In memoriam Ulla Maija Vuonnala 1.1.1957-16.12.2005
Ulla syntyi 1.1.1957 Sallassa. Vanhempien ja sisarustensa mukana hän muutti Sallan kunnan Kursun kylästä Nastolaan 1962. Kansakoulun hän kävi Nastolassa ja keskikoulun Lahdessa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen yhteislyseosta 1976 laudatur-arvosanoin. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän oli töissä toimien mm. opettajana ja hoitoapulaisena. Hän opiskeli vuoden kemiaa ja aloitti tämän jälkeen lääketieteelliset opinnot Helsingin yliopistossa. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi erinomaisin arvosanoin vuonna 1984. Ulla toimi pääkaupunkiseudulla terveyskeskuslääkärinä sekä Kätilöopiston sairaalassa lastenlääkärin sijaisena. Jorvin sairaalassa hän toimi lastentautien apulaislääkärinä eri jaksoissa syksyyn 1989. Lääkärinä hän myös kävi luennoimassa Espoon seudun ammattikoulutusyhtymässä lastenhoitajaopiskelijoille. Luennoillaan hän pyrki korostamaan niitä tietoja ja taitoja, joita hoitajat tarvitsevat käytännön työssä toimiessaan työryhmän jäsenenä. Ullan tarkoitus oli erikoistua lastentauteihin, mutta yliopistosairaalaan hakeutuminen jäi hänen valitessa perhe-elämän. Lapista, entisestä kotiseudusta, tuli Ullan uusi koti. Hän tapasi tulevan puolisonsa, Kemijärveltä kotoisin olevan asianajaja Antero Suitialan Pyhätunturilla. Tämän jälkeen Suomen ja Norjan tunturit sekä Kemijärven hiekkarannat tulivat tutuiksi. Esikoinen syntyi syksyllä 1989 ja Ulla muutti Ellan kanssa Kemijärvelle. Pian syntyivät myös Suvi, Silja ja Roosa lyhyin väliajoin. Lasten hoito ja kasvatus kotona 15 vuoden ajan oli kokopäiväistä työtä. Lasten vartuttua Ulla hakeutui Kemijärvellä sairaala Lapponiaan syksyllä 2004 tehtäväkenttänään varsinkin neuvolalääkärinä työskentely. Hän nosti esille varhaisnuorten parissa työskennellessään havaitsemansa arkaluontoiset ja kipeätkin asiat. Työnsä hän suoritti erityisen tarkasti ja tunnollisesti. Siitä hän sai kiitosta. Hän jaksoi kuunnella potilaitaan, vaikka nykyisin terveyskeskustyö on muuttunut pakkotahtiseksi määrärahojen ja henkilökunnan niukkuuden vuoksi. Hän ei väistellyt työtä vaan tarttui edessä olevaan tehtävään päättäväisesti suorittaen sen huolella loppuun asti. Ullan harrastukset olivat monipuoliset. Hän luki paljon. Lääketieteen opintojen alkuvaiheessa hän toimi kurssinsa emäntänä. Opiskeluvuosien aikana Ulla vältti huomion keskipisteenä olemista, mutta osallistui aktiivisesti yhteiseen tekemiseen talkoohengessä. Elokuvat ja teatteri kiinnostivat Ullaa jo opiskeluaikana. Kemijärvellä elokuvakerho Kinoksen puheenjohtajana hän toimi usean vuoden ajan. Sodankylän elokuvajuhlat kuuluivat alkukesän vakiotapahtumiin. Ulla toimi Kemijärven Kaiussa puheenjohtajana ja jäsenenä kannustaen uimareita aloittelijoista kilpauimareihin. Kilpailumatkoilla hän oli suosittu vetäjä. Kaiken kiireen keskellä viime syksynä hän suoritti myös uintivalmentajan perustutkinnon. Pihatöissä ja puutarhanhoidossa hän viihtyi. Puutöitä ja nikkarointia Ulla harrasti myös, jiirisirkkeli ja yläjyrsin eivät olleet vieraita hänelle. Hänen käsistään syntyi niin puutarhakalusteita kuin kodin huonekaluja. Käsityöt olivat myös hänen harrastuksensa, neljän tytön arki- ja juhla-asut, kesä- ja talvivaatteet valmistuivat joka vuosi. Tämän taidon Ulla siirsi myös tyttärilleen. Hän nautti luovasta työstä myös kangaspuiden ääressä, koti sekä tunturimökki saivat mattonsa. Lasten luku-, piirustus- ja musiikki-innostusta hän tuki voimakkaasti hankkimalla välineitä ja luomalla kotiinsa puitteet näille harrastuksille. Taidenäyttelyt ja -museot tulivat myös lapsille tutuiksi. Hän halusi näyttää maailmaa lapsilleen, useat lomat vietettiin Välimeren alueella, koti-Suomea sekä Norjaa ja Ruotsia unohtamatta. Viimeinen matka tehtiin syksyllä 2005 Pariisiin. "Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus" oli Eppu Normaalia mukaillen Ullan lempilauseita. Ulla sairastui rintasyöpään kaksi vuotta sitten. Tämä sairaus sekä paluu pitkän poissaolon jälkeen työelämään todennäköisesti heikensivät hänen voimiaan. Ulla kuoli äkillisesti 16.12.2005. Ullaa jäivät kaipaamaan neljä tytärtä ja puoliso. Haluan lopuksi lainata otteita Leena Impiön kirjoituksesta: "Olen syvässä unessa, äiti on väsynyt. Antakaa äidin nukkua, ei meteli häiritse, ei nauru, ei itku, mutta älkää ruikuttako, että menin kokonaan pois. Muistattehan rakkaamme, meidän Vapahtajamme sanat: 'En minä jätä teitä orvoiksi, minä olen teidän kanssanne joka päivä'. Omani, valvokaa ja rakastakaa toisianne. Minun rakkauteni hymyilee teille kotimme joka nurkasta." Anne Behm kirjoittaja on Ullan ystävä ja kurssitoveri
