In memoriam Aili Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen 2.7.1912-1.10.2005

Yleislääketieteen erikoislääkäri Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen kuoli 1.10.2005 Porvoossa 93 vuoden iän saavuttaneena. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen syntyi Helsingissä Suuriruhtinaskunnan aikana. Hän näki Suomen itsenäistymisen ja koki sodat. Hän tuli ylioppilaaksi Tyttönormaalilyseosta vuonna 1932, jonka jälkeen hän aloitti opiskelun lääkäriksi. Vanhempi veli oli hänen esikuvansa ja esimerkkinsä ja ammatinvalinta ei näin tuottanut hänelle vaikeutta. Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 lääketieteellisten kurssien naisopiskelijat määrättiin kunnanlääkäreiksi, kun miehet komennettiin sotatehtäviin rintamalle. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen oli tuolloin viimeisellä klinikkakurssilla, vailla lopputenttejä ja työkokemusta. Kunnanlääkärin työ oli moninaista ja vaativaa, kaikesta oli selvittävä omin avuin. Sairaskäyntimatkat saattoivat olla pitkiä ja kotikäyntejä tehtiin jalkaisin, polkupyörällä, moottoriveneellä, hevosella ja autollakin. Kyyditsijöitä oli monenlaisia. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen kertoi usein pelottavasta, mutta hyvin sujuneesta venäläisen sotavangin rekikyydistä metsässä pakkasyönä. Sairastalon isäntä oli varmuuden vuoksi laittanut vällyjen alle turvaksi kiväärin. Sitä ei matkalla tarvittu ja perille päästiin. Kenttäsairaalan sisätautiosastolla hän palveli 1944 Äänislinnassa. Hänen vastuullaan oli 60-paikkainen sisätautiosasto, joka saattoi olla täynnä hepatiittipotilaita. Sodan aikana hän suoritti kaksi lopputenttiä ja valmistui 1945. Seitsemän kuukauden ajan vuonna 1948 Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen oli WHO:n tehtävissä Etelä-Saksassa rokottamassa koululaisia tuberkuloosia vastaan. Työ tehtiin amerikkalaisessa univormussa, jota saksalaiset eivät tuolloin kovin suopeasti katsoneet. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen toimi vt. kunnanlääkärinä vuosina 1946-58 sekä vakituisena Myrskylän-Artjärven kuntaliittymässä 1958-75. Yleislääketieteen erikoislääkärinoikeudet sekä hallinnollisen pätevyyden hän sai 1975. Ennen vuoden 1972 kansanterveyslakia kunnanlääkärin tehtäviin kuului päivittäinen vastaanotto ilman ajanvarausta. Työpäivät venyivät yömyöhään. Lauantai oli usein viikon työteliäin päivä, jolloin tehtiin neuvolat, koulutarkastukset, rokotukset ja vanhainkodit. Lääkärinlaukku oli hyvä olla mukana sunnuntaisilla kirkonmenoillakin, joskus joutui lähtemään kesken saarnankin. Kunnanlääkäri oli aina käytettävissä. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen piti potilaistaan, halusi auttaa ja potilaille riitti aina aikaa. Hän painotti usein hyvän fyysisen kunnon ja henkisen tasapainon merkitystä työssä jaksamiseksi. Pitää olla innostunut ja rohkea, työ täytyy tehdä mielekkääksi, hän mielellään muistutti. Itse hän hoiti kuntoaan hiihtäen ja uiden. Kun Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen avioitui 1950-luvulla, työn oheen tuli opettelu maatilan emännäksi. Kyntötyöt ja traktori tulivat tutuiksi. Perheen kolme lasta syntyivät peräjälkeen. Kotikäynniltä hän kertoi lähteneensä synnyttämään ja kotiin palattuaan jatkaneensa työtään kuten ennen. Perhe-elämä oli vauhdikasta ja värikästä kunnanlääkärin virka-asunnon ja Porvoon maalaiskunnassa sijainneen maatilan välillä. Maatalon emännyys innoitti kiinnostuksen talonpoikaisantiikkiin, jota hän myös keräsi mielenkiintoisen kokoelman. Eläkkeelle jäätyään Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen piti yksityisvastaanottoa Porvoossa aina vuoteen 1991, samoin kuten vanhoina kunnanlääkärin aikoina eli ilman ajanvarausta. Hän koki, että kansanterveyslaki etäännytti potilaat ja kiire lisääntyi. Tämän päivän lääkärikunta on naisistunut. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläisen aikaan naislääkäriys oli monesti ihmeellistä ja kunnanlääkäriä tultiin katsomaan kauempaakin. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen osallistui Suomen Naislääkäriyhdistyksen toimintaan aktiivisesti ja oli yhdistyksen johtokunnan jäsen 1959-65 sekä osallistui Kansainvälisen Naislääkäriyhdistyksen kokouksiin. Hän kutsui naislääkäreitä kotiinsa ja muistan eräänkin syyskokouksen maatilan maitotarjoiluineen. Sodat kokeneet kollegat vähenevät. Sotaveteraanien jäähyväistervehdyksessä kostui usea silmänurkka. Marja Wallenius Hämeenlinna

