Työaikaratkaisut turvasivat työrauhan
Työaikalain voimaantulo on loppusyksystä tehtyjen paikallisten työaikaratkaisujen jälkeen sujunut rauhallisesti, ilmeni Lääkäriliiton järjestövaliokunnan kokouksessa 26.2.97. Lääkärien työaikajärjestelyt ovat säilyneet pääosin ennallaan, vaikka sairaanhoitopiirikohtaiset ratkaisut poikkeavat jonkin verran toisistaan. Työajan seurantaa on useimmilla työpaikoilla pyritty tehostamaan joko kulunvalvontalaitteiden avulla tai manuaalisesti. Perustyöajan ylitykset pyritään korvaamaan ensi sijassa vapaa-aikana.
Viime syksyn kuuman työaikakiistan tuloksena kaikissa sairaanhoitopiireissä sovittiin, että lääkärien työaikajärjestelyt säilyvät työaikalain voimaantulosta huolimatta ennallaan voimassaolevan sopimuskauden loppuun eli 31.1.98 saakka. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ajama vuorotyömalli saatiin näin torjutuksi ja terveydenhuollon häiriötön toiminta turvatuksi.
Työaikalaki edellyttää, että keskimäärin 37 viikkotunnin ylittävä työaika on korvattava joko vapaa-aikana tai rahassa. Sairaanhoitopiireissä on yleensä sovittu siitä, että lääkärit pyrkivät joustavasti ottamaan ylityötunnit vapaana, jolloin rahakorvausta ei synny.
Lain mukaan korotetut ylityökorvaukset tulevat voimaan vasta siltä osin, kun keskimääräinen viikkotyöaika ylittää 40 tuntia. Esimerkiksi kolmen viikon jaksoa noudattavilla lääkäreillä 50 %:lla korotetun korvauksen kynnys on 120 tuntia ja 100 %:lla korotetun 138 tuntia. Korotus koskee niin vapaa-aikana kuin rahassa suoritettavia ylityökorvauksia. Liiton tavoitteena on, että seuraavassa virkaehtosopimuksessa korotetut korvaukset suoritettaisiin heti 37/111 tunnin jälkeen.
Uuden työaikalain mukaan palkattomia ylitöitä ei siis enää saisi syntyä lääkäreillekään. Jotta ylityöt voitaisiin kompensoida joko vapaa-aikana tai rahassa, tulee toteutuneet työajat kirjata. Järjestövaliokunnan kokouksessa ilmeni kuitenkin, että monilla varsinkin nuorilla lääkäreillä koulutukselliset tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin edunvalvonta. Joillain klinikoilla apulaislääkärit pyrkivät jättämään säännöllisen viikkotyöajan ylittävät tunnit merkitsemättä, jotta heidän työntekoaan ei vain rajoitettaisi. Mieluummin käydään vaikka leimaamassa kellokorttiin poistumismerkintä ja hiivitään sitten salaa takaisin työn ääreen.
Kellokortit ovat kovaa vauhtia tulossa terveydenhuollon yksiköihin, vaikka käytössä olevien järjestelmien todettiin vielä varsin huonosti soveltuvan lääkärien työajan seurantaan. Lääkäriliiton kanta on, että todelliset työajat tulee kirjata ja niistä tulee suorittaa asianmukainen kompensaatio. Pitkälle kehiteltyjen työajanseurantaohjelmien käyttöönotto juuri nyt on kuitenkin liiton käsityksen mukaan hätiköityä, sillä valmisteilla oleva lääkärien palkkarakenne- ja työaikauudistus saattaa panna järjestelmät remonttiin jo ensi vuonna.
