Opetusministeriö muutti vuoden lopulla kantaansa uuteen erikoislääkärikoulutukseen siirtyvien erikoistujien koulutusvaatimusten tulkinnasta sen mukaiseksi, mitä Lääkäriliittokin on asiasta esittänyt.

Vuoden 1999 alusta astui voimaan uusi erikoislääkärikoulutusasetus (678/1998). Tässä yhteydessähän vähennettiin reilusti erikoisalojen lukumäärää, ja jäljellä olevista 49 erikoisalasta tuli itsenäisiä pääerikoisaloja. Myös koulutuksen pituudet muutettiin siten, että tutkintojen kesto on nykyisin viisi ja kuusi vuotta.

Vanhan erikoislääkäritutkintoa koskevan asetuksen mukaan erikoistuvilla on mahdollisuus suorittaa vanhamuotoisia tutkintoja vuoden 2005 loppuun mennessä. Erikoistujilla on kuitenkin ollut mahdollisuus halutessaan siirtyä myös uuteen järjestelmään. Tätä mahdollisuutta ovatkin monet erikoistujat halunneet käyttää.

Kansallisen terveysprojektin linjausten seurauksena vuoden 2003 alusta alkaen erikoislääkärikoulutusta muutettiin siten, että siihen sisältyvän perusterveydenhuollon palvelun vähimmäispituus muutettiin kuudesta yhdeksään kuukauteen. Samalla annettiin määräys, jonka mukaan 11 poikkeusalaa lukuun ottamatta vähintään puolet erikoislääkärikoulutuksesta tulee suorittaa yliopistosairaaloiden ulkopuolella. Näiden määräysten todettiin koskevan niitä lääkäreitä, jotka aloittavat erikoislääkärikoulutuksensa ja saavat opinto-oikeuden 1.1.2003 jälkeen.

Opetusministeriön kanta, jota tiedekunnatkin ovat joutuneet noudattamaan, on ollut tämän jälkeen se, että sellaiset vanhan asetuksen mukaan erikoistujat, jotka vuoden 2003 alun jälkeen ovat siirtyneet suorittamaan uusimuotoista erikoistumista, ovat tämän pidentyneen terveyskeskusjakson ja vähintään 50 %:sen yliopistosairaalan ulkopuolisen palvelun määräysten piirissä. Lääkäriliitto on korostanut, että asetuksessa puhutaan erikoislääkärikoulutuksen aloittamisesta, mikä viittaa myös vanhamuotoiseen erikoistumiseen, eivätkä nämä säännöt koskisi näin ollen näitä erikoistujia. Asiasta on noussut esiin monia ongelmatapauksia, joita käsiteltiin mm. erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa neuvottelutilaisuudessa Lääkäriliitossa.

Opetusministeriö on nyt siis muuttanut tulkintaansa siten, että vaatimus yhdeksän kuukauden terveyskeskuspalvelusta ja edellä mainitusta hajautetusta koulutuksesta ei koske sellