Viime kesän kandit rohkaisevat kesälääkäreitä: Omasta rajallisuudesta ei kannata ottaa paineita

Potilaan tutkiminen sujuu hieman muita lääkäreitä hitaammin, eikä oikea diagnoosi aukene apua kysymättä. Nämä ovat tavallisia pulmia, joita kesälääkäreinä toimivat opiskelijat joutuvat kohtaamaan. Painajaiset hallitsemattomasta potilastulvasta ja täydellisestä osaamattomuudesta eivät muutu todeksi - näin vakuuttavat viime kesän lääketieteen kandit.

Katja Patronen

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle: Lääkehintojen säätely ei ole tätä päivää

Lääkelakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että lääkeyritykset velvoitettaisiin myymään lääkkeensä kaikille apteekeille samaan hintaan. Apteekeille annettujen alennusten pitäisi heijastua suoraan kuluttajalle näkyviin hintoihin. Suomen Lääkäriliitto arvioi sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossa, että vanhakantainen hintasäätely johtaa ainoastaan alennusten lakkaamiseen ja hintojen nousuun.

Katja Patronen

In memoriam Risto Lahesmaa 6.6.1930-12.4.2005

Lääkintöneuvos Risto Lahesmaa menehtyi 12.4.2005 vaikean, pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Turussa Karina-kodissa. Hän oli syntynyt ja käynyt koulunsa Turussa tullen ylioppilaaksi Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Hän aloitti lääketieteen opiskelunsa Helsingin yliopistossa ja jatkoi opintojaan Turun yliopistossa suorittaen lääketieteen lisensiaatin tutkinnon v. 1956. Opintojen ohella hän osallistui jo varhain järjestötoimintaan Suomen Teiniliiton hallituksessa, Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa sekä Turun Lääketieteenkandidaattiseuran sihteerinä ja varapuheenjohtajana. Ensimmäisen amanuensuurinsa Risto Lahesmaa suoritti Varsinais-Suomen parantolassa Paimiossa. Valmistuttuaan hän erikoistui samassa sairaalassa keuhkosairauksiin saaden erikoislääkärin oikeudet v. 1961. Tämän jälkeen hän toimi käytännön lääkärinä Varsinais-Suomen parantolassa ja Turun tuberkuloositoimistossa apulaisylilääkärinä, huoltolääkärinä ja ylilääkärinä. Jo tällöin hänessä virisi innostus terveydenhuollon hallinnollisiin kysymyksiin, jotka olivat hänelle aina haasteita entistä toimivamman järjestelmän kehittämiseksi. Niinpä hänen opettajansa prof. Hannes Salmenkallio tapasi lähes säännöllisesti ohjata hallintokysymykset Risto Lahesmaalle, jota hän kutsui "kuntainliiton ajattelijaksi". Tässä vaiheessa Risto Lahesmaa oli yhden vuoden lääkintöhallituksessa tuberkuloositarkastajana toimivana ylilääkärinä. Hän laajensi myös tietojaan opiskelemalla yhteiskuntatieteellisiä aineita, sosiologiaa ja sosiaalipolitiikkaa, talous- ja tilastotiedettä sekä tietojenkäsittelyoppia Turun yliopistossa. Hän organisoi tuberkuloosirekisteröintijärjestelmän, mitä käytettiin tartuntatautilain voimaantuloon asti. Varsinais-Suomessa siirryttiin myös ensimmäisenä maassamme Risto Lahesmaan kehittämään ATK-ohjelmoituun tuberkuloosiseurantatutkimusjärjestelmään. Sairaalahallinnon pätevyyttä Risto Lahesmaa kartutti jatko-opinnoillaan Göteborgissa Nordiska Hälsovårdshögskolanissa sekä Sairaalaliiton ja WHO:n kursseilla saaden hallinnon pätevyyden v. 1979, jolloin niitä ensi kerran alettiin myöntää. Risto Lahesmaa valittiin Turun yliopistollisen keskussairaalan ensimmäiseksi hallintoylilääkäriksi v. 1972. Jo heti ensimmäisenä vuotena Risto Lahesmaalle annettiin monia sellaisia suunnittelu- ja valmistelutehtäviä, joita ei aikaisemmin oltu riittävästi ehditty hoitaa. Hänet nimitettiin useisiin toimikuntiin ja työryhmiin joko puheenjohtajaksi tai