Keikkalääkärien työehdoissa puutteita

Lääkäreitä välittävien yritysten työsopimusten ehdot eivät ole kaikilta osin lainmukaisia. Puutteita esiintyy muun muassa sairausajan palkan ja vuosilomien laskemisessa. Ongelmia on ilmennyt muutamassa yrityksessä - pääosa keikkalääkärien työsopimuksista on asiallisia.

Katja Patronen

Uutisia Lääkäriliitosta verkossa

Lääkäriliiton jäsenet voivat seurata omaa liittoaan koskevaa uutisointia päivittäin verkossa.

In memoriam Allan Lassus 31.8.1938-7.6.2005

Uupumaton auttaja on poissa. Viimeisessä jaossa käteen ei jäänyt enää elämän valttikorttia. Allan Lassus syntyi 31.8.1938 ainoana lapsena metsäteknikkoisän perheeseen Korsnäsissa ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Koulut hän kävi Vaasassa ja lähti opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon. Professori Tauno Putkonen tunnisti nuoren lahjakkaan tutkijan ja houkutteli hänet iho- ja sukupuolitautien klinikalle. Alan erikoislääkärin oikeudet hän sai 1968. Samana vuonna hän myös väitteli tohtoriksi venereologiasta. Alansa apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa (1970-1988) tieteellinen työ kiinnosti Allania ja julkaisuja syntyi dermatologiasta, venerologiasta ja immunologiasta tiuhaan. Viisikymmenvuotislahjaksi itselleen Allan sanoutui irti yliopistovirastaan ja omistautui kokonaan potilastyölle. Innovatiivisena rohkeana potilaiden auttajana Allan erityisesti muistetaankin. Allanilla oli parantamisen lahja. Hän ei tuntenut sanaa ei, vaan auttoi aina kun apua tarvittiin. Lääkärinä hän uskoi, että potilasta voi aina auttaa ja tämän luottamuksen hän halusi siirtää potilaaseensa. Hänellä olikin 40 vuoden uransa aikana potilaita kuusinumeroinen määrä, sukuja kolmannessa polvessa. Potilastyössään Allan Lassus oli tinkimätön ja paneutui siihen koko voimallaan. Hänellä oli myös rohkeutta uskoa ja kokeilla valtavirrasta poikkeavia hoitoja. Esimerkiksi auringonvaloon hän ei suhtautunut jyrkän kielteisesti ja uskoi eräiden yleisten ihotautien kontrolloituihin valohoitoihin. Hän aloitti Suomessa ihon laserhoidot 1980-luvun lopulla, jolloin tätä hoitomuotoa vielä pidettiin varsin radikaalina. Hän investoi 1990-luvun alkupuolella ensimmäisenä ihon ultraäänilaitteeseen, jota piti ihotautilääkärin erinomaisena diagnostisena työvälineenä. Vapaa-aikanaan Allan nautti intohimoisesti urheilusta, nuorena aktiivisesti juoksuradoilla ja jalkapallokentällä, vanhempana penkkiurheilijana ja tenniskentällä. Allanilla oli kova kilpailuvietti ja sitä tyydytti erinomaisesti pokeripeli. Joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona kokoonnuimme 20 vuoden ajan ikään kuin Arvo Ylpön jalanjäljille pelaamaan suljetussa herraseurassa korttia Pörssiklubille. Skruuvia emme kuitenkaan Arvon tapaan pelanneet, vaan 7 kortin avopokeria, joka oli hyvää aivojumppaa Allanin mukaan. Sielläkään hän ei kokonaan päässyt potilastyöstä. Lukuisat olivat nekin kerrat, kun elämän vilkkaissa käänteissä ryvettyneet herrat halusivat Allanilta neuvoja vaivoihinsa, jotka eivät aina koskeneet näkyvissä olevaa ihoa. Sinne Fabianinkadulle American Stud Poker Associationin eli ASPAn jäsenet kokoontuvat nytkin kesän jälkeen, mutta ilman Armotonta Allania, jollaista lempinimeä hänestä joskus käytettiin kilpapokerin huipputaiturina. Allanin kanssa oli nautinto keskustella "filosofisia". Paljon nähneen ja monia pettymyksiäkin kokeneen, sydämen sivistyneen pyyteettömän miehen seura oli suosittua. Allan ei tyrkyttänyt itseään tai näkemyksiään. Opimme häneltä paljon. Koti ja metsä olivat ne tukikohdat, jonne levoton mieli kaipasi uupuneena toipumaan. Allan ei koskaan rehvastellut tekemisillään, se ei sopinut hänen tyyliinsä. Erityistä ylpeyttä hän kuitenkin tunsi perustamastaan Lääkärikeskus Ars Medicinasta, jonne molemmat lääkäripojat tulivat mukaan. Vähitellen pienenä yksityisvastaanottona aloittanut lääkärikeskus kasvoi yksityissairaalaksi. Tästä "lapsestaan" Allan puhui lämmöllä. Allan totesi joskus, että hän on saanut elää rikkaan elämän, saanut tehdä sellaista työtä, jota on osannut, pystynyt auttamaan monia ihmisiä. Itseään hän ei kuitenkaan osannut auttaa. Ennakko-oireita antamaton sydänveritulppa yllätti nukkuessa. Menetimme ystävän ja auttajan, jonka taitoja ja elämänmyönteisyyttä olisi tarvittu vielä pitkään. Kunnioitamme auttajan muistoa.

