Suomen Lääkäriliiton jäsenmaksut 2005

MUUTA Jäsenmaksu peritään tänäkin vuonna kolmessa erässä. Ensimmäisen erän eräpäivä on helmikuussa, toisen erän toukokuussa ja kolmannen erän elokuussa. Maksun voi suorittaa myös yhdessä erässä muuttamalla ensimmäisen erän tilisiirron summan koko vuoden maksuksi. Tutustumalla edellä esitettyihin periaatteisiin voit jo etukäteen selvittää itsellesi niitä perusteita, joiden pohjalta jäsenmaksuasiaasi liitossa tullaan käsittelemään. Epäselvissä tai tulkintaa edellyttävissä tapauksissa voivat jäsenet ottaa yhteyttä liitossa jäsenmaksuasioista vastaaviin henkilöihin. Jäsenmaksualennusten kirjalliset hakemukset osoitteella Suomen Lääkäriliitto, Riitta Lindqvist, PL 49, 00501 Helsinki. Jäsenmaksu on verotuksessa vähennyskelpoinen. Lääkäriliitto lähettää verottajalle selvityksen vuoden 2004 aikana maksetuista liiton jäsenmaksuista. Verovelvollisten, jotka eivät ole mukana veroehdotusmenettelyssä, on kuitenkin hyvä merkitä ammattiyhdistys- ja työttömyyskassamaksut veroilmoitukseen. Pentti Alhola, talousjohtaja Erkki Laakso, järjestöpäällikkö Suomen Lääkäriliitto