asiantuntijaksi. Toimiessaan hallintoylilääkärinä tunnettiin Risto Lahesmaa taitavana, harkitsevana, tasapuolisena ja tunnollisen tarkasti asioihin perehtyvänä hallintomiehenä, joka kuitenkin aina muisti olla myös potilaan asialla. V. 1991 Risto Lahesmaa valittiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensimmäiseksi johtajaylilääkäriksi, josta hän jäi eläkkeelle v. 1993. Koulutusasiat ja terveyden- ja sairaanhoidon kehittäminen olivat Ristolle hyvin läheisiä. Hän antoi erikoistuville lääkäreille lähes 10 vuoden ajan hallinnollista koulutusta ja toimi myös hallinnon pätevyyden kuulustelijana ja Suomen Lääkäriliiton hallinnon koulutuksen jaoksessa. Edelleen hän toimi Sitran erilaisten hoitokäytäntöjen kehittämisprojektin johtajana ja sen julkaisusarjan päätoimittajana. Tällöin julkaistiin seitsemän eri taudin tutkimusohjelmat. Risto Lahesmaa toimi Turun lääketiedepäivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana muuttaen päivien rakennetta onnistuneesti. Terveydenhuollon koulutussuunnittelussa ja opetustehtävissä hän oli Salon ja Turun terveydenhuolto-oppilaitoksissa 20 vuoden ajan. Risto Lahesmaalla oli monia luottamustehtäviä. Hän toimi hallinnollista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä lääkintöhallituksessa ja sosiaali- ja terveyshallituksessa sekä Sairaalaliitossa. Järjestötoimintaan hän osallistui mm. Duodecim-seurassa, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksessä, Tuberkuloosipiirien Liitossa ja Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksessä, viimeksi mainitussa lähes 30 vuoden ajan. Risto Lahesmaan harrastuksiin kuului Lions-toiminta, jossa hän toimi myös piirikuvernöörinä. Seurakuntatyöhön hän osallistui Turun seurakuntien sielunhoitotyön johtokunnan puheenjohtajana. Myös sotilaspoikien perinnetoiminta oli hänelle läheinen, samoin kuin Pyhän Lazaruksen ritarikunta, jonka karitatiivisen toimikunnan jäsen hän oli. Lisäksi oli tunnettua Riston suuri rakkaus musiikkiin ja hänen monipuolinen taitonsa esittää sitä. Riston kirjalliset kyvyt tulivat esille hänen viime vuoden syksyllä julkaisemassaan omaelämäkerrallisessa kirjassa "Pikkupojasta keuhkolääkäriksi". Risto Lahesmaan toimiessa Turun yliopistollisen keskussairaalan hallintoylilääkärinä ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä hän osoitti laajan tietämyksensä ja hallinnollisen taitavuutensa. Hänen rauhallinen ja ristiriitoja tasoittava luonteensa saavutti kaikkien yhteistyökumppaneiden luottamuksen. Ansioistaan terveydenhuollon ja sairaanhoidon hallinnossa ja opetuksessa tasavallan presidentti myönsi Risto Lahesmaalle v. 1992 lääkintöneuvoksen nimen ja arvon. Jo aikaisemmin v. 1986 Risto Lahesmaa sai Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I-luokan ritarimerkin. Arvostuksena elämäntyöstään hän sai myös useita muita kunnianosoituksia. Opiskeluaikanaan Risto oli tutustunut Pirkko Rauhalaan, josta tuli lastentautien erikoislääkäri. He avioituivat 29.12.1954 ja perheeseen syntyi kolme lasta, jotka isän jälkiä seuraten ovat löytäneet paikkansa lääketieteen, musiikin ja yhteiskunnallisten asioiden parissa. 29.12.2004 Risto jaksoi vielä osallistua lasten perheiden Turun Vanhalla Raatihuoneella järjestämään Pirkon ja Riston kultahääpäiväjuhlaan. Tilaisuudesta jäi kaikille läsnäolijoille kaunis ja lämmin muisto. Risto Lahesmaa oli seurallinen ja lämmin persoonallisuus. Ihmisenä hän oli vaatimaton ja lähimmäisensä huomioonottava. Omaisten lisäksi laaja ystäväpiiri jäi kaipaamaan kaikin tavoin humaania ja hienoa ihmistä. Pentti Seppälä pitkäaikainen ystävä ja työtoveri

