- Teksti ei ole aito, jos sanojen takana ei ole mielikuvia ja tunteita. Näyttelijät etsivät sanojen tunnelatauksen usein omasta lapsuudestaan. Mitä enemmän kuvia voi ladata kieleen, sitä paremmin tekstin muistaa. Mielikuvat nousevat äidinkielestä, tähdensi Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola.

Jos jotakin lausetta ei opi, pitää yrittää ajatella, miksi vastustaa asiaa. Sarkola kertoi tästä esimerkin.

- Näyttelijä hokee lausetta En näe, koska olen... Sana, jota näyttelijä ei muista, on sokea. Näyttelijä ei kykene palauttamaan mieleensä tätä sanaa, koska pelkää näkönsä menettämistä.

Sarkola totesi, että faktat eivät aina pure, vaan sanoihin täytyy saada tunnekytkentä. Hänen mielestään Suomessa pitää sopia asioita tunnelatauksen kautta, kun taas ruotsalaisten kanssa voi olla enemmän asialinjalla.

- Näyttelijä ei muistanut koskaan kello kymmeneltä alkavia harjoituksia, vaan myöhästyi jatkuvasti tunnin. Kerroin hänelle harjoitusten ajan aivan uudella äänensävyllä ja halasin häntä, jolloin sanoma meni perille.

KIINNOSTAVASSA TEKSTISSÄ AINANÄKÖKULMA

Piste tarkoittaa taukoa ainoastaan kirjoitetussa tekstissä, ei luetussa.

- Jos tekee taukoja lukiessa pisteiden kohdalla, se on ristiriidassa ajatusten kulun kanssa. Tauot ovat puhutussa kielessä lauseiden sisällä, eivät niiden jälkeen. Taitava puhuja osaa tauottaa oikein.

- Näkökulman löytäminen tekstiin on erittäin tärkeää. Tällöin lukija tai kuulija voi samastua kerrottuun asiaan.

Asko Sarkola painotti, että hyvä kommunikoija viettelee fyysisellä ilmaisulla. Ruumiin kieleen luotetaan usein enemmän kuin puhuttuihin sanoihin.

- Muut ihmiset näkevät persoonastamme enemmän kuin me itse. Jotta opimme tietämään, keitä olemme, meidän pitää olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ruumiin kieltä voi opetella aivan yksinkertaisilla konsteilla: käyttäydyn tietyllä tavalla ja katson, miten toiset reagoivat siihen.