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 3/2005 Kommentteja

In memoriam Pekka Leinonen 1.8.1956-12.12.2004

Pekka Leinonen on poissa. Hän kuoli 12. joulukuuta 2004. Pekka syntyi esikoisena oululaiseen viisilapsiseen akateemiseen perheeseen. Isä oli matematiikan opettaja ja äiti yliopiston kirjastonhoitaja. Poika oli varhaiskypsä ja lahjakas: tuleva subspesialiteetti endokrinologia kiinnosti jo 14-vuotiaana. Se hurmasi nuoren Pekan ja edusti jo silloin logiikkaan, matematiikkaan ja teoreettiseen fysiikkaan vihkiytyneelle koululaiselle mallia siitä miten elämän transistorit toimivat. Pekalle oppiminen oli helppoa - valinta vaikeaa. Mutta lääketiede voitti. Oulun koulussa endokrinologian aiheinen väitöskirja syntyi opiskelun ohella. Väitöskirjan jälkeinen syventävä opiskelu ja tutkimustyö Kalifornian yliopistossa San Franciscossa kypsytti ja avarsi: tiedemaailman portit olivat auki. Paluu suuntautui Helsinkiin, jossa kliininen tutkijanura pääsi hyvin käyntiin. Pekasta tuli endokrinologian erikoislääkäri ja molekulaarisen endokrinologian dosentti. Pekalle tutkimus oli rakasta ja se jatkui hyvin fokusoituna obstetrisen ja gynekologisen endokrinologian kysymyksenasetteluissa. Erityisesti diabeteksen ja raskauden väliset molekulaariset yhteydet olivat hänen kiinnostuksen kohteitaan. Pekan aloittama työ jatkuu hänen poismentyäänkin: tänä vuonna on hänen oppilaansa vuoro väitellä. Minulla oli Annals of Medicinen päätoimittajana ilo ja onni tutustua Pekkaan lähes koko 90-luvun ajan. Saatoin tallentaa hänestä kestävän mielikuvan aina ymmärtävän hyväntuulisena, hienotunteisena ja vilpittömänä ihmisenä. Hänen seurassaan viihdyin aina. Hienovarainen ja herkkä kollega löysi heti oikean aallonpituuden. Aika loppui usein ajatusten ja ideoiden ristiaallokossa. Älylliset pohdiskelut suuren tietomäärän hallinneelle toimitussihteerille olivat rakkaita ja haastavia. Pekka tuki ja auttoi luotsaamaan lehteä molekyylilääketieteen piiriin. Pekka oli loistava kirjoittaja. Hän halusi käyttää tätä taitoaan ja toimia lääketieteen uutisten sanansaattajana. Tuo unelma toteutui ja koko suomalainen lääkärikunta hyötyi siitä, kun hän ryhtyi Suomen Lääkärilehden lääketieteelliseksi päätoimittajaksi. Lyhyeksi jäänyt kausi tuotti sarjan helmiä - pääkirjoituksia, joiden esteettisyys herätti mielikuvia vankasti biologiaan perustuvista faktoista. Kirjoitukset heijastivat Pekan kokonaisvaltaista otetta lääkärin toimintaan, hänen persoonallisuuttaan ja syvintä olemustaan. Hänen mukaansatempaava otteensa ja elävä proosan kirjoittamistyylinsä pääsivät oikeuksiinsa tavalla, joka on ainutlaatuista lääketieteen tiedottamisessa. Kiinnostavat otsikot heijastavat Pekan ajatusmaailman rikkautta: Kuolevan solun elvyttäminen, Kasvoton