Lääkäriliitto liittyi uudelleen WMA:n jäseneksi
Maailman Lääkäriliiton WMA:n jäsenmaksu- ja äänivaltakiistat johtivat aikanaan mm. Suomen Lääkäriliiton eroon järjestöstä. WMA:sta eronneiden lääkäriliittojen yhteistyöelin Toronto-ryhmä kävi järjestön kanssa vuosien ajan neuvotteluja ruotuun palaamisen ehdoista. Viime kesänä yhteisymmärrys saavutettiin, ja WMA:n yleiskokous Maltassa marraskuussa sai hyväksyttäväkseen kaikkien Pohjoismaiden, Hollannin ja Kanadan lääkäriliittojen jäsenanomukset. WMA perusti runsas vuosi sitten työryhmän pohtimaan järjestön kehittämistä; Toronto-ryhmää on siinä edustanut Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa.
Vuonna 1947 perustettu World Medical Association alkoi revetä 1970-luvulla. Ensin Yhdysvaltain lääkäriliitto AMA erosi järjestöstä. AMA:n saamiseksi takaisin tarvittiin WMA:n jäsenmaksusääntöihin muutos, jolla äänivalta sidottiin jäsenmaksujen määrään. Tätä muutosta vastustivat mm. Pohjoismaiden liitot, koska se antoi niiden mielestä suurten maiden liitoille liian suuren vallan päätöksenteossa. Kun sääntömuutos kuitenkin hyväksyttiin Manilassa 1978, Pohjoismaiden ja Hollannin lääkäriliitot erosivat WMA:sta. Myöhemmin ovat eronneet mm. Englannin ja Kanadan lääkäriliitot.
Merkittävien liittojen eroaminen oli isku WMA:n arvovallalle, mutta myös pois jättäytyneet olivat halukkaita neuvottelemaan palaamisesta järjestön toimintaan. Suomen Lääkäriliitto kutsui 1982 Helsinkiin koolle WMA:n ulkopuolisia liittoja pohtimaan yhteisiä strategioita maailmanjärjestön suuntaan. Mukana olivat Pohjoismaiden, Hollannin, Irlannin ja Englannin lääkäriliittojen edustajat; viimeksi mainittu oli tosin vielä tuolloin WMA:n jäsen. Tämä myöhemmin Toronto-ryhmäksi nimetty joukko jatkoi tapaamisiaan vuosittain, ja mukaan liittyivät Kanadan, Uuden Seelannin ja Jamaikan liitot.
- Toronto-ryhmästä muodostui painostusryhmä WMA:n sääntöjen muuttamiseksi järjestön ulkopuolelta käsin, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa. - Tavoitteena oli luoda edellytykset WMA:han palaamiselle.
TORONTO-RYHMÄPÄÄTTI PALATA
Keskusteluja käytiin 1980-luvulla paitsi WMA:n myös äänivaltaisen AMA:n kanssa. Neuvotteluissa on ollut esillä mm. suhtautuminen apartheidiin ja Transkein lääkäriliiton jäsenyys; WMA antoikin apartheidin tuomitsevan julkilausuman vihdoin 1990 ja Transkei poistettiin jäsenlistoilta 1991.
Vuosien mittaan Toronto-ryhmän päävaatimukseksi kiteytyi kuitenkin WMA:n sääntöjen muuttaminen demokraattisemmiksi. Tulokseen päästiin vihdoin viime keväänä, ja Toronto-ryhmän liitot voivat hakea uudelleen WMA:n jäsenyyttä.
- Ensinnäkin WMA:n jäsenmaksuporrastusta muutettiin. Kun ennen kansalliset liitot saivat yhden äänen aina alkavaa 5 000 jäsentään kohti, nyt määriteltiin rajaksi 10 000 jäsentä. Tämä suosii pieniä liittoja enemmän, sanoo Markku Äärimaa.
