Elämme parhaillaan kiihkeintä eduskuntavaalikampanja-aikaa. Ilmassa on tässä vaiheessa suuren urheilujuhlan tuntu. Perussuomalaisten kannatuksen nousu on tuonut uudenlaista jännitystä. Nähtäväksi jää millainen hallitus meille tänä keväänä saadaan ja milloin se pääsee aloittamaan toimintansa. Keskipohjanmaa-lehdessä oli kahdeksan suurimman puolueen puheenjohtajilta kysytty mm. minkä ministeriön tontilla on eniten korjattavaa tämän vaalikauden jälkeen. Heistä neljä vastasi: STM:n. Mitähän kaikkea on tulossa seuraavan neljän vuoden aikana? Terveydenhuoltolakikin tulee voimaan vasta 1.5. ja sen tuomia muutoksia omiin toimintaympäristöihimme voimme vasta arvailla.

Tässä vaiheessa vaalitaistelua luvataan seitsemän hyvää ja kahdeksan kaunista. Arkadianmäellä on helppo laatia laki kuntien noudatettavaksi. Kunnille jää mietittäväksi, mitä verokertymällä saadaan aikaan. Tämä näkyy lääkärien arkipäivässä. Meillä on erinomaisia Käypä hoito -ohjeita, kansainvälisiä ja kansallisia hoitosuosituksia. Mutta monin paikoin henkilökuntamitoitus sekä lääkäreiden että hoitohenkilökunnan osalta on niin jälkeen jäänyttä, että suositusten noudattaminen on mahdotonta. Budjettineuvottelussa kuntien vasta-argumentti lisähenkilöstövaateisiin on se, että SOTE (sosiaali- ja terveydenhuolto) vie jo suuren osan kunnan budjetista. SOTE-kulut voivat olla kuntien kokonaismenoista jopa 60 %.

Lääkäreiden työstressiä lisää merkittävästi jatkuva eettinen ristiriita hoitosuositusten ja käytettävien resurssien välillä. Se, että työn voi tehdä omasta mielestään hyvin, on työssä jaksamisen perusedellytys. Yksittäinen lääkäri tai edes ylilääkäri ei halua olla vetämässä taloudellisista syistä paikallista hoitolinjausta vastoin hoitosuosituksia. Hoitomuodot kehittyvät ja väestö ikääntyy. Tarvitaan valtakunnallista poliittista keskustelua siitä, mitä jätetään tekemättä, jos rahat eivät kaikkeen riitä. Tällä turvataan kansalaisten tasa-arvoinen hoito ja mahdollistetaan lääkäreiden keskittyminen parhaan mahdollisen hoidon antamiseen. Vanhenevan väestön hoidossa tulisi keskittyä pärjäämisen aikaansaamiseen Martti Kekomäkeä lainaten.

Onneksi terveydenhuoltolain 7. pykälä yhtenäisistä hoidon perusteista sekä tulossa oleva EU-direktiivi rajat ylittävästä terveydenhuollosta ovat virittäneet priorisointikeskustelun vuosien tauon jälkeen. Samalla on tiedostettu, että toimiva priorisointi vaatii asiantuntijoiden lisäksi poliitikkojen ja kansalaisten sitoutumisen asiaan. Päästäisiinkö nyt jo sanoista tekoihin?

Muista käyttää äänesi oikein!