoitteena tai haasteena. Liian hallinnollinen, neuvova tai syyllistävä lähestymistapa voi estää palveluun tarttumisen tai siihen kiinnittymisen. Myös liian tuttavalliseen lähestymiseen voi liittyä ongelmia (38,39). Nuori-lähtöisissä palveluissa on syytä kohdata asiakkaita tämän päivän nuoruutta ymmärtäen. Kriisi-tilanteissa nuorella tulisi olla tavoitettavissa turvallinen aikuinen, joka tarjoaa aitoa läsnäoloa ja välineitä sopeutumiseen ja resilienssiin eli joustokykyyn.

Lopuksi

Nuorten itsemurhia voidaan ehkäistä tiedolla ja osaamisella, joita tulee soveltaa eri tasoilla. Valta-kunnallisella ohjauksella voidaan hallita itsemurhavälineiden saatavuutta ja jossain määrin myös mediaraportointia, johon sosiaalinen media on tuonut uuden haasteen (19).

Ainakin osa nuorista saattaa siirtyä ajatuksista tekoon suhteellisen nopeasti.

Palvelujärjestelmässä ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa itsetuhoisuuden tunnistaminen ja puuttumiskeinot on priorisoitava kansallisen itsemurhien ehkäisyohjelman mukaisesti. Nuorten itsetuhoisuus ei useinkaan tule sosiaali- ja terveydenhuollon tietoon, jotenmyös etsivän ja jalkautuvan nuorisotyön ja matalan kynnyksen palveluiden on tunnistettava riskejä ja puututtava niihin. Kliinisessä työssä itsemurhayritysten jälkeisen hoidon on oltava Käypä hoito -suosituksen mukaista (2,10).

Nuorten syrjäytymistä ja siihen liittyvää huono-osaisuutta on ehkäistävä. Onkin tarpeellista ylläpitää yhteiskunnallista keskustelua tuen ja palvelujen saavutettavuudesta (40) ja siitä, miten voidaan tunnistaa ja edistää suojaavia tekijöitä, jotka vahvistavat nuorten resilienssiä kohdata ja käsitellä vastoinkäymisiä (41). Ja lopulta meidän kaikkien on kannettava huolta nuorista, kun siihen on aihetta, ja toisaalta tuettava kasvua ja tulevaisuudenuskoa vaikeinakin aikoina.

Kiitokset: Tutkimusta on rahoittanut Strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä (Young-ohjelma ja sen konsortiot Young Despair ja Imagine; STN:n päätösnrot: 352600, 352602, 352603).