In memoriam Sir Richard Doll 28.10.1912-24.7.2005

Maailmankuulu syöpätutkija Sir Richard Doll kuoli 92-vuotiaana sunnuntaina 24. heinäkuuta. Hänellä oli keskeinen osa tupakan terveyshaittojen osoittamisessa, ja hän olikin eräs 1900-luvun merkittävimmistä lääketieteen tutkijoista. Sir Richard Doll aateloitiin vuonna 1971 ja hän sai lukuisia kunnianosoituksia sekä kotimaassaan (Royal Societyn kuninkaallisen mitalin ja Britannian Lääketieteen seuran kultamitalin) että ulkomailla, mm. YK:n syöpätutkimuspalkinnon, Euroopan syöpäyhdistyksen kultamitalin, Norjan kuningas Olavi IV:n palkinnon ja Saudi-Arabian kuningas Faisalin kansainvälisen palkinnon. Hän sai myös Suomen Syöpäyhdistyksen Saxén-mitalin. Doll jatkoi aktiivista tutkimustyötä myös jäätyään eläkkeelle vuonna 1983 ja julkaisi useita tutkimuksia vielä tänä vuonna. Vaikka Sir Richard oli kollegoidensa suuresti arvostama ja tunnettu terävistä näkemyksistään, ihmisenä hän oli hyvin kohtelias ja vaatimaton. Doll valmistui lääkäriksi 1937. Hän työskenteli uransa aikana mm. Medical Reserach Councilin tutkijana ja Oxfordin yliopiston Green Collegen professorina. Hän julkaisi vuonna 1950 yhdessä A. Bradford Hillin kanssa ensimmäisen tutkimuksen, joka osoitti tupakan ja keuhkosyövän välisen yhteyden. Yhdysvalloissa vastaavan löydöksen teki samaan aikaan riippumattomasti Ernst Wynder työryhmineen. Dollin ja Hillin tutkimus tehtiin keuhkosyövän yleistyttyä nopeasti tuntemattomasta syystä. Tutkimus toteutettiin keräämällä tiedot epäillyistä taudinaiheuttajista yli 600:lta keuhkosyöpään sairastuneelta potilaalta ja muiden sairauksien vuoksi hoidetulta verrokkiryhmältä 20 sairaalasta Lontoossa. Potilaista vain kaksi osoittautui tupakoimattomiksi. Samat tutkijat vahvistivat ensimmäisen tutkimuksen osoittaman tupakoinnin vaikutuksen lähettämällä tupakointia koskevan kyselyn 40 000 englantilaislääkärille. Jo kolmen vuoden seurannan jälkeen uusi tutkimus vahvisti keuhkosyövän vaaran suurenevan suhteessa poltettujen savukkeiden määrään. Lääkärien seurantatutkimus jatkui 50 vuotta, ja se on osoittanut tupakoinnin lisäävän myös lukuisien muiden sairauksien, mm. useiden syöpien, keuhkosairauksien sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että tupakoitsijat kuolevat 10 vuotta tupakoimattomia varhemmin ja kaksi kolmasosaa heistä tupakan aiheuttamaan sairauteen. Suomessakin akateemikon arvon saanut Sir Richard Peto ja Sir Richard Doll osoittivat yhdessä tupakan keskeisen kansanterveydellisen merkityksen koko maailman väestön kannalta mm. Intiassa ja Kiinassa. Doll tutki myös mm. alkoholin, säteilyn, hormonien ja asbestin vaikutuksia terveyteen. Erittäin vaikutusvaltainen oli myös yhdessä Sir Richard Peton kanssa 1981 laadittu arvio syöpätautien syistä. Arvio päätyi siihen, että tupakointi, ruokavalio ja infektiot aiheuttavat kaksi kolmannesta kaikista syövistä. Näihin verrattuna yleisenä huolenaiheena olleiden työaltisteiden, ruokien lisäaineiden ja saasteiden merkitys oli vähäinen. Doll itse lopetti tupakoinnin tulostensa selvittyä. Dollin ja hänen yhteistyökumppaniensa alun perin tekemän työn tulokset ovat nähtävissä tupakoinnin selvänä vähenemisenä koko väestössä ja sen myötä mm. keuhkosyövän sekä sydän- ja verisuonitautien vähenemisenä useissa maissa.