In memoriam Ulla Maija Vuonnala 1.1.1957-16.12.2005

Ulla syntyi 1.1.1957 Sallassa. Vanhempien ja sisarustensa mukana hän muutti Sallan kunnan Kursun kylästä Nastolaan 1962. Kansakoulun hän kävi Nastolassa ja keskikoulun Lahdessa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen yhteislyseosta 1976 laudatur-arvosanoin. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän oli töissä toimien mm. opettajana ja hoitoapulaisena. Hän opiskeli vuoden kemiaa ja aloitti tämän jälkeen lääketieteelliset opinnot Helsingin yliopistossa. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi erinomaisin arvosanoin vuonna 1984. Ulla toimi pääkaupunkiseudulla terveyskeskuslääkärinä sekä Kätilöopiston sairaalassa lastenlääkärin sijaisena. Jorvin sairaalassa hän toimi lastentautien apulaislääkärinä eri jaksoissa syksyyn 1989. Lääkärinä hän myös kävi luennoimassa Espoon seudun ammattikoulutusyhtymässä lastenhoitajaopiskelijoille. Luennoillaan hän pyrki korostamaan niitä tietoja ja taitoja, joita hoitajat tarvitsevat käytännön työssä toimiessaan työryhmän jäsenenä. Ullan tarkoitus oli erikoistua lastentauteihin, mutta yliopistosairaalaan hakeutuminen jäi hänen valitessa perhe-elämän. Lapista, entisestä kotiseudusta, tuli Ullan uusi koti. Hän tapasi tulevan puolisonsa, Kemijärveltä kotoisin olevan asianajaja Antero Suitialan Pyhätunturilla. Tämän jälkeen Suomen ja Norjan tunturit sekä Kemijärven hiekkarannat tulivat tutuiksi. Esikoinen syntyi syksyllä 1989 ja Ulla muutti Ellan kanssa Kemijärvelle. Pian syntyivät myös Suvi, Silja ja Roosa lyhyin väliajoin. Lasten hoito ja kasvatus kotona 15 vuoden ajan oli kokopäiväistä työtä. Lasten vartuttua Ulla hakeutui Kemijärvellä sairaala Lapponiaan syksyllä 2004 tehtäväkenttänään varsinkin neuvolalääkärinä työskentely. Hän nosti esille varhaisnuorten parissa työskennellessään havaitsemansa arkaluontoiset ja kipeätkin asiat. Työnsä hän suoritti erityisen tarkasti ja tunnollisesti. Siitä hän sai kiitosta. Hän jaksoi kuunnella potilaitaan, vaikka nykyisin terveyskeskustyö on muuttunut pakkotahtiseksi määrärahojen ja henkilökunnan niukkuuden vuoksi. Hän ei väistellyt työtä vaan tarttui edessä olevaan tehtävään päättäväisesti suorittaen sen huolella loppuun asti. Ullan harrastukset olivat monipuoliset. Hän luki paljon. Lääketieteen opintojen alkuvaiheessa hän toimi kurssinsa emäntänä. Opiskeluvuosien aikana Ulla vältti huomion keskipisteenä olemista, mutta osallistui aktiivisesti yhteiseen tekemiseen talkoohengessä. Elokuvat ja teatteri kiinnostivat Ullaa jo opiskeluaikana. Kemijärvellä elokuvakerho Kinoksen puheenjohtajana hän toimi usean vuoden ajan. Sodankylän elokuvajuhlat kuuluivat alkukesän vakiotapahtumiin. Ulla toimi Kemijärven Kaiussa puheenjohtajana ja jäsenenä kannustaen uimareita aloittelijoista kilpauimareihin. Kilpailumatkoilla hän oli suosittu vetäjä. Kaiken kiireen keskellä viime syksynä hän suoritti myös uintivalmentajan perustutkinnon. Pihatöissä ja puutarhanhoidossa hän viihtyi. Puutöitä ja nikkarointia Ulla harrasti myös, jiirisirkkeli ja yläjyrsin eivät olleet vieraita hänelle. Hänen käsistään syntyi niin puutarhakalusteita kuin kodin huonekaluja. Käsityöt olivat myös hänen harrastuksensa, neljän tytön arki- ja juhla-asut, kesä- ja talvivaatteet valmistuivat joka vuosi. Tämän taidon Ulla siirsi myös tyttärilleen. Hän nautti luovasta työstä myös kangaspuiden ääressä, koti sekä tunturimökki saivat mattonsa. Lasten luku-, piirustus- ja musiikki-innostusta hän tuki voimakkaasti hankkimalla välineitä ja luomalla kotiinsa puitteet näille harrastuksille. Taidenäyttelyt ja -museot tulivat myös lapsille tutuiksi. Hän halusi näyttää maailmaa lapsilleen, useat lomat vietettiin Välimeren alueella, koti-Suomea sekä Norjaa ja Ruotsia unohtamatta. Viimeinen matka tehtiin syksyllä 2005 Pariisiin. "Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus" oli Eppu Normaalia mukaillen Ullan lempilauseita. Ulla sairastui rintasyöpään kaksi vuotta sitten. Tämä sairaus sekä paluu pitkän poissaolon jälkeen työelämään todennäköisesti heikensivät hänen voimiaan. Ulla kuoli äkillisesti 16.12.2005. Ullaa jäivät kaipaamaan neljä tytärtä ja puoliso. Haluan lopuksi lainata otteita Leena Impiön kirjoituksesta: "Olen syvässä unessa, äiti on väsynyt. Antakaa äidin nukkua, ei meteli häiritse, ei nauru, ei itku, mutta älkää ruikuttako, että menin kokonaan pois. Muistattehan rakkaamme, meidän Vapahtajamme sanat: 'En minä jätä teitä orvoiksi, minä olen teidän kanssanne joka päivä'. Omani, valvokaa ja rakastakaa toisianne. Minun rakkauteni hymyilee teille kotimme joka nurkasta." Anne Behm kirjoittaja on Ullan ystävä ja kurssitoveri

