Lääkäriliitto: Valtionosuusuudistuksen yleistavoitteet oikeansuuntaiset
Ensi vuoden alusta voimaan tulevan valtionosuusuudistuksen tavoitteena on kannustaa kuntia voimavarojen tehokkaaseen käyttöön ja saamaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon menokehitys hallintaan. Lääkäriliitto on antanut asiasta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle lausuntonsa, jossa liitto toteaa pitävänsä näitä perustavoitteita oikeina ja yleistaloudellisen tilanteen kannalta ajankohtaisina.
Lääkäriliitto kannattaa uudistukseen liittyvää sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua ja valtionosuutta koskevaa lakiesitystä, jonka mukaan kunta voi järjestää palvelunsa joko itse tai hankkimalla ne muilta palvelujen tuottajilta. Tämä antaa peruskunnille joustavan mahdollisuuden järjestää palvelut paikallisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.
Lakiesityksen mukaan kunta tai kuntainliitto olisi velvollinen suorittamaan yksityiselle palvelujen tuottajalle korvausta vain osoittamiensa henkilöiden käyttämistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Lääkäriliitto epäilee säännöksen saattavan johtaa turhaan byrokratiaan ja tulkintaongelmiin siitä, kuka on lain tarkoittama "osoitettu henkilö". Liitto korostaa, ettei seurauksena saa olla potilaan kannalta virkavaltaisuuden lisääntymi-nen ja hoidon viivästyminen. Tämä on kuitenkin uhkana, mikäli säännös johtaa jokaisen jatkohoitoon ohjaamismääräyksen erilliseen tarkistamiseen kunnassa ja sen muuttamiseen maksusitoumukseksi. Lääkäriliitto katsoo, että asiassa tulisi päästä erikoissairaanhoidon laitosten ja peruskuntien välillä alueelliseen sopimukseen, jonka perusteella hoitoon pääsy ei muodollisten syiden takia monimutkaistuisi. Potilaan valinnanvapautta hoitoon hakeutumisessa ei saa kaventaa.
Lääkäriliitto puuttuu lausunnossaan myös valtionosuuden laskentaperusteisiin. Liitto katsoo, ettei laskentaperusteena voi käyttää samoja ikäperusteita terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossa ja ehdottaa eräitä tarkistuksia ikäryhmittelyyn terveydenhuollon osalta. Terveyspalvelujen tarve keskittyy vanhusväestöön, erityisesti yli 85-vuotiaisiin.
Valtionosuuslaskelmissa on suunniteltu käytettävän sairastavuuskertoimena ikävakioitua kuolleisuutta. Lääkäriliitto korostaa, ettei se kuitenkaan mittaa ns. sairastavuuden taakkaa, jonka tulisi olla valtionosuuden määräytymisperusteena. Kuolleisuuden käyttö mittarina myös tavallaan rankaisisi kuntia onnistuneesta ehkäisevästä toiminnasta. Tällä hetkellä ei ole käytettävissä parempaa yksittäistä sairastavuuden mittaria, mutta liitto pitää tärkeänä, että sen kehittelyä jatketaan.
Valtionosuusuudistukseen liittyy myös lakiehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Siinä oleva maksuttomia terveyspalveluja koskeva esitys perustuu jokseenkin tarkoin tällä hetkellä voimassa olevaan käytäntöön. Lääkäriliitto katsoo kuitenkin, että koko terveydenhuollon maksujärjestelmä tulisi ottaa uudelleen arvioitavaksi.
Liitto arvostelee sitä, että hakeutuminen terveydenhuollon palveluihin on maksutonta, mutta kun henkilö todetaan sairaaksi, häneltä aletaan periä maksuja esimerkiksi sairaalahoidosta. Liitto toistaa aiemman näkemyksensä, että terveyskeskuksissa tulisi ottaa käyttöön käyntimaksu. Sen sijaan liitto ei kannata esillä olleita ehdotuksia periä maksu terveyskeskusten laboratorio- ja röntgentutkimuksista. Nämä käynnit ovat seurausta siitä, että henkilön sairautta on ryhdytty selvittämään, eikä potilaalla ole niihin juurikaan omaa päätösvaltaa. Sen sijaan peruskäyntimaksulla voitaisiin ohjata palvelujen käyttöä. Liitto muistuttaa lausunnossaan, että selvitysten mukaan selvä enemmistö kansalaisista on valmis hyväksymään käyntimaksun terveyskeskuksiin.