In memoriam Kalle Meurman 27.11.1920-26.5.2005

Lähes 20 vuotta eläkkeellä ollut KSS 1:n röntgenosaston ylilääkäri Kalle Otto Agathon Meurman syntyi Viipurissa 27. marraskuuta 1920. Ylioppilaaksi Kalle Meurman tuli Viipurin klassillisesta lyseosta, joka antoi hyvät matkaeväät tulevaisuuteen. Sota muutti suunnitelmia, mutta syntymälahjana saatu viipurilaisuus säilyi läpi elämän. Klassillisen lyseon pojat kokoontuvat syksyisin syömään ja muistelemaan menneitä, tätä tapahtumaa kutsutaan perunaretkeksi muistona entisajan perunannostolomasta. Kalle kuului tähän karjalaista perinnettä vaalivaan joukkoon. Kallen isä, arkkitehtiprofessori, Viipurin yleiskaavan luoja Otto-Iivari Meurman oli viipurilaisuuden symbolin, Torkkelin Killan perustajajäseniä ja valittiin myöhemmin kunniajäseneksi. Pojasta ei polvi huonontunut. Kallen viipurilaisuuden hyväksi tekemä työ palkittiin Torkkelin Killan kunniajäsenyytenä 2004. Kalle Meurman ehti aloittaa lääketieteen opiskelut ennen sotia ja käytännön kokemusta lääketieteen kandidaatille kertyi hänen toimiessaan sodan aikana Jv-pataljoonan lääkärinä. Lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen seurasi kunnanlääkäri-kaupunginlääkäri-kausi 1949-63. Toimiessaan Miehikkälän kunnan ensimmäisenä kunnanlääkärinä vuosina 1949-55 hän jo käytännössä osoitti halunsa noudattaa sen aikaista lääkärin etiikkaa - oli tavattavissa 24 tuntia vuorokaudessa eikä perinyt lääkärinpalkkiota varattomilta. Radiologiasta tuli Kalle Meurmanin kiinnostuksen kohde 1960-luvulla, ja hän erikoistui siihen 1962. Työpaikkoina olivat sen jälkeen Valkeakosken aluesairaala, Töölön ja Kivelän sairaalat sekä KSS I (Tilkka), jonka rtg-osaston ylilääkärinä hän toimi 1971-1986. Työtoverit muistavat Kalle Meurmanin kollegiaalisena, hyvänä kliinikkona, tunnollisena ja koko henkilökunnan arvostamana lääkärinä ja sovittelevana herrasmiehenä. Kallen ensi kerran tapaava saattoi luulla olevansa tekemisissä ujon ihmisen kanssa. Tosiasiat puhuivat kuitenkin toista kieltä. Työssä Kalle taisteli voimakkaasti byrokratiaa vastaan sekä potilaiden että lääkärikunnan puolesta. Eläkeaikana Kallen valtasi melkeinpä kirjoitteluhimo, hän otti erittäin aktiivisesti kantaa julkisiin ja yleisiin asioihin. Tuttuja olivat hänen näkemyksensä Länsiväylän ja Helsingin Sanomien yleisönosastoissa, allekirjoittajana K. Meurman, Espoo. Todisteena sisukkuudesta Kalle Meurman väitteli 60-vuotiaana rasitusmurtumista. Ansiokas väitöskirja herätti Puolustusvoimat huomaamaan siellä ilmenneen tärkeän ongelman. Kalle oli suosittu luennoitsija sekä Suomessa