Heikki Pälve luottamusmiespäivillä: Lääkärit mukaan tekemään muutosta

Vuorotyö on useimmille lääkäreille kirosana, jonka edessä kädet nousevat pystyyn ja kiinnostus keskusteluun tyrehtyy. Näin ei kuitenkaan saisi olla: Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve haastaa lääkärit osallistumaan keskusteluun ja vaikuttamaan itse terveydenhuollon muutoksen suuntaan.

Katja Patronen

Laatupalkinto jaetaan seitsemännen kerran

Suomen Lääkäriliiton hallitus päätti viime kokouksessaan julistaa vuoden 2005 laatupalkinnon haettavaksi. Seitsemättä kertaa jaettavalla laatupalkinnolla palkitaan hankkeita, joista on osoitettua hyötyä terveydenhuollon toiminnalle, palvelujen laadulle ja potilaiden hoidolle.

Pälve Akavan hallitukseen

Suomen Lääkäriliiton uusi toiminnanjohtaja Heikki Pälve valittiin Akava ry:n kevätliittokokouksessa keskusjärjestön hallituksen jäseneksi. Pälve korvaa Akavan hallituksessa Markku Äärimaan, joka on pyytänyt eroa eläkkeelle siirtymisensä vuoksi.

Katja Patronen

In memoriam Matti K. Paasonen 10.12.1925-7.4.2005

Vuosikymmeniä alansa opetukseen ja tutkimukseen merkittävästi vaikuttanut Helsingin yliopiston farmakologian emeritusprofessori Matti Kustaa Paasonen kuoli 7. huhtikuuta 2005 keuhkokuumeeseen kotonaan Helsingissä. Hän oli syntynyt Mikkelin maalaiskunnassa 10. joulukuuta 1925. Matti Paasonen kävi koulunsa Turussa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistossa 1951. Vasta perustetussa Turun yliopiston farmakologian laitoksessa hän toimi assistenttina 1952-54. Helsingin yliopiston farmakologian laitoksessa hän työskenteli jo opiskeluaikanaan 1940-luvun lopulla ja sitten assistenttina 1952 ja 1955-62. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1953 antihistamiinien vaikutuksesta koe-eläinten adrenaliinivasteisiin. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston farmakologian dosentiksi 1955, apulaisprofessoriksi 1962 ja varsinaiseksi professoriksi ja laitoksen esimieheksi 1966. Hän jäi täysin palvelleena eläkkeelle 1991. Väitöskirjatyön jälkeen Matti Paasonen jatkoi tutkimustyötään ulkomailla tuohon aikaan poikkeuksellisen pitkään: Edinburghin yliopisto 1954-55, Yalen yliopisto 1955-56, Harvardin yliopisto 1956-57 ja 1960-61, Hoffmann-La Rochen tutkimuskeskus, Basel 1959. Näissä Iso-Britannian, Sveitsin ja Yhdysvaltojen arvostetuissa tutkimuslaitoksissa saatujen, sen ajan tunnetuimpien farmakologien oppien mukaisesti Paasonen pyrki jo 1950-luvulla ajanmukaistamaan Hallituskatu 3:n pohjakerroksessa sijainneen Helsingin "vanhan farmakologian laitoksen" tutkimusmetodeja. Yhdysvalloista saamallaan apurahalla hän mm. täydensi laitoksen varsin vaatimatonta laitteistoa silloista kehityksen huippua edustavalla spektrofotofluorometrillä. Se mahdollisti uusien, riittävän herkkien ja spesifisten kemiallisten menetelmien käytön biologisten määritysmenetelmien rinnalla lääkeaineiden ja elimistön omien aineiden tutkimuksessa. Yliopiston uuden laitosrakennuksen (Siltavuorenpenger 10) ja siihen 1961 muuttaneen farmakologian laitoksen uusien tilojen ja varustelun suunnittelussa hänen osuutensa oli keskeinen. 1970-luvun alussa Paasonen oli aktiivisesti mukana perustettaessa lääketieteellistä tiedekuntaa Tampereen yliopistoon. Professorina ja laitoksen esimiehenä Matti K. Paasonen jatkoi edeltäjänsä Armas Vartiaisen linjaa. Vaikka hänen oman mielenkiintonsa kohteina olivatkin neurofarmakologia ja kohonneen verenpaineen syntymekanismit, myös useat anestesiologian, sisätautiopin ja neurologian alojen tutkijat tekivät väitöskirjansa farmakologian laitoksessa. Sittemmin monet heistä etenivät alojensa professoreiksi. Edeltäjänsä Armas Vartiaisen kanssa Matti Paasonen taisteli tiedekuntaan anestesiologian professuurin. Paasonen vaali kansainvälisiä suhteita alan laitoksiin mm. Ruotsissa, Saksan liittotasavallassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Niissä tarjoutui siksi hyviä tieteellisiä jatkokoulutuspaikkoja hänen oppilailleen. Paasosen esimieskaudella laitoksessa vieraili lukuisia farmakologian ja lähialojen huippututkijoita. Myös yhteydet Neuvostoliiton farmakologeihin kehittyivät. Matti Paasonen piti farmakologian opetusta laitoksensa toiminnassa erittäin tärkeänä ja 1960-luvulla laitoksen opettajamäärää lisättiin, mikä entisestään paransi opiskelijoiden tyytyväisyyttä farmakologian opetukseen. Paasonen korosti yleisen lääketurvallisuuden ja toksikologian merkitystä. Hänen virkaanastujaisluentonsa ajoittui talidomidikatastrofin jälkipuintiin ja käsitteli lääketurvallisuutta. Laitoksen nimikin muutettiin hänen aloitteestaan muotoon "farmakologian ja toksikologian laitos" ja toksikologia sai oman assistentuurinsa. Yhdessä apulaisprofessori Jouko Tuomiston kanssa Paasonen toimitti suomenkielisen farmakologian ja toksikologian oppikirjan 1978. Sen painoksista viimeinen, jonka toimittajana hän vielä oli mukana, ilmestyi 1995. Esimiehen toimissaan Paasonen oli vähäeleinen ja rauhallinen tarkkailija, joka viisaasti pyrki optimoimaan laitoksensa toimintaa. Alaisiinsa ja opiskelijoihin hän suhtautui ystävällisesti ja arvostavasti. Paasosen opiskelijamyönteisyys ja ystävällisyys heijastuivat muihinkin opettajiin ja laitoksen henkeen. Niinpä farmakologian pariin hakeutui monia tutkijanalkuja, joista sittemmin on tullut farmakologian professoreita yliopistoihin kautta maan. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani Paasonen oli 1971-75 ja lääketieteellisen keskuskirjaston johtokunnan puheenjohtaja 1977-83. Hän arvosti suuresti asemaansa voimistelulaitoksen tarkastajana 1971-75. Lääketehdas Orionin tieteelliseen neuvostoon hän kuului 1966-95 ja Orion-yhtymän hallintoneuvostoon 1969-95. Matti K. Paasonen oli Suomen Farmakologiyhdistyksen kunniajäsen vuodesta 1985 lähtien. Hän oli liittynyt yhdistykseen sen perustamista seuraavana vuonna 1949 ja toimi sen luottamustehtävissä, sihteerinä 1956-61, varapuheenjohtajana 1961-69 ja puheenjohtajana 1969-77. Tälle kaudelle ajoittuu yhdistyksen toistaiseksi suurin hanke, Kuudennen kansainvälisen farmakologian kongressin järjestäminen Helsingissä heinäkuussa 1975. Paasonen osallistui vuosia kestäneisiin valmisteluihin vaivojaan säästämättä ja toimi talkoovoimin toteutetun kongressin presidenttinä. Hyvin onnistuneen, 3 500 osanottajaa keränneen kongressin jälkeen hänet valittiin poikkeuksellisesti kaksi kertaa peräkkäin Kansainvälisen Farmakologiliiton (IUPHAR) ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi vuosiksi 1975-81. Professori Paasonen oli vuodesta 1970 lähtien arvostetun saksalaisen Leopoldina-akatemian ja vuodesta 1973 lähtien Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. Kuopion yliopisto promovoi hänet kunniatohtorikseen 1991. Matti K. Paasosta muistaa suuri, opettajaansa ja esikuvaansa kunnioittava oppilaiden ja ystävien joukko farmakologien ja muiden lääketieteen alojen edustajien piirissä. Erkka Solatunturi Heikki Vapaatalo Kirjoittajat ovat Matti Paasosen oppilaita ja työtovereita.

