Kela-korvaukset lisäävät tasa-arvoa, vaikka suosivatkin maalla asuvia naisia
Keskustelu Kela-korvauksista on ajankohtainen, koska STM alkanee selvittää järjestelmän kehittämistä. Keskustelun seuraaminen on mielenkiintoista mm. faktojen ja ideologioiden sekoittumisen osalta. Yhtäällä pääongelmana pidetään sitä, että hyvätuloiset kaupunkilaiset käyvät työttömiä maaseutuveljiään useammin yksityislääkärillä. Toisaalla epätasa-arvon pääsyy nähdään korvaustason jatkuvassa laskussa (nyt alle 30 prosenttia palkkioista), mikä vaikeuttaa köyhimpien mahdollisuutta päästä lääkärille entisestään. Aina voi ihmetellä, kuinka pieneen valinnanvapauteen suomalaiset julkisessa terveydenhuollossa oikein suostuvat. Kela on tehnyt aiheesta selvitystä ja saanut mielenkiintoisia tuloksia. Valitettavasti toimeksianto ei koskenut kuin alle 10 % sairausvakuutuskorvauksista, eli jyrkästi kasvavat matka- ja lääkekustannukset jäivät ulkopuolelle. Perspektiivi on tärkeä, jottei pikkusummista puhuminen vie huomioita todellisista kustannuksista. Lääkärinpalkkiot vastaavat 0,15 % kaikista sosiaalimenoista - ja 2,4 % kaikista sairausvakuutuskorvauksista - ollen 62 miljoonaa vuonna 2005. Tutkimuksen ja hoidon korvaukset olivat samaa luokkaa eli 56 miljoonaa, matkakustannukset kolme kertaa suuremmat eli 164 miljoonaa ja lääkekorvaukset noin 20-kertaiset eli 1,1 miljardia. Useimpien muiden terveydenhuollon kulujen noustessa lääkärinpalkkioiden ja tutkimuksen korvaukset yhteenlaskettuna ovat pysyneet samassa suuruusluokassa viimeiset 35 vuotta. Samoin korvausten saajien määrä on pysynyt varsin vakiona; 1,5 miljoonassa ja käyntimäärä 3,5 miljoonassa.