että ulkomailla, mm. Ruotsissa ja Tanskassa. Dosentuuri tuli vuonna 1982. Sotilasarvoltaan Meurman oli lääkintäeverstiluutnantti. Klassillisen lyseon kasvatti Kalle Meurman oli erittäin kielitaitoinen. Osoituksena rakkaudesta latinankieleen on hänen kirjoituksensa Duodecimissa 1986, jossa hän innokkaasti puhuu latinan kouluopetuksen puolesta. Kallen itseironisuudesta todisteena on hänen kirjoituksensa, joka ilmestyi Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteissa 2003 otsikolla "Miksi Kulikoff ei tullut hulluksi?". Kun perheeseen oli 1920-luvun lopulla hankittu piano, oli luonnollista, että kaikista kolmesta lapsesta toivottiin tämän instrumentin aktiivisia käyttäjiä. Kallea ei vanhempien näkemys miellyttänyt. Kerran soittotunnilla etevän pianonsoiton opettajan Sergei Kulikoffin kärsivällisyys petti ja hän totesi: "Jos kaikki minun oppilaani soittaisivat niin kuin sinä, minä tulisin hulluksi!". Kallen olettamuksen mukaan Kulikoffilla oli runsaasti ahkeriakin oppilaita, jotka pelastivat opettajansa psyyken järkkymiseltä. Todettakoon, että Kallen perhe, puoliso, lapset ja lastenlapset ovat lähes poikkeuksetta erittäin musikaalisia ja mitä erilaisimmat instrumentit soivat kotiorkesterissa. Eläkeaikanaan Kalle Meurman uppoutui koko sydämellään lääketieteen historiaan ja sotahistoriaan. Kallen kirjoitukset olivat syvällisiä, niissä heijastui perusteellinen paneutuminen asioihin. Esim. artikkeli "Kapina Viipurin pataljoonassa 1887" ei ollut pelkkä tilannekuvaus, vaan siihen liittyi myös kapinaan johtaneiden syiden analysointi. Kymmeniä julkaisuja ilmestyi röntgenologisissa ja sotilaslääketieteellisissä aikakausilehdissä. Artikkelinsa "Finsk militär tidskrift ja sotilasterveydenhuolto 1881-1901" Kalle lopettaa seuraavasti: "Mieleen tulevat Saarnaajan sanat, ettei auringon alla ole mitään uutta. Sotilasterveydenhuollon ongelmat ja menettelytavat ovat paljolti samanlaiset tänäkin päivänä". Kallen kynän avulla välittyi jälkipolville myös kuva lukuisista kuuluisista sotilashenkilöistä, joista mainittakoon sotilaslääketieteen uranuurtaja G.G. Winter ja sotaväen ylilääkäri C.F. Wahlberg. Döbeln kuului Kallen kiinnostuksen kohteisiin, siitä on todisteena hänen artikkelinsa Hippokrates-lehdessä: "Döbeln ja hänen lääkärinsä. Totta vai tarua?". Ruotsin Döbeln förbundet lausui v. 2003 ylistäviä sanoja Kallen Döbeln-tietoudesta. 26.5.2005 Westendissä lippu laskettiin puolitankoon. Pitkällisen sairauden uuvuttama isänmaallinen lääkäri-gentlemanni kuoli - niin kuin oli toivonutkin - kotonaan lähiomaisten ympäröimänä.