In memoriam Kai Martin Edvard Setälä 13.9.1913-12.5.2005

Säilytettyään henkisen vireytensä korkeaan ikään saakka, täysinpalvellut Helsingin yliopiston patologisen anatomian professori Kai Setälä kuoli Helsingissä 91-vuotiaana toukokuun 12. päivänä 2005. Kai Setälä varttui Pohjois-Karjalassa varakkaassa apteekkariperheessä rajan pinnassa ja aikansa isänmaallisessa hengessä eikä hän pitkän elämänsä aikana näitä arvioita miksikään muuttanut. Opiskeluaikanaan hän kuului AKS:ään (kuitenkin ajan mittaan luopuen monista sen asenteista) ja esiintyi toisinaan mustassa univormussa samanmielisten toveriensa kanssa eräiden professorien mielipahaksi. Näin epäilemättä myös muovautui hänen tieteellinen ajattelutapansa, jonka vuolasta aaterikkautta toisinaan häiritsi liiallinen kategorisuus. Hän oli individualisti ja korosti voimakkaasti yksilön panosta tieteen kehityksessä eikä antanut uransa aikana yleistyneelle ryhmätyölle paljonkaan arvoa - kieltämättä hän olikin siinä oikeassa, että todella suuret tieteen löydöt ovat yksilöiden tekemiä. Geeniperimästään hän oli tietoinen, silti olematta yli-ihminen tai rotukiihkoilija - hänen lähisukulaisiaan olivat E.N. Setälä ja äidin puolelta J.V. Snellman. Eräs meistä (E.E.N.) muistaa hyvin, kun hän kertoi vastanneensa erään professoriystävänsä (jonka perhettä hän tuki tämän vaikeina aikoina) kysymykseen, mitä hän aikoo tehdä voitetuksi oletetun sodan jälkeen: Ryhtyä tutkimaan syöpää. Setälä sai puolestaan vastaukseksi: Ainoa tiede, jolla tämän sodan jälkeen on merkitystä, on rotutiede (Rassenkunde). Olkoon niin, professoriystävä oli hyvässä seurassa ja monet ovat olleet tai ovat aikansa lapsia. Aikaa on nyt kulunut riittävästi, ja jo vuosikymmeniä sitten, tämän kertoessaan, Setälä tuttuun tapaansa hymyillen otti kaikenkaltaisista rotuteorioista etäisyyttä. Tutkijana hän astui näyttämölle suotuisaan aikaan. Kennaway oli eristänyt karsinogeenisiä polysyklisiä hiilivetyjä ja useita muitakin karsinogeenisiä molekyylejä tunnettiin. Berenblum oli esittänyt ns. kaksivaiheteorian (karsinogeeni-initiaatio ja sitä seuraava epäspesifinen promootiovaihe), joka Setälän käsissä tuotti runsaasti tuloksia, erityisesti hänen huomattuaan eräiden ei-jonisoituvien pinta-aktiivisten molekyylien voimakkaan promootiovaikutuksen - havainto, joka teki hänet kansainvälisesti tunnetuksi. Tässä ei ole mahdollista mainita hänen erittäin suuresta, systemaattisesti järjestetystä tuotannostaan muuta kuin joitakin tärkeimpiä saavutuksia: että eräät koe-eläinkannat, päinvastoin kuin eräät muut, eivät tarvinneet initiaatiota ollenkaan, vaan kehittivät endogeenisesti kasvaimia pelkällä promootiokäsittelyllä; ja toiseksi eräitä liuottimista riippuvaisia eroavaisuuksia kohdekudoksen (epidermiksen) suhtautumisessa karsinogeeneihin sekä epidermissolujen mitokondrioissa todettavat karsinogeneesiin korreloituvat muutokset. Mittavassa työssään hänelle useimmiten riittivät verraten yksinkertaiset eivätkä kovin kalliitkaan menetelmät: tavanomainen histologinen tekniikka, valo- ja elektronimikroskopia. Biokemiaan hän osin suhtautui varoen: Silloin sanotaan, että herralla oli väärä pH - tämä saatiin kuulla usein. Hänen myöhemmistä tutkimuksistaan on mainittava eräät yritykset poistaa luustosta strontiumia ja vielä myöhemmin käyttää hyväksi typpeä sitovia maabakteereja eventroidun suolenmutkan huuhteluun munuaisten toiminnanvajauksessa. Hän tutki kylomikronemian suhdetta histamiiniin. Vielä eläkkeelle siirryttyään hän koetti soveltaa tietojaan liuottimien vaikutuksesta biologisiin rajapintoihin tarkoituksenaan kehittää terapiakeinoja AIDSia vastaan, käyttämättä kuitenkaan viruksia kohteina. Voidaan sanoa, että hänellä usein oli näköpiirissään nerokkaan yksinkertaiset ratkaisut suuriin kliinisiin ongelmiin - rohkeasti oman alansa ulkopuolellakin. Kai Setälä oli, kaikkein laimeimminkin sanottuna, omaperäinen tutkija, jonka työtä kyllä tuettiin sekä Suomesta että ulkomailta, mutta varsinaista tunnustusta hän ei koskaan saanut missään muodossa. Itse hän ei tästä valittanut, mutta ulkopuolisesta se usein tuntui traagiselta - olihan hän Suomen tieteen merkkimiehiä. Hän joutui konflikteihin, ja tässä lehdessä oli kerran Suomen Lääkäriliiton hänelle antama julkinen varoitus. Tähän oli epäilemättä syynä, mihin jo edellä viitattiin, hänelle luonteenomainen usein jyrkästi absoluuttinen ja sovittelematon joustamattomuus, mikä tietenkin saattoi johtua lahjomattomasta totuuden etsinnästä. Näinhän ei ystäviä yleensä saada, ja tukijoita hänellä oli vain vähän. Hän oli itse tästä hyvin tietoinen - myös siitä, että häntä yleisesti pidettiin psykopaattina, minkä hän kuitenkin sukkelasti osasi vesittää: esimerkiksi mitä tekemistä Setälän psykopatialla ja karsinogeneesin mekanismilla on keskenään? Ansaittua hilpeyttä hän herätti jo pitäessään virkaanastujaisesitelmäänsä, osoittaessaan eräiden tilastollisten rinnastusten pettävyyden - hän näytti miten (lanka)puhelimen käytön kasvu ja sairastuvuus keuhkosyöpään seuraavat toisiaan. Hänen lähipiirissään toimineet muistavat hänet kuitenkin, aina toisinaan esiintyneistä vaikeuksista huolimatta, paitsi tietenkin etevänä tiedemiehenä ja opettajana, viehättävänä seuramiehenä, jonka hyväntuulisuus ei jättänyt ketään kylmäksi. Kenties ei ollut niinkään paljon hänen syytään, että hän usein joutui kohdistamaan leikinlaskunsa kollegoihinsa, esimerkiksi seuraavan: E.E.N. oli ollut juhlapäivällisillä ja kertoi seuraavana päivänä Setälälle osakseen tulleesta kunniasta, että eräs varsin tunnettu professori oli ehdottanut lähempää tuttavuutta. Setälä oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten: Hm. Aika pieni kunnia. Itseensä kohdistuvaa pilaa hän myös sieti suurpiirteisesti. Hän teki usein perheineen pitkiä automatkoja Keski-Eurooppaan ja oli silloisen AK:n jäsen - hän piti mielellään autossaan sen merkkejä. Eräs hänen oppilaistaan huomauttikin hänelle: Ennen sinä kuuluit AKS:ään, nyt sinä kuulut vain AK:hon... Sic transit gloria mundi. Kunnioitamme älykkään ja herätteitä antaneen opettajamme muistoa.