suru ja suloinen muisto, Musiikin kosketus, Henki ja elämä, Nuoruuden lähde. Mutta Pekka oli paljon enemmän kuin tekstiä tuottava molekulaarisen endokrinologian huippuosaaja ja toimittaja. Hän oli turvallinen ja ystävällinen Lääkäri. Nyt pohditaan, kuinka koulutetaan hyviä lääkäreitä. Yksipuolisuus uhkaa. Molekyylien kiehtova maailma tempaisee lahjakkaimmatkin opiskelijat mukanaan ja sairauden kokonaisuus jää hahmottumatta. Pekka oli poikkeus ja hyvä esimerkki muillekin: hän eteni yhä syvemmälle ja samalla yhä laajemmalle. Pekka halusi kuunnella potilasta. Pekka eteni inhimillisen arvomaailman äärilaidoille - terveyden, sairauden ja kuoleman olemuksen pohdintaan. Pekka oli kuollessaan 48-vuotias. Kuuntelimmeko me häntä tarpeeksi? Hyväkin lääkäri tarvitsee kuuntelijan. Pekka alkoi itse kuunnella omaa sisintään yhä enemmän. Hän kiinnostui ihmismielen mysteereistä ja jatkoi psykoanalyyttisen yksilöterapian erityistasoon ja oli dynaamisen lyhytpsykoterapian koulutuksessa. Hänestä tuli myös psykoterapeutti. Hän ei ollut kuitenkaan lyhytpsykoterapian varaukseton kannattaja. Lyhytpsykoterapia ja ratkaisukeskeinen psykoterapia on ongelmissa siksi, että siinä terapeutti asettuu potilaansa yläpuolelle ja neuvoo ja johdattelee ratkaisuihin. Siten kyse on oireen hoidosta, ei sairauden, Pekka kirjoitti minulle. Psykiatristen sairauksien pysyvämmät hoidot lisäävät potilaan autonomiaa auttamalla tätä oivaltamaan reaktioitaan ja niiden syitä. Tuo mielipide kertoo Pekasta sellaista, mitä hän piti tärkeimpänä myös omassa elämässään: Oppia ymmärtämään. Mutta ylenpalttisen itsekriittisenä hän korosti, miten vähän me kuitenkin lopulta voimme tietää, jos todella ymmärrämme. Viime vuosina Pekka rakensi itselleen näköisekseen räätälöidyn toimenkuvan. Hän halusi jakaa pienten poikiensa lomat heidän kanssaan. Kun tärkein oli hoidettu, oli muulle paljon aikaa. Pekka toimi Diacorin endokrinologikonsulttina ja yleissisätautikonsulttina, ja lisäksi yksityislääkärinä ja psykodynaamisesti orientoituneena psykoterapeuttina sekä osastonlääkärinä Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa. Hän oli myös Vakuutusyhtiö Tapiolan ylilääkäri. Vaikka Pekka on poissa, elää hän vahvasti kollegojen ja potilaiden sydämissä. Kirjoitustensa kautta hän säilyy suomalaisen lääkärikunnan mielessä. Hänen tutkijan puumerkkinsä jää maailmanlaajuisen tiedeyhteisön aikakirjoihin - todelliset oivallukset säilyvät hengissä. Perhe oli Pekalle rakkain. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo Eeva ja 10- ja 12-vuotiaat pojat. Olohuoneessa isi ei ole enää lukemassa länsimaisen kulttuurin kirjallisia helmiä oopperamusiikin siivittämänä. Pekan kirjoittama tutkielma Kyky surra auttaa nyt niitä, joiden suru ja kaipuu on suurin.