En katt bland hermelinerna på sommarkurs

Den sista milen av den över 400 km långa resan gick på grusväg i en mycket kuperad och naturskön terräng. Sjön skymtade turvis på vägens båda sidor. Grönskan var bedövande riklig. Dammet virvlade upp bakom en framför körande bil. Trots luftkonditioneringen var det hett i solgasset. Mitt mål var en plats jag aldrig tidigare besökt, bara läst om i annonsen - Sinisen Saimaan Taideinstituutti på Himalsaari i Kristina (Ristiina) kommun, söder om St Michels. Varför? En kurs i akvarellmålning för läkare!

Birger Ch Sandell

Lomalla saa tehdä rauhassa töitä

Kesä on parasta aikaa tehdä töitä, sanotaan. Sanoo ainakin työnarkomaani puolta vuotta ennen burnouttia. Työnarkomaaneihin sekaantumisen uhallakin olen osin samaa mieltä. Perusteita löytää etsimättäkin juuri tähän aikaan vuodesta. Voi tosin olla, että ne soveltuvat vain etätyökelpoiseen tutkimustyöhön.

Samuli Saarni

Rakkaus numeroihin veti alalle Elisabeth Vatka on Lääkäriliiton uusi talouspäällikkö

Elisabeth Vatka, 39, aloitti kesäkuussa Suomen Lääkäriliiton uutena talouspäällikkönä. Hänen pitkäaikainen edeltäjänsä Marja Toikka siirtyi samaan aikaan eläkkeelle. Vatka tulee liittoon yritysmaailmasta. Edessä on tutustuminen järjestön taloudenpidon kiemuroihin.

