Lama tai kateus eivät kaada omalääkärijärjestelmää

Väestövastuujärjestelmä laajenee yhä useampaan terveyskeskukseen ja tällä hetkellä sen piiriin kuuluu jo lähes puolitoista miljoonaa suomalaista. Omalääkäritoiminnan ansiosta tyytyväisyys terveyskeskusten palveluihin on parantunut, jonot ovat poistuneet ja terveydenhuollon kokonaiskustannukset laskeneet. Pelkoa järjestelmän romuttumisesta ei ole, vaikka kateus lääkärien palkkakehitystä kohtaan onkin saanut muutaman kunnan harkitsemaan väestövastuutoiminnasta luopumista, sanoo järjestelmää alusta alkaen luomassa ollut Lääkäriliiton apulaisneuvottelupäällikkö Mikko Kangas.

- Väestövastuujärjestelmässä on mukana jo 500-600 lääkäriä ja se laajenee koko ajan talouden lamasta huolimatta. Lappeenranta on hiljakkoin ulottanut järjestelmän koko kaupungin alueelle, samoin Joensuu, ja useassa kunnassa valmistellaan parhaillaan omalääkäritoimintaan siirtymistä.

- Mitään esteitä laajenemiselle ei ole, sillä viimeksi kun väestövastuuvirkaehtosopimusta tarkistettiin sovittiin samalla siitä, että kunnat voivat ottaa sen käyttöönsä sitä mukaa kun uudistuksen vaatimat valmistelut on tehty. Myös valtakunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitelmassa todetaan, että omalääkärijärjestelmään siirrytään koko maassa suunnitelmakauden aikana.

Kangas toteaa taloudellisen tilanteen jonkin verran hidastaneen järjestelmän laajenemista. Kuntien huomio on kiinnittynyt säästökohteiden etsimiseen, mikä on hidastanut rakenteellisia uudistuksia. Aina ei ole kuntatasolla myöskään osattu nähdä omalääkärijärjestelmästä koituvia taloudellisia hyötyjä, vaan uudistus on kaatunut siihen, ettei yhden ammattiryhmän palkkatasoa ole uskallettu nykytilanteessa nostaa.

Omalääkärijärjestelmästä koituvat toiminnalliset hyödyt ja kokonaistaloudelliset säästöt ovat kiistattomat. Pysyvä potilas-lääkärisuhde vähentää turhien tutkimusten tarvetta, mikä säästää laboratorio- ja röntgenkustannuksia. Kokemus osoittaa myös, että väestövastuutoiminnassa erikoislääkärikonsultaatioita ja sairaalalähetteitä tarvitaan harvemmin. Kaikki tämä säästää terveydenhuollon kokonaiskustannuksia.

- Omalääkärijärjestelmän aiheuttamia säästöjä kunnalle on tosin vaikea laskea tarkasti, sillä samanaikaisesti terveydenhuollossa on tapahtunut monia muitakin muutoksia. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon käyttö on viime aikoina vähentynyt kaikkialla, mutta pudotus on ollut suurinta niissä kunnissa ja niillä kunnan osa-alueilla, joissa omalääkärijärjestelmä on käytössä.

Urakkatyötä ei voi tehdä kuukausipalkalla

Vaikka omalääkärijärjestelmä on saanut sekä potilaat että lääkärit tyytyväisiksi ja tuonut säästöjä kunnalle, eivät kaikki suhtaudu siihen myönteisesti. Kuopiossa terveyslautakunta on talousarvion käsittelyn yhteydessä päättänyt esittää kaupunginvaltuustolle, että kaupunki luopuu ensi vuonna väestövastuulääkäreiden virkaehtosopimuksen noudattamisesta. Käytännössä tämä merkitsisi hyvin toimivan omalääkärijärjestelmän romuttumista. Samanlaista keskustelua on käyty muutamilla muilla paikkakunnilla.

Mikko Kangas näkee tärkeimpänä syynä tähän perisuomalaisen kateuden. Varsinkin näin laman aikana muiden ryhmien on vaikeata hyväksyä sitä, että lääkärien palkkataso on väestövastuujärjestelmään siirryttäessä noussut. Arvostelijat eivät suostu näkemään, että palkannousun syynä on selvästi lisääntynyt työmäärä. Lääkäreille väestövastuujärjestelmään siirtyminen on merkinnyt työaikasuojasta luopumista ja urakkapalkkaukseen siirtymistä.

Protestiliikkeen taustalla ovat yleensä Tehyn paikalliset voimat. Kangas pitää tätä outona ay-politiikkana, sillä Tehy samoin kuin muut hoitajia edustavat järjestöt ovat valtakunnallisesti sitoutuneet väestövastuujärjestelmään. Sen kehittämisestä vastaavassa johtoryhmässä olevat hoitajajärjestöjen edustajat hyväksyivät viime keväänä yksimielisesti Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa muistion, jossa kartoitettiin mahdollisuudet kehittää hoitajien palkkausta väestövastuujärjestelmässä. Nyt Tehyn paikalliset aktivistit mm. Kuopiossa ovat tahallaan viemässä pohjaa omien joukkojensa edunvalvonnalta.