Kvartetti

Ronald Harwoodin näytelmällä Kvartetti oli Suomen ja Pohjoismaiden kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 31.1.2002. Jo ennen ensi-iltaansa näytelmä oli moneksi kuukaudeksi loppuunmyyty, kun julkisuuteen tuli tieto esiintyjistä: Kyllikki Forssell, Ritva Valkama, Pentti Siimes ja Lasse Pöysti. Neljä suomalaisen teatteriyleisön rakastamaa pitkän työrupeaman tehnyttä taiteilijaa samassa näytelmässä! Kvartetista kehittyi "must", jonka jokainen haluaa nähdä. Nyt näytelmää on esitetty jo yli 250 kertaa täysille katsomoille ja lipunmyynti jatkuu edelleen samanlaisena.

Ulla-Kaija Lammi

Kalifiksi kalifin paikalle

Teho-osasto eli ER, tuo torstai-iltojen mainio opetusohjelma, on uusissa jaksoissaan esitellyt hallintolääkärin ongelmia. Erikoislääkäri Susan päätyi ensiavun vastaavaksi lääkäriksi, kun Dr. Weaver siirtyi sairaalahallintoon. Olemme nähneet, miten hankalaa on toimia lääkärien esimiehenä, kuinka vaativaa on potilas- ja rahavirtojen paimentaminen ja miten kipeästi vastuu painaa professiota.

Outi Aikio

Markku Äärimaa siirtyy eläkkeelle Lääkäriliitto jää taakse hyvässä iskussa

Toiminnanjohtaja Markku Äärimaalla on takanaan 23 vuoden jotos Suomen Lääkäriliitossa, kun hän kesäkuun alusta siirtyy eläkkeelle. Aikaa liiton johdossa ovat leimanneet lakot ja lääkärin työn kansainvälistyminen. Äärimaa sanoo jättävänsä liiton seuraajansa Heikki Pälveen käsiin hyvillä mielin.

N Katja Patronen

Vaikuttavuudesta ensimmäiset näytöt Liikkumisreseptin käyttö yleistyy verkkaan

Ruumiilliseen aktiivisuuteen kannustavan liikkumisreseptin käyttö yleistyy hiljalleen lääkärien keskuudessa. Liikkumisreseptejä kirjoittaneista lääkäreistä valtaosa pitää reseptiä käypänä keinona muiden hoitojen rinnalla. Liikkumisreseptin vaikuttavuudesta on nyt saatu ensimmäiset tutkimusnäytöt.

Katja Patronen

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle: Terveyskeskuksissa tehtävää tutkimusta tuettava

Terveyskeskuksissa tapahtuvaa tutkimusta on tuettava, ja tutkimustyön houkuttelevuutta on pyrittävä lisäämään lääkärien silmissä. Tieteellisen tutkimuksen menetelmien tuntemus auttaa lääkäreitä arvioimaan kriittisesti uusia tutkimustuloksia. Näin arvioi Suomen Lääkäriliitto sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossa, joka koskee terveyskeskusten tutkimustoiminnasta tehtyä selvitystä.

Katja Patronen

Lääkäriliiton puhelinvaihteeseen gsm-reititin

Suomen Lääkäriliiton puhelinvaihteeseen on liitetty gsm-reititin, joka muuntaa liiton alanumeroista matkapuhelimiin soitetut puhelut gsm-puheluiksi.

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle: Kuolemansyyn selvittämiseen tarvitaan yhtenäiset ohjeet

Kuolemansyyn selvittämiseen tarvitaan selkeät ohjeet, joita lääkäri pystyy helposti käyttämään akuutissa tilanteessa. Lisäksi avo- ja kotisairaanhoitoon sekä perusterveydenhuollon vuodeosastoille tulee luoda yhtenäiset lääketieteellisiä ruumiinavauksia koskevat toimintalinjat. Muun muassa näitä asioita tuodaan esille Suomen Lääkäriliiton lausunnossa sosiaali- ja terveysministeriölle.

Katja Patronen

Tupakattoman päivän luupissa terveydenhuollon ammattilaiset

Maailman tupakatonta päivää vietetään jokavuotiseen tapaan 31. toukokuuta. Tänä vuonna päivän teemana on terveydenhuollon ammattilaisten rooli tupakan vastaisessa työssä.