- Toiseksi, eettisissä kysymyksissä päätöksen taakse vaaditaan 75 %:n enemmistö. Näin eivät suuret liitot voi yksin päättää lääkärin etiikasta.
WMA:n Maltan kokouksessa viime marraskuussa jäsenyyttä anoivat Pohjoismaiden, Hollannin ja Kanadan lääkäriliitot. British Medical Association pohtii jäsenyysanomustaan ensi kesän yleiskokouksessaan; BMA haluaa vielä selvittää jäsenyyden taloudellisia vaikutuksia.
Myös Toronto-ryhmä aiotaan pitää koossa, sillä sen tekemät taustaselvitykset on nähty hyväksi toimintamuodoksi; esimerkiksi Lääkäriliitto on ryhmän toimeksiannosta tutkinut potilasvakuutusta ja malpractice-kysymysten kustannuksia eri maissa.
Pohjoismaiden lääkäriliitot pyrkivät saamaan yhteistä jalansijaa WMA:ssa. Liitot ovat lähettäneet järjestölle anomuksen, että Pohjoismaista muodostettaisiin alue, joka samalla saisi aina yhden paikan järjestön hallituksessa. Pohjoismaiden liittojen kesken sovittiin hallituspaikan ensimmäiseksi haltijaksi Suomen Lääkäriliitto. Hallituspaikat jaetaan kahden vuoden välein, ja seuraava vaali on ensi joulukuussa.
JÄSENMAKSUT EDELLEENKIN PERUSONGELMA
Vaikka sääntömuutoksilla saatiin äänivalta jaetuksi demokraattisemmin, eivät WMA:n toiminnan muut perusongelmat ole selvinneet.
- Suomen Lääkäriliitto on aina aika lailla arvostellut sitä, että WMA:n toimintaa johtaa osa-aikatoiminen lääkäri, joka ei asu edes järjestön päämajan paikkakunnalla (Ferney-Voltaire, Ranska) eikä saa työstään palkkaa. Meidän mielestämme WMA:lla pitäisi olla vahva lääkärijohtaja, joka voisi paneutua järjestön edustamiseen ja näkymiseen maailmalla, sanoo Markku Äärimaa.
- Toinen ongelma ovat jäsenmaksut. Tätä nykyä järjestön jäseneksi hyväksytyltä liitolta vain kysytään, kuinka monesta jäsenestä se aikoo maksaa. On esimerkiksi liittoja, jotka maksavat jäsenmaksua vain kahdesta lääkäristä, to-teaa Äärimaa.
WMA perusti runsas vuosi sitten työryhmän pohtimaan, mitä pitäisi tehdä. Markku Äärimaa on ollut työryhmässä mukana Toronto-ryhmän edustajana.
- Työryhmän raportti, jossa käsitellään mm. jäsenyys- ja jäsenmaksuasioita, saatiin aikaan varsin tehokkaasti. Se jaettiin Maltan yleiskokouksessa ja siirtyi edelleen järjestön hallituksen käsiteltäväksi.
WMA TÄRKEÄ ETIIKAN OHJAAJA
WMA perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, kun N^_rn- bergin oikeudenkäynnissä oli osoitettu lääkärien osallistuneen epä- inhimilliseen toimintaan.
- Ennen sotaa lääkärien moraalisäännöstö oli painottunut lähinnä kollegiaalisuuskysymyksiin. Toinen maailmansota herätti ammattikunnan huomaamaan, että eettisiä sääntöjä lääkärin toiminnasta todella tarvitaan, toteaa Markku Äärimaa.
Heti perustamisensa yhteydessä WMA kirjasi perusperiaatteet lääkärin etiikasta Geneven julistukseensa. Tärkeitä julistuksia annettiin 1950- ja 60-luvulla useita, mm. usein siteerattu Helsingin julistus (1964) lääketieteellisten tutkimusten etiikasta.
