Suomen kansainvälisestä johtoasemasta taitaa olla enää jäljellä sähköisten potilaskertomusohjelmistojen osalta 100 %:n käyttöaste. Yhdysvaloissa sairaaloista vain runsas kymmenesosa ja perusterveydenhuollon yksiköistä viidesosa käyttää sähköistä potilaskertomusta. Nyt käytön leviämistä kannustetaan liittovaltion rahalla ja kilpailu ohjelmistojen välillä on kiihdyttänyt ohjelmistokehitystä. Lääkäreiden mukanaolo kehittämistyössä on jo vuosikaudet oivallettu täysin olennaiseksi.

Maailmanluokan potilaskertomusjärjestelmät ovat toiminnallisuuksiltaan (eivät niinkään teknisiltä ominaisuuksiltaan) vähintään viisi vuotta edellä kotimaisia - ainakin sairaalajärjestelmien osalta. Erona on mm. kehittynyt päätöksenteon tuki niin lääkityksen kuin toimintatapojen ja työnkulun tuen osalta hakutoiminnoista puhumattakaan. Rakenteisuutta ei suinkaan käytetä tiedon pirstomiseen vaan päätöksentuen käyttöön ja tuottamaan narratiivisen näköistä tekstiä. Etumatka on niin merkittävä, etten näe kuin kaksi vaihtoehtoa: Joko lähdetään ulkomaille ostoksille tai ryhdytään kansalliseen yhteistyöhön yli tietojärjestelmärajojen niin toiminnallisuuksien kuin vaadittavien tietosisältöjen tuottamisessa. Aikaa välimatkan kuromiseksi ei ole kauan, sillä kauppiaat kolkuttelevat jo ovilla.

Potilaskertomusjärjestelmiä kehitetään vielä tänäänkin tulipalojen sammuttelu -menetelmällä eli keskittymällä ratkomaan käyttäjien esiin tuomia ongelmia vanhojen ratkaisuiden päälle. Voimavaroja ei kannata kaataa yksittäisiin järjestelmiin sellaisten toiminnallisuusvaatimusten tuottamiseksi, jotka eivät ole varsinaisen innovatiivisia vaan kotimaisen sovelluksen kehittämistä kohti kansainvälistä tasoa. Tarvitsemmekin kansallisia "Käypä sähköinen potilaskertomus" -suosituksia. Käyttöliittymän saa jokainen tietojärjestelmätoimittaja suunnitella parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta tarvitaanko kymmenen toisistaan riippumatonta kehittämisryhmää sen arvaamiseksi, että gastrokirurgi haluaa nähdä kuumekurvasta nopeasti, onko potilaalla ollut kipuja tai onko vatsa toiminut leikkauksen jälkeen?

Vakiovirsi väittää lääkäreitä haluttomiksi ja mahdottomiksi kehittämiskumppaneiksi. Viisi kuudesta kyselyymme vastanneesta lääkäristä ilmoitti kuitenkin olevansa valmis osallistumaan potilaskertomusohjelmistojen kehittämiseen, kuudennes jopa kehittämistyöryhmissä. Kehittäjälääkäri tarvitsee sijaisen kehittämistyön ajaksi ettei joudu juoksemaan leikkaussaliin kesken palaverin. Jos toisena vasta-argumenttina on väite, että gastrokirurgia ja infektiolääkäriä on mahdotonta saada haluamaan samanlaista käyttöliittymää, ihmettelen kyvyttömyyttä ymmärtää sen enempää kirurgin ja infektiolääkärin työn erilaisuutta kuin vaatimusta tietojärjestelmien räätälöitävyydestä erilaisten käyttäjien tarpeiden mukaan! Ellei vasta-argumentoija satu haluamaan minua leikkaamaan akuuttia vatsaansa...

ps. Olemme perustamassa potilastietojärjestelmien kehittämisestä kiinnostuneiden lääkäreiden verkostoa. Ensimmäinen tapaaminen on kansallisessa telelääketieteen ja eHealth-seminaarissa Joensuussa 14.4.2011. Allekirjoittaneeseen voi myös ottaa yhteyttä. tinja.laaveri@fimnet.fi