Katja Patronen

In memoriam Erkki Kallio 21.7.1969-26.3.2005

LKT Erkki (Eki) Akilles Kallio kuoli 26.3.2005 nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen. Hän oli syntynyt 21.7.1969 Helsingissä lääkäriperheeseen. Tultuaan ylioppilaaksi yhtenäiskoulun lukiosta 1989 hän aloitti lääketieteen opinnot ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1995; hänestä tuli lääkäri jo neljännessä sukupolvessa sekä isänsä että äitinsä puolelta. Isänsä jälkiä seuraten Eki valitsi erikoisalakseen kirurgian. Hän toimi sairaalalääkärinä Peijaksen ja Marian sairaaloissa ja sittemmin Hyks-kirurgian toimialalla Meilahden sairaalan gastroenterologisen kirurgian klinikassa. Hän valmistui kirurgian enkoislääkäriksi 2003 ja gastroenterologisen kirurgian enkoislääkäriksi 2004. Ekin haaveena oli toimia Kirurgisen sairaalan maksa- ja elinsiirtokirurgian klinikassa elinsiirtokirurgina. Eki oli nuoresta iästään huolimatta kirurgina poikkeuksellisen taitava ja lahjakas, mutta samalla huolellinen ja harkitseva kliinikko, jonka hoidossa potilaat tunsivat olonsa turvalliseksi. Vaativan kliinisen työn ohella hän oli innostunut myös tutkimuksesta. Hän aloitti jo opiskeluvaiheessa määrätietoisen tutkimustyön Helsingin yliopiston transplantaatiolaboratoriossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 2000. Väitöskirja käsitteli kokeellista keuhkosiirron hyljinnän ongelmaa, ja tällä alueella Eki kohosi kansainvälisesti tunnustetuksi asiantuntijaksi. Niinpä vastaväittäjänä toimi maailman arvostetuimpiin sydänkirurgeihin lukeutuva professori Sir Magdi Yacoub. Tunnustukseksi määrätietoisesta tutkimustyöstä korkeimmalla arvosanalla hyväksytty väitöskirja valittiin myös Helsingin yliopiston vuoden 2000 parhaimmaksi ja promootiossa Eki oli priimustohtori. Hän perusti oman tutkimusryhmän ja keskittyi kokeelliseen munuaissiirtojen hyljinnän mekanismien selvittämiseen ja dosentuuri olikin hyvin lähellä, kun vaikea sairaus katkaisi tien. Traagista oli, että Eki joutui itse kohtaamaan sairauden, jonka ongelmiin hän oli läheisesti paneutunut omassa tutkimustyössään. Eki oli ihailtavan ahkera kollega. Hän pystyi yhdistämään kliinisen uran ja tutkimustyön ja hoiti tehtävänsä esimerkillisesti yltäen molemmissa huippusuorituksiin. Vaikka ura oli Ekille tärkeä, vieläkin tärkeämpi oli oma perhe. Eki avioitui rakkaan Minnansa kanssa 1994. Työtoverit laboratoriossa jakoivat onnellisen isän ilon kaksosten syntyessä 1998 ja kuopuksen 2004, vain 6 viikkoa ennen sairauden toteamista. Samoin he jakoivat isän syvän surun Artturin elämän katketessa jo alkuunsa 2003. Eki oli ihminen, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen. Hän oli avoin ja vilpitön, täynnä positiivista energiaa. Miksi nyt - miksei myöhemmin? Nuoren lahjakkaan kliinikon, tutkijan ja perheenisän poislähtöä on vaikea hyväksyä, eivätkä ne lukemattomat kauniit muistot, jotka meille jäävät, voi paikata Ekin jättämää aukkoa. Perheen ja omaisten lisäksi häntä kaipaavat lukuisat tutkija- ja työtoverit. Petri Koskinen Karl Lemström Pekka Häyry Kirjoittajat ovat Erkki Kallion tutkijakollegoja.