Katja Patronen

In memoriam Tommi Tapio Sirviö 21.7.1950-30.6.2005

Työterveyslääkäri, maanviljelijä Tommi Tapio Sirviö kuoli vaikean sairauden murtamana Iisalmen sairaalassa 30.6.2005. Kuollessaan hän oli 54-vuoden ikäinen. Hän oli syntynyt 21.7.1950 Iisalmessa. Tommi Sirviö pääsi ylioppilaaksi Iisalmen lyseosta vuonna 1970, asevelvollisuudesta hän vapautui reservin vänrikkinä 1971. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1978. Työterveyslääketieteen erikoislääkäri hänestä tuli 1989. Tommi Sirviön opiskeluun liittyi myös huomattava osuus psykiatrisia opintoja, hän toimi mm. neurologian poliklinikalla Kys:ssa, Harjamäen v.a. osastonlääkärinä, sekä v.a. huoltolääkärinä Iisalmessa. Työterveyslääkärinä hän toimi Iisalmessa jo 80-luvun alussa, sitten apulaislääkärinä Työterveyslaitoksella Helsingissä, mistä hän siirtyi Kemiran Kokkolan tehtaiden työterveyslääkäriksi vuosiksi 1984-1987. Iisalmen Työterveysaseman johtavaksi lääkäriksi hän palasi vuonna 1987 ja tätä virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka. Tämän lisäksi hän toimi Kelan Iisalmen asiantuntijalääkärinä, hoiti yksityisvastaanottoa Kannuksessa sekä Lääkäritalo Parannuksessa, jonka perustajaosakkaisiin hän kuului. Pitkään paikkakunnalla olleena hän tunsi yhtiöt ja henkilökunnat vuosien takaa. Hän seurasi kiinnostuneesti oman alansa kehitystä ja käytti tietojaan työntekijöiden ja yhtiöiden parhaaksi. Laajan koulutuksensa, taustansa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi hän pystyi näkemään ihmisten sairauksien ja työolosuhteiden laajat yhteydet. Hänen psykiatriset taitonsa liitettyinä ymmärtävään kuuntelijaan ja kokeneen kliinikon kykyihin tekivät hänestä erinomaisen lääkärin. Tommi Sirviö oli sielultaan ja sydämeltään lääkäri, mutta se ei ollut hänelle vielä tarpeeksi. Hän toteutti vanhaa Aristoteleen oppia, jonka mukaan onnellisuus ja tieto ovat ihmiselämän suurimmat päämäärät. Hän oli aidosti hyvä ihminen. Toinen Tommi Sirviön elämää voimakkaasti ohjaava tekijä oli Ylemmäisten Sirviön 1860-luvulta periytyvän sukutilan hoitaminen, joka määritti pitkälle hänen elämänsä kulkua, mm. paluuta Iisalmeen. Uuden avioliiton solmiminen Johanna Ehnquistin kanssa vuonna 1993, lasten Sonjan ja Samuelin syntyminen juurruttivat perheen tiukasti sukutilalle. Voimakkaita henkilösiteitä Tommi muodosti avoimen ja ehtymättömän positiivisen persoonansa kautta poikkeuksellisen helposti. Myös harrastustoiminnassa hän oli aktiivinen, mutta hyvin perhekeskeisenä ja lapsirakkaana hän oli kriittinen ajankäytölle. Hän suosi erityisesti järjestöjä, jotka tarjosivat mahdollisuuden kasvaa henkisesti hänen omien tiukkojen normiensa mukaan. Tällä polulla hänen saavutuksensa ovat ystävien keskuudessa laajasti tunnustettuja. Ystävän näkökulmasta lojaalimpaa, luotettavampaa ja avuliaampaa ystävää ei pysty kuvittelemaan. Hän oli aina valmis kuuntelemaan, auttamaan ja tukemaan. Koskaan Tommi ei tehnyt mitään vastapalveluksien toivossa vaan aidosti auttaakseen. Hänen tavassaan välittää ihmisistä kiteytyy yhdellä vastaansanomattomalla tavalla kristillinen etiikka. Tommi Sirviön poismeno koskettaa syvästi poikkeuksellisen laajaa joukkoa. Hän jättää jälkeensä oikean mallin elää, ottaa ja kantaa vastuuta. Hän jättää jälkeensä mallin puhdistautua liiasta itsekeskeisyydestä. Hän jättää myös jälkeensä hyvän ihmisen elämän kauniit muistot, mutta myös pohjattoman aukon joka sydämissä ja mielissä ei koskaan täyty.

Liiton hallitus panostaa työsuojeluun

Lääkäriliiton hallitus kävi kesäkuun suunnittelukokouksessaan perusteellisen keskustelun pitkien yhtäjaksoisten aktiivityörupeamien haitoista ja haittojen vähentämisen mahdollisuuksista. Hallitus näki viime vuosina julkaistujen kontrolloitujen tutkimusten osoittavan kiistatta, että 24 tunnin yhtäjaksoinen valvominen aiheuttaa sekä työsuorituksen tason laskua että terveyshaittaa valvovalle henkilölle. Valvomisen aiheuttamaa hoito- ja diagnostiikkakyvyn heikkenemistä on todettu useiden eri erikoisalojen lääkäreillä erilaisissa työympäristöissä. Terveyshaittoja on todettu etenkin yötyötä sisältävään vuorotyöhön liittyen sekä yksittäisissä otantatutkimuksissa että laajoissa epidemiologisissa vertailuissa.

Olli Meretoja

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle: Lääkekorvausjärjestelmä kaipaa remonttia

Lääkekorvausjärjestelmä on Suomen Lääkäriliiton mielestä suuremman uudistuksen tarpeessa kuin mitä hallituksen esityksessä uudeksi sairausvakuutuslaiksi ehdotetaan. Nykyinen korvausjärjestelmä on monimutkainen ja asettaa potilaat eriarvoiseen asemaan ilman lääketieteellisiä tai hoidollisia perusteita. Liitto kannattaa siirtymistä kustannusperusteiseen ja lääkekohtaisen omavastuun sisältävään malliin.

