Vanhan tupon viimeiset hetket ovat käsillä. Virkaehtosopimuskierros häämöttää lähitulevaisuudessa, heti vuosituhannen vaihteen jälkeen. Alkaa kova vääntö siitä, mahtuvatko eri liitot edes löysästi saman korotushaarukkasateenvarjon alle. Osa liitoista mitannee korotustason ainakin lakkouhkaan asti.

Kuntapuolella työnantaja on tuonut omat tavoitteensa esiin, eikä pienintä yhteistä nimittäjää kyllä tunnu löytyvän edes teoriassa muutamaan vuoteen, esiin tuoduilla eväillä ei lainkaan. Valtion puolella lääkärien palkoissa tapahtui uusi repsahdus kuluvalla tupokierroksella. Valtio tuli tupoon mukaan heti alkuvaiheessa ja tältä osin sai tupokorotuksen ahtaimman tulkinnan mukaan. Verrattuna kuntapuolen sairaalasektorin palkkakehitykseen valtion lääkärit jäivät jälkeen pelkästään viime kierroksella 1,6-5,2 %. Sairaalalääkärien työajan pidennystäkään ei voida heijastaa valtion lääkärien virkarakenteisiin.

Ansiokehitys - tai pikemminkin sen puute - heijastuu jo selvästi lääkärien hakeutumiseen valtiosektorin virkoihin. Puolustusvoimien sotilaslääkärien viroista noin 20 % on täyttämättä. Virkoihin ei ole päteviä hakijoita, joihinkin virkoihin ei edes epäpäteviä. Varusmieslääkärien käyttäminen työvoimareservinä virkojen hoidossa ei pitemmällä aikavälillä voi olla kenenkään edun mukaista, kun palkkaus on keskeisenä syynä tilanteeseen. Ansiokehitystilanne on sama hallintolääkäreillä ja vankilalääkäreillä.

Valtaosa valtion lääkäreistä on yliopistojen palkkalistoilla assistentteina ja apulaisopettajina erilaisissa tutkija- ja opetuslääkärien tehtävissä. Virat ovat usein määräaikaisia, eikä määräyksen uusimista tai uuden saamista suinkaan edistä se, että viranhoitaja kritisoi palkkaa tai työolosuhteita vaatien niihin parannuksia. Kun nämä virat useimmiten ovat lääkäreille vain välivaihe urakehityksessä, on ymmärrettävää, ettei tällä sektorilla työskentelevillä lääkäreillä ole erityistä intoa olla eturivissä vaatimassa lisää palkkaa.

Tosiasia kuitenkin on, että ilman yksityisvastaanoton ja päivystysten tuomia lisäansioita eivät näissä viroissa olevat lääkärit tule toimeen. Osalle lääkäreistä palkka maksetaan apurahana. Läheskään aina ei kuitenkaan makseta sosiaalikuluja, siis mm. eläkekertymä jää näiltä vuosilta muodostumatta. Vaikka asia voi aikanaan tuntua vähäpätöiseltä, se herättää myöhemmin monessa katkeruutta eläkekertymiä laskiessa.

Kuluvan vuoden aikana on haettu Akavan valtiosektoria edustavien liittojen kanssa epävirallisesti raameja edunvalvontayhteistyölle yli liittorajojen. Samalla on valmistauduttu siihen, että neuvottelujen mahdollisesti jumiutuessa täysin valtiosektori pystyy tiukan paikan tullen painostustoimiin. Päätöksen valtiosektorin osalta Akavassa tekee valtion neuvottelukunta. Valtion puolella Lääkärikartellilla ei ole omaa sopimusta, kuten kuntapuolella. Jos tyydyttävään sopimukseen ei neuvotteluteitse päästä lääkärien osalta ja valtion neuvottelukunta Akavassa äänestää lääkärikartellia vastaan sopimuksen hyväksymisen puolesta, on erittäin mielenkiintoista nähdä sen vaikutus järjestötilanteeseen: miten Lääkäriliitto suhtautuu tällaiseen ylikävelyyn ja päätetäänkö valtion sektorin lääkärien oikea palkkakehitys todellakin Akavan piirissä?

Valtion lääkärien osalta päätöksentekoa Akavan sisällä tulee tarkistaa niin, että päätöksen sopimuksen hyväksymisestä tekee lääkärikartelli. Tällä kierroksella on ehdottomasti pyrittävä kollektiivisopimuksiin valtion lääkärien virkarakenteen hajanaisuuden vuoksi. Tällä kierroksella ei myöskään pidä hyväksyä uusia palkkausjärjestelmiä palkkausperusteiksi. Palkankorotusten tulee kohdistua peruspalkkaan. Palkkauksen kehittämisperusteissa on jatkossa huomioitava konkreettisesti opetuksen ja tieteen priorisointi sekä lääkärien toimiminen asiantuntijoina valtionhallinnon eri tasoilla.

Ei ole yhdentekevää valtion sektorin lääkäreille, miten ansiot kehittyvät verrattuna keskimääräisiin lääkärinpalkkoihin. Ei pitäisi myöskään olla koko lääkärikunnalle yhdentekevää, miten valtion lääkärien palkat kehittyvät, jos kehitys näyttää johtavan matalapalkkaisempien lääkärien ryhmän muodostuminen.