In memoriam Jukka Salonen 31.3.1948-10.4.2005

Kemiran johtava lääkäri Jukka Olavi Salonen, armoitettu musiikkimies ja ihailtu trubaduuri Zorro "joi viimeisen sarkkansa" 10.4.2005 . Lukemattomat kerrat olimme yhdessä sitäkin Bellmanin komeaa kuorokappaletta nuoruuden innolla laulaneet kvartetissa, silloin sanojen sisältöä sen tarkemmin punnitsematta. Jukka oli pesunkestävä Raumalainen isolla ärrällä, siellä hän syntyi ja kävi koulunsa, ja Nortamon huumori ja laulut jatkoivat elämäänsä hänen kauttaan. Lääketiedettä opiskelemaan Jukka suunnisti Turkuun, jossa tapasimme ensi kertaa Turun yliopiston kuoron Akateemisen Laulukillan merkeissä. Kauan ei kestänyt, kun perustimme vahvistetun kvartetin, jossa Zorro, kuten Jukkaa niihin aikoihin yleisesti kutsuttiin, bassobaritoni, joutui ääneltään laaja-alaisena laulamaan toista tenoria, kun niistä oli pula. Ja hyvin lauloikin! Cives-kvartetti kukoisti 1960-70-luvuilla esiintyen muutaman kerran radiossakin. Syntyi myös elinikäinen ystävyys. Valmistuttuaan Jukka työskenteli ensin joitakin vuosia Moision sairaalassa toimien niinä aikoina mm. Mikkelin Kamarikuoron solistina. Varsinaisen päivätyönsä hän kuitenkin teki työterveyshuollon puolella Kemirassa, jonka palvelukseen hän siirtyi Poriin 1978 ja erikoistui työterveyshuoltoon 1985. Porissa Jukka innostui oopperaan ja hänestä kehkeytyikin Porin Oopperan kantavia voimia. Oopperaura alkoi Donizettin Lemmenjuoman upseerin roolista, jolloin jo uumoiltiin, olisiko Jukka kuitenkin tehnyt väärän uranvalinnan. Varmasti hänellä itselläänkin oli valinnan vaikeuksia niihin aikoihin, kun hänen maineikkaat laulunopettajansa, kuten Matti Tuloisela, kehottivat vakavasti harkitsemaan uran vaihtoa! Työ lääkärinä kuitenkin jatkui, sekin varmasti sekä potilaiden että työnantajan tyydytykseksi, koska hänet sitten 1989 valittiin Kemiran johtavaksi lääkäriksi Helsinkiin. Porin-aikanaan Zorro oli perustamassa Canzona-kuoroa. Kuoron nimi oli hänen keksimänsä viitaten tietenkin lauluun. Kuoro olikin heti alusta lähtien kovatasoinen ja voitti jo perustamisvuotenaan 1980 Kotkan meripäivillä pääpalkinnon. Seuraavana vuonna kuoron neljä hurjaa, Jukka mukana, perustivat Styyrmannit-kvartetin, joka kahmi palkintoja monissa kilvoitteluissa, mm. kyseisillä meripäivillä. Komeasointuinen levykin tehtiin, jota kelpaa kuunnella meidän jälkeenjääneidenkin. Osansa varmaan oli myös George de Godzinskylläkin, joka sovitti kappaleet tunnetulla taidollaan. Styyrmanneista hyvin huumorintajuinen ja ystävällinen, vähän filosofinenkin Zorro-Jukka mainitsi kvartetin vuosien mittaan varmaankin kehittyneen rajusti, kun painoarvokin oli melkein kaksinkertaistunut. Jukan yksi mieliharrastus oli lukeminen. Hän luki kaikkea mahdollista, tietokirjallisuudesta dekkareihin. Lukuharrastuksen ja hyvän muistin ansiosta hänestä kehittyi varsinainen "tietäjä", joka osasi vastata mihin tahansa historiaa, musiikkia tai yleistietoutta koskevaan kysymykseen. Jukka opetteli jo lapsena kitaran soiton. Hänestä kehittyikin trubaduuri vailla vertaa. Nortamo ja Tapio Rautavaara olivat erityisesti lähellä hänen sydäntään. Tapio Rautavaara -kilpailunkin hän voitti 1989. Lukuisat olivat ne kerrat, kun saimme nauttia hänen esityksistään. Viimeiseksi jäi unohtumaton esiintyminen tyttäreni Heidin häissä viime kesänä, jolloin myös Cives-kvartetti lauloi viimeistä kertaa, 30 vuoden tauon jälkeen. Muistot ovat haikeat. Jukka Salosen musiikillisesta valmiudesta ja taidosta saivat nauttia monet tahot. Lääkäriliiton kuoro MediCantokin oli onnekas saadessaan hänet solistikseen levylleen viime vuonna. Silloin talvikylmässä Riihimäen varuskuntakirkossa äänittäessämme emme voineet kuvitella, että se olisi viimeinen yhteistyöprojektimme. Olemme kiitollisia Jukalle. Jukka oli myös mainio piirtäjä. Grafiikka oli hänen sydäntään lähellä. Lukuisia ystäviään hän ilahdutti vuosien mittaan omilla töillään, mm. muotokuvapiirustuksilla ja kutsu- ja onnittelukorteilla. Jukkaa jäivät vaimon ja neljän lapsen lisäksi suremaan lukemattomat ystävät, lauluveljet ja työtoverit. Hänen elämänfilosofiansa oli, että elämästä pitää tehdä mahdollisimman hyvä ja nautittava. Missä tahansa ystäväjoukko tapasikin, Jukka aina varautui tilanteeseen kitaransa kanssa silta varalta, että musiikkia jossakin vaiheessa kaivattaisiin tunnelmanluojana. Ja niinhän tapahtui, ystäväjoukko halusi kerta toisensa jälkeen kuulla tutut Rautavaaran, Helismaan ja Nortamon kappaleet. Jukka sai elää monivaiheisen, rikkaan, työn ja musiikin täyttämän, mutta inhimillisesti katsoen liian lyhyen elämän. Kunnioitamme hänen muistoaan. Martti Vastamäki Kirjoittaja on Jukka Salosen opiskelutoveri, lauluveli ja Lääkärikuoro MediCanton puheenjohtaja.

Omalääkäri ja päivystys

Omalääkärijärjestelmän tarkoituksena on tarjota potilaille tarpeelliset yleislääkäritasoiset terveyspalvelut, joiden suunnittelemisesta ja järjestämisestä vastaa tuttu ja turvallinen omalääkäri. Potilas saa omalääkäriltään hoito-ohjeet vastaanotolla, puhelimessa tai sähköpostitse kolmen työpäivän kuluessa yhteydenotosta. Tarvittaessa hoitotiimiin kuuluva sairaanhoitaja voi toimia viestin välittäjänä. Hyvin toimiva lääkäri-hoitajatyöpari tarkoituksenmukaisine työnjakoineen toteuttaa parhaiten potilaan oikeudet asianmukaiseen terveyden- ja sairaanhoitoon.

Kaisa Nissinen-Paatsamala

Nimityksiä

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, KYS anestesiologian ja tehohoidon klinikan erikoistuvan lääkärin virkaan LL Timo Nyyssönen 1.5.2005-31.12.2008 ajalle.