Johanna Salmio aloitti Mikkelin aluepäällikkönä Tietopankiksi yhteisiä asioita ratkomaan

Yhteisten asioiden hoito on aina kiehtonut Anjalankosken terveyskeskuksessa työskentelevää lääkäri Johanna Salmiota. Niinpä hän epäröi vain hetken, kun Suomen Lääkäriliitosta soitettiin ja pyydettiin ryhtymään liiton uuden Mikkelin vastuualueen vetäjäksi. Salmio toivoo voivansa toimia tiedonvälittäjänä liiton ja alueensa lääkärien välillä.

Katja Patronen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 2/2005 Kommentteja

In memoriam Pekka Nummi 13.2.1919-13.12.2004

Pidetty lähimmäinen, arvostettu esimies ja kirurgian alan kehittäjä professori Pekka Nummi on poissa. Hän nukkui ikuiseen lepoon Päijät-Hämeen keskussairaalassa 13.12.2004 vaikean sairauden uuvuttamana. Pekka Nummi syntyi 13.2.1919 Porin Ruosniemessä. Hän osallistui sekä talvi- että jatkosotaan joukkueenjohtajana ja komppanian päällikkönä. Talvisodan jälkeen Nummi lähti seikkailunhalusta Saksan itärintamalle ns. Wiking-divisioonaan, joka oli perustettu aseveljeyden sinetiksi. Talvella 1942 hän palasi Suomeen osallistumaan jatkosotaan, jossa hän kesäkuussa 1942 Karjalan Kannaksella haavoittui vaikeasti kasvoihin ja vartaloon menettäen mm. näön oikeasta silmästään ja vasemman etusormensa. Toivuttuaan vammoistaan hän suoritti nopeasti ylioppilastutkinnon ja ryhtyi opiskelemaan lääkäriksi suorittaen lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1949. Tämän jälkeen hän toimi yhteensä yli 30 vuotta sairaalalääkärinä Porin yleisessä sairaalassa, Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa, Etelä-Saimaan keskussairaalassa ja Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Tästä ajasta hän toimi kirurgian osaston ylilääkärinä 15 vuoden ajan, ensin Etelä-Saimaan (Etelä-Karjalan) keskussairaalassa 1967-1976 ja Päijät-Hämeen juuri avatussa keskussairaalassa vuodesta 1976 alkaen vuoteen 1982 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Lappeenrannassa hän kokosi nopeasti ympärilleen kirurgiaan erikoistuvien lääkäreiden ryhmän, jota leikillisesti kutsuttiin sotamiesneuvostoksi. Näin kirurgian alkuopetuksen saaneista valmistui myöhemmin ympäri maata monissa sairaaloissa edelleen vaikuttavia maineikkaita työtä pelkäämättömiä kirurgeja. Professori Pekka Nummi väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1966. Hän sai kirurgian erikoislääkärin oikeudet vuonna 1953 ja virtsaelinkirurgian suppean erityispätevyyden vuonna 1955. Kirurgian dosentiksi Oulun yliopistoon hänet nimitettiin vuonna 1971 ja Kuopion korkeakouluun vuonna 1974. Tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin nimen ja arvon vuonna 1988. Varsinaisen päivätyönsä Pekka Nummi teki käytännön lääkärinä ja suuren erikoisalansa toiminnan kehittäjänä. Hän oli huomattavasti aikaansa edellä, sillä hänen keskeinen toimintaperiaatteensa oli hoidon toteutus ilman hoitojonoissa odotusta, mihin tänä vuonna annettu hoitotakuulakikin vasta pyrkii. Tästä aiheesta hän jakoi mielellään kokemuksiaan muiden sairaaloiden kanssa kirjoittaen 1970-luvun alusta alkaen artikkeleita aiheesta mm. Suomen Lääkärilehteen. Tämä toimintamalli oli myös keskeinen toiminnan järjestämistapa hänen viimeisessä työpaikassaan Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Professori Pekka Nummen tieteellinen tutkimustyö oli runsasta ja monipuolista. Erityisinä mielenkiinnon kohteina olivat luunmurtumien hoidon uudet tekniikat ja virtsaelinkirurgian komplikaatioiden hoitomenetelmät. Oman tieteellisen työnsä ohella hän antoi aiheita nuoremmille tutkijoille ja ohjasi heitä tutkimus- ja väitöskirjatyössä. Pekka Nummi osallistui aktiivisesti myös erilaisten lääkäriyhdistysten ja järjestöjen toimintaan sekä oli Porin kaupunginvaltuuston ja urheilulautakunnan jäsen usean vuoden ajan. Sosiaalisena ja huumorintajuisena hän osallistui Porin aikoina Lions -toimintaan ja Lappeenrannasta alkaen Rotary-toimintaan. Lappeenrannassa hän suuresti vaikutti Lappeenrannan Lääkäriasema Oy:n kehitykseen työskennellessään sen toimitusjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Erityisen ansiokkaasti hän toimi Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piirin alueella, jossa hänen ansiostaan yli 500 sotaveteraanin haravointitarkastukset saatiin joustavasti suoritettua. Vielä eläkkeelle jäätyään hän jatkoi vastaanottoa erityisesti sotainvalidipotilaita varten. Lääkärin tehtävien lisäksi Nummi osallistui aktiivisesti sotainvalidien urheilutoimintaan, minkä vuoksi hänelle myönnettiin Suomen Urheilun hopeinen ansiomitali. Lääkintäkapteeniksi hänet ylennettiin vuonna 1963. Huolimatta sotavamman aiheuttamasta 60 %:n haitta-asteesta Pekka Nummi sisäisti liikunnan merkityksen niin oman kehonsa kunnossapitäjänä kuin sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Nummi oli urheilun kiinnostuksessaan laaja-alainen. Lähinnä hänen sydäntään olivat kuitenkin alppihiihto, vesihiihto, tennis ja pikajuoksu. Hän saavutti viimemainitussa lukuisia veteraanien Suomen mestaruuksia ja ylsi myös maailmanmestaruusmitaleille. Nopeus oli myös nuorempana hänelle tunnusomaista, kun hän harrasti autourheilua menestyen mm. Jyväskylän suurajoissa. Pekka Nummi oli esimerkillinen, kollegiaalinen esimies ja työtoveri, joka jatkuvasti kykeni innostamaan vaikutuspiirissään olevat tiiminsä jäsenet yhä uusiin ja suurempiin saavutuksiin. Myös potilaiden taholta häneen kohdistui syvä kunnioitus. Professori Pekka Nummi jää mieliimme tunnollisena, ahkerana, sitkeänä ja isänmaallisena suomalaisena miehenä.