Katja Patronen

Hallituksen päätöksiä Tuija Tallilasta Turun paikallisosaston uusi aluepäällikkö

Lääkäriliiton hallitus nimitti Orilammella 13. -15. kesäkuuta pitämässään kokouksessa Turun paikallisosaston aluepäälliköksi Tuija Tallilan. Hän aloittaa tehtävässään 5. syyskuuta 2005. Tallilasta tulee myös järjestövaliokunnan jäsen.

Anne-Maj Aunula

Täsmennyksiä Lääkäriliiton ammattihenkilön oikeusturvavakuutukseen

Suomen Lääkäriliiton ja vakuutusyhtiö Pohjolan välillä on jo vuosia ollut voimassa oikeusturvavakuutusta koskeva sopimus. Vakuutus on tarkoitettu liiton jäsenille lääkärin ammattiin liittyvissä asioissa. Lääkärin vakuutukset -oppaassa ja Lääkäriliiton nettisivuilla (www.laakariliitto.fi/julkaisut) on kerrottu oikeusturvavakuutuksen pääasiallinen sisältö. Käytännön korvaustoiminnassa on joissakin yksittäistapauksissa syntynyt epätietoisuutta siitä, minkälaisiin asioihin liittyviä asianajokuluja vakuutuksen nojalla maksetaan. Tämän vuoksi Lääkäriliitto ja Pohjola ovat sopineet eräistä täsmennyksistä vakuutusehtoihin ja sitä koskevaan sopimukseen. Täsmennykset ovat tulleet voimaan 1.1.2005 lukien.

Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston ensimmäinen kolmivuotiskausi takana

Finska Läkaresällskapet, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Lääkäriliitto perustivat helmikuussa 2002 lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston (www.arviointineuvosto.fi). Perustamista edelsi pitkä suunnittelutyö, joka alkoi arkkiatri Risto Pelkosen aloitteesta. Pelkonen painotti aloitteessaan vuonna 1999 lääkärijärjestöjen roolia täydennyskoulutuksen järjestämisessä.

Lääkärien täydennyskoulutusneuvottelukunta koolla ensimmäisen kerran

Lääkärien täydennyskoulutusneuvottelukunnan ensimmäinen kokous pidettiin Helsingin yliopiston Runeberg-salissa 18.5. Kokouksessa olivat läsnä miltei kaikkien jäsenorganisaatioiden edustajat. Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston puheenjohtaja Amos Pasternack korosti avauspuheenvuorossaan ammattikunnan tärkeää itsesäätelyyn perustuvaa tehtävää täydennyskoulutuksen laadun kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

Uusi erityispätevyys valmentaa lasten traumoihin Lastenortopedian taitajista puutetta

Lasten ortopediset vaivat hoidetaan Suomessa sairaaloiden lastenkirurgisilla osastoilla, kun muualla maailmassa lastenortopedia on ortopedian yksi osa-alue. Kirurgit taas erikoistuvat yhä tiukemmin elinjärjestelmien mukaan, minkä vuoksi erityisesti lasten ortopediaan perehtyneistä lääkäreistä on tullut pulaa. Suomen Lääkäriliiton hallitus perusti kesäkuussa lastenortopedian ja -traumatologian erityispätevyyden puutetta korjaamaan.

Katja Patronen

Kesästä kaikki irti!

Työntekijästä on saatava täysi työpanos irti. Työnantajalta on saatava kaikki edut vastineeksi. Miksi sitten lyhyestä kesästä ja vielä lyhyemmästä kesälomasta ei pitäisi myös puristaa kaikki mahdollinen.

Auli Malinen

Nimityksiä

- Parikkalan seudun ktt. ky., terveyskeskuksen johtavan lääkärin virkaan LL, yleislääketieteen erikoislääkäri Ritva Simpanen 1.4.2005 lähtien.

KUOLLEITA

Jukka Olavi Salonen (s. 31.3.1948, k. 10.4.2005)

Sielujen elävyydestä

Perusterveydenhuollon lääkärin työmäärää arvioidessaan Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen ihmetteli kuolleitten sielujen runsautta lääkärien vastuuväestöissä. Tästä huolimatta lääkärit valittavat työn hallitsemattomuutta ja paljoutta.

Mikko Valkonen