- Lääkäriliitto ei ole missään vaiheessa vastustanut sitä, että myös muiden ammattiryhmien palkkaukseen tuodaan kannustavia elementtejä. Me olemme kuitenkin keskittyneet lääkärien edunvalvontaan ja katsomme, että muiden järjestöjen on itse käytävä omat neuvottelunsa.

Jos Kuopio luopuu omalääkäritoimintaa varten tehdystä palkkasopimuksesta, ei väestövastuuseen perustuvaa toimintaa voida Kankaan mukaan jatkaa. Syntyneet potilas-lääkärisuhteet voidaan tietysti pyrkiä säilyttämään, mutta lääkäreitä ei voida enää velvoittaa ottamaan potilaat vastaan kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Palkkausjärjestelmä on ollut juuri se tekijä, jonka perusteella lääkärit ovat sitoutuneet tarjoamaan tämän subjektiivisen oikeuden omaan vastuuväestöönsä kuuluville potilaille ja joka on taannut järjestelmän toiminnalliset hyödyt.

- Omalääkärin virkaehtosopimuksesta luopuminen merkitsee, että vanhaan terveyskeskusjärjestelmään liittyneet ongelmat palaavat. Lääkärit tekevät työtä virka-aikansa puitteissa ja ottavat vastaan 3-4 potilasta tunnissa. Jonot alkavat taas pidentyä, tyytymättömyys palautuu ja kokonaiskustannukset kasvavat, ennakoi Kangas.

- Kunta ei voi enää velvoittaa lääkäreitä rehkimään samalla tavoin kuin omalääkärijärjestelmässä. Urakkatyötä ei ole koskaan onnistuttu tekemään kuukausipalkalla, eikä onnistuta varmasti Kuopiossakaan.

Sopimuksen rakennetta voidaan tarkistaa

Kuopio samoin kuin muutamat muut paikkakunnat ovat julkisuudessa esittäneet, että väestövastuusopimuksesta tulisi laatia halvempi versio heidän kuntaansa varten. Sekä Lääkäriliitto että Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat torjuneet tällaiset ehdotukset. Sopimukseen täytyy sisältyä vähän porkkanaa, jotta lääkärit olisivat motivoituneita siirtymään urakkatyöhön. Omalääkärit ovat jo kerran osallistuneet lamatalkoisiin suostumalla siihen, että väestöosaan ja käyntipalkkioihin tuli liukumaa alaspäin. Lisäksi sopimukseen kuuluva bonus-palkkio on jäänyt kokonaan toteutumatta. Omalääkärien palkkataso ei ole keskimäärin kuin vajaat 10 % parempi kuin tavallisten terveyskeskuslääkärien.

Sen sijaan Kangas pitää täysin mahdollisena, että sopimuksen rakennetta jatkossa muutetaan niin, että käyntipalkkioiden asemesta korostetaan väestölisää, jolloin omalääkäreiden välillä nykyisin olevat huomattavat palkkaerot tasaantuvat.

- Nähtäväksi jää myös, miten tulossa oleva terveyskeskusmaksu vaikuttaa käyntimääriin. Todennäköisesti se tulee vähentämään niitä, jolloin kaikkien terveyskeskuslääkärien ansiot laskevat.

Kaikkiaan Kangas pitää kannustavia palkkauselementtejä tärkeinä erityisesti näin laman aikana, sillä siten voidaan samalla taloudellisella panoksella huomattavasti parantaa terveydenhuollon tuotosta. Siksi Lääkäriliitto on pyrkinyt aktiivisesti ajamaan suoritteisiin perustuvia palkkausjärjestelmiä niin terveyskeskus- kuin sairaalalääkäreillekin.

Ensi vuonna voimaan tuleva valtionosuusuudistus mullistaa terveydenhuollon toimintoja enemmän kuin tänä päivänä osaamme vielä arvatakaan. Kunnat voivat nykyistä vapaammin ostaa palveluja yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, mikä saattaa vaikuttaa myös väestövastuutoimintaan. Kangas ei pidä mahdottomana sitäkään, että kunnat jatkossa rekrytoisivat omalääkärinsä tarjouskilpailun perusteella.

- Ei Lääkäriliitto periaatteessa vastusta tällaista kehitystä, kunhan lääkäreille tarjotaan kunnolliset olosuhteet harjoittaa ammat- tiaan potilaiden hyväksi sekä kohtuullinen toimeentulo. Näiden seikkojen turvaamiseksi katson, että liiton on oltava mukana myös mahdollisia uudenlaisia sopimuksia laadittaessa, korostaa Mikko Kangas.

- Kokemukset osoittavat, että sekä yksityisillä että julkisilla työnantajilla on taipumus käyttää työntekijöitä hyväkseen, jos heillä vain on siihen tilaisuus. Siksi ammattiliiton taustavoimaa ja yhteisiä sopimuksia tarvitaan myös vapaan kilpailun olosuhteissa.