In memoriam Seija Koivisto 18.12.1947-20.11.2004

Anestesialääkäri Seija Annikki Koivisto kuoli 20. päivänä marraskuuta 2004 kotonaan Tampereella 57-vuotiaana. Hän toimi osastonlääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuodesta 1982 lähtien paneutuen erityisesti neurokirurgiseen anestesiaan. Ensimmäisenä Suomessa hän havaitsi erikoisalan koulutustarpeen, kutsui koolle neuroanestesian alajaoksen perustamiskokouksen ja luotsasi Suomen neuroanestesiologit onnistuneesti kansainväliseen toimintaan. Seija Koivisto (ent. Kolehmainen) oli syntynyt Tyrväällä joulukuun 18. päivänä 1947 maanviljelijäperheeseen. Hän valmistui ylioppilaaksi Vammalassa 1966 ja lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1973. Hän toimi Etelä-Karjalan keskussairaalan sisätauti- ja anestesiayksiköissä apulaislääkärinä v.1975-1977. Anestesiologiaan hän erikoistui Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa 1977-1978. Sen jälkeen hän toimi kolme vuotta Nokian terveyskeskuksessa. Anestesian erikoislääkärin oikeudet Seija Koivisto sai 1981 ja aloitti 1982 anestesiologian osastonlääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, jossa hän toimi kuolemaansa asti. Erityispätevyyden neuroanestesiologiassa hän sai vuonna 2000. Erikoislääkärinä hän toimi aluksi erityisesti silmä-, KNK- ja neurokirurgian leikkaussaleissa. Neurokirurgisen leikkaustoiminnan laajennuttua omaksi neurokirurgiseksi leikkausyksiköksi Seija Koivisto oli siitä vastuussa oleva anestesialääkäri. Yhdessä kävimme muutaman kerran vuosittaisissa eurooppalaisissa alan tapahtumissa. Kun vastuu neuroanestesiasta siirtyi kokonaan Seijalle, hän pyrki myös parantamaan erikoistuvien lääkäreiden koulutusta nimenomaan neuroanestesian alueella. Parempien koulutustilaisuuksien järjestämiseksi valtakunnallisesti Seija kutsui 1994 muut erikoisalasta kiinnostuneet Tampereelle. Perustettiin anestesiologiyhdistyksen neuroanestesiologian alajaos, jonka sihteerinä Seija toimi kaksi vuotta ja hallituksen jäsenenä syyskuuhun 2004 asti. Alajaoksen perustettuaan hän tarttui tilaisuuteen seuraavassa Joint Meetingissä (Bochumissa Saksassa) 1995 ja kutsui osallistujat 1997 Helsinkiin. Helsingin kokoukseen osallistui toista sataa lääkäriä 20 maasta. Seija kuului myös kansainväliseen yhdistykseen SNACC (Society of Neurosurgical Anesthesia and Critical Care). Suomen anestesiologiyhdistyksen sihteerinä hän toimi vuosina 1988-90. Hoidin Seijan kanssa korva- ja silmäanestesioita jo vuosina 1977-78, ja myöhemmin korva- ja neuroanestesioita vuodesta 1982 vuoteen 1991. Olimme silloin työpari sanan parhaassa merkityksessä. Työtapa oli miellyttävä, koska kiireisessä työssä ja usein hyvin sitovissa tehtävissä oli aina toinen, joka hoiti samanaikaiset muut anestesiatoimenpiteet yhteisten periaatteiden mukaisesti. Perheestään huolimatta - Seijalla oli neljä poikaa - hän hoiti aloittamansa vaikeat anestesiat mieluummin itse loppuun kuin luovutti potilaan kokemattomalle kollegalle, vaikka työpäivä siten venyikin usein hyvin pitkäksi. Hänellä säilyi syvä myötätunto potilaille, joiden parantamiseksi lääketieteelliset keinot olivat loppuneet. Ikävienkin tosiasioiden hyväksyminen ja aina selkeä uusi toimintasuunnitelma olivat Seijalle ominaisia, samoin huumorintaju, neuvokkuus ja energisyys. Oma perhe, jopa laajempi sukukin, puutarha ja koirat olivat aina Seijan huolenpidon kohteita. Samalla selkeällä tavalla hän suhtautui omaan sairastumiseen, valittelematta tai sitä myöskään piilottelematta. Hänestä oli järkevintä käydä työssä, raskaista hoidoista huolimatta. Työnteosta hän luopui vasta kaksi viikkoa ennen kuolemaansa. Meidän työtovereiden ja ystävien mielestä Seija oli esimerkillinen lääkäri ja jokainen meistä olisi toivonut hänelle vielä monia terveitä vuosia ja auvoista ikääntymistä hänelle rakkaan perheensä piirissä. Gerhard Baer Kirjoittaja on anestesiologian dosentti ja Seija Koiviston pitkä-aikainen työtoveri.