- Viime vuosina WMA on tehtaillut julkilausumia niin, että vaarana on niiden merkityksen inflaatio: lausumia annetaan yhä pienemmistä asioista ja ne ovat usein aika mitättömiä, toteaa Äärimaa. - WMA:n pitäisi antaa tärkeitä julkilausumia, joilla on samanlaista merkitystä kuin esimerkiksi Helsingin julistuksella on edelleen.
Esimerkiksi Suomen Lääkäriliitto on päättänyt esittää WMA:lle julistuksen potilaan oikeuksista.
- WMA:lla on tämänniminen julkilausuma, mutta se ei ole saavuttanut kovinkaan suurta merkitystä, vaan pikemminkin tästä aiheesta on tekeillä lausuntoja vähän joka puolella. Meidän mielestämme julistuksen potilaan oikeuksista pitäisi olla yksi WMA:n perusdokumenteista, sanoo Äärimaa.
WMA:n lähtökohta on, että lääkärin toiminnassa etiikka on ensisijainen ohje, ei lainsäädäntö. Toisaalta kun WMA on antanut merkittävän julkilausuman, jolla on koko maailman lääkärien tuki takanaan, ei toistaiseksi mikään maa ole säätänyt lakejaan sen vastaisiksi. Kuitenkin WMA:n julistuksetkin on väliin tarkoituksenmukaista muotoilla niin, että erilaiset tulkinnat mahtuvat mukaan.
- Käytännössä eettisiin kysymyksiin on erilaisia näkökulmia eikä ohjeista aina saada kristallinkirkasta lakitekstiä. Kun tiedetään, että on olemassa erilaisia näkemyksiä, ei tietenkään myöskään haluta aiheuttaa tilannetta, jossa lääkärin on pakko rikkoa jompaakumpaa, etiikkaa tai lakia, sanoo Markku Äärimaa.
Vaikka WMA:n tehtävänä ei ole toimia poliisina, Lääkäriliitto on esittänyt järjestön profiilin terävöittämistä myös eettisen käytännön puolella.
- Olemme ehdottaneet, että WMA:lla pitäisi olla elin, joka tutkisi ja tuomitsisi epäeettistä toimintaa. Maissa, joita hallitaan väkivaltaisesti, esimerkiksi sotilaslääkärit ovat vaarassa joutua painostetuksi osallistumaan epäeettiseen toimintaan. Paikallisten lääkärien on vaikea puuttua asiaan vaarantamatta asemaansa, ja tällöin on parempi, että ulkopuolinen ottaa selvästi kantaa ja kääntää yleisen huomion asiaan, perustelee Äärimaa.
TOIMINNASSAKESKITYTTÄVÄ OLENNAISEEN
Kun WMA:n kehittämistä pohtinut työryhmä keskusteli maailmanjärjestön tehtävistä, esille tuli toiveita niin tilastoinnista, kirjastotoiminnasta kuin koulutuksestakin. WMA:lla onkin ollut hankkeita mm. koulutuksen alalla. Markku Äärimaa näkee kuitenkin tärkeämmäksi toiminnan keskittymisen; suhteessa maailmanjärjestöjen toimintaan on opittu realisteiksi.
- Kun ottaa huomioon, että WMA:n toimistossa on vain kuusi ihmistä, on voimavarat pakko keskittää olennaiseen. Esimerkiksi Pohjoismaiden kesken käydyissä keskusteluissa olennaiseksi on nähty juuri etiikka. Muissa asioissa tärkeämpää olisi yhteistyö muiden järjestöjen kanssa, toteaa Markku Äärimaa.
Yksi tärkeä kehittämisalue on WMA:n näkyminen. Järjestö on mm. aikanaan poistettu WHO:n lausunnonantajalistalta, syynä Etelä-Afrikan lääkäriliiton ottaminen WMA:n jäseneksi. Nyt kun tilanne Etelä-Afrikassa on muuttunut, suhteet WHO:hon pyritään palauttamaan.