Ajankohtaista yliopistojen palkkausjärjestelmäuudistuksesta

Sopijaosapuolet saavuttivat 16.12.2005 neuvottelutuloksen uudesta palkkausjärjestelmästä. Neuvottelutuloksen mukaan yliopistoissa toteutetaan tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointi 15.4.2006 mennessä. Vanhojen palkkausperusteiden mukaisia etuuksia on maksettava kesäkuun loppuun saakka. Palkkojen euroistamista siirrettiin 30.6.2006 saakka.

Sami Lukkarinen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 1-2/2006 Kommentteja

Vaarallinen ammatti?

Lääkärin ammatti on arvostettu, ihmisiä autetaan ja hoidetaan. Tehdään hyvää vaikeissa oloissa ja kriiseissä. On vaikea ymmärtää, että lääkärin työhön liittyisivät henkinen ja fyysinen väkivalta, uhkailut, uhkaavat tilanteet ja jopa fyysinen pahoinpitely, kuolemakin. Lääkärikyselyn mukaan viime vuonna jopa joka viides lääkäri on kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Mielenterveystyössä luvut ovat vielä suuremmat. Lehdestä olemme saaneet lukea, että kollegoita on vuosien varrella kuollut potilaittensa tappamina.

Susanna Wilén

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 51-52/2005 Kommentteja

Pay for performance -tulospalkkaus terveydenhuoltoon?

OECD:n vastajulkaistu raportti Suomen terveydenhuollosta sisältää suuren määrän järkeviä ja mahdottomia ja paljon siltä väliltä olevia kehittämisideoita. Osa ehdotuksista on kirjoittajien, osa suomalaisten raporttiin ujuttamia. Tästä seuraa, että raportista löytyy siteerattavaa kuin pirulla raamatusta. Erityisen suosittua tulee olemaan omien ajatusten siteeraaminen OECD:n nimissä. Yritän vastustaa tällä kertaa kiusausta ja tuon esiin vain yhden ajatuksen, joka muuten voi jäädä sitaattien ulkopuolelle. Nimittäin tuloksista ja laadusta maksamisen.

Samuli Saarni

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 49-50/2005 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030