Lääkäriliitto hyväksyi TUPO-raamin mukaisen Lääkärisopimuksen

Lääkäriliiton valtuuskunta hylkäsi 15.12.2004 neuvottelutuloksen tulopoliittisen ratkaisun mukaisesta Lääkärisopimuksesta. Valtuuskunta evästi hallitusta siten, että erikoismaksuluokkajärjestelmän poistumisen aiheuttama palkkasumman menetys on jatkossa korvattava sairaalalääkäreiden palkkasummaan. Tämän lisäksi edellytettiin, että kunnallisen palkkausjärjestelmän kehittämistoimenpiteisiin varattu 1,7 % on kokonaan käytettävissä siinäkin tapauksessa, että kehittämistoimenpiteistä ei ole päästy sopuun. Edelleen edellytettiin, että terveyskeskusten lääkärien ylisuuria työmääriä voidaan rajata. Neuvottelutulos ei sido Lääkäriliittoa mihinkään uusiin työaikajärjestelyihin, työaikaa koskevat määräykset säilyvät sopimuksessa aiemman kaltaisina.

Pekka Anttila

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 1/2005 Kommentteja

Lääkäriliiton valtuuskunta hyväksyiuuden lääkärisopimuksen

Lääkäriliiton valtuuskunnan 30.12.2004 hyväksymällä lääkärisopimuksella toteutetaan tulopoliittisen sopimuksen mukainen ratkaisu kunnallisen alan lääkärien palkkauksessa. Samalla toteutetaan myös kunnallisen palkkausjärjestelmän kehittämistoimenpiteitä 2005-2007 koskeva sopimus lääkäreille (ns. KUNPAS-ratkaisu). Muista kunnallisen alan sopimuksista poiketen lääkärisopimuksessa yhdistetään tulopoliittisen sopimuksen yleiskorotukset (1.3.2005 lukien 1,9 % ja 1.6.2006 lukien 1,4 %) toteutettavaksi yhtenä ajankohtana 1.9.2005 lukien 3,3 %:n suuruisena yleiskorotuksena.

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 1/2005 Kommentteja

Erikoistumispaikkoja puolet liian vähän Lastenlääkärit juuttuvat koulutusputkeen

Lastenlääkärit uhkaavat käydä lähivuosina vähiin, ellei erikoistumisvaiheeseen muodostunutta pullonkaulaa saada avatuksi. Tukoksen on aiheuttanut kaksi vuotta vanha asetus erikoislääkärin tutkinnosta, joka määrää suorittamaan vähintään puolet erikoistumisopinnoista yliopistosairaalan ulkopuolella. Lastentaudeissa yliopistosairaaloiden ulkopuolisia erikoistumispaikkoja on vain noin 20. Tulijoita ja pediatrien tarvetta yliopistosairaaloissa olisi ainakin kaksinkertainen määrä.

Katja Patronen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 1/2005 Kommentteja

Tennislääkärit Itävallassa

34. World Medical Tennis Societyn (WMTS) järjestämät lääkäreiden tenniksen maailmanmestaruuskilpailut pelattiin elokuun viimeisellä viikolla Itävallassa, Pörtschachissa. Pörtschach on kuvankaunis kylä Wörthersee-järven rannalla etelä-Itävallassa, lähellä Italian ja Slovenian rajaa. Pelipaikkana toimineilla tenniskentillä on pelattu aikaisemmin mm. Davis Cupia ja seniorisarjojen MM-kisoja.

Antti Aho, Mikael Riska

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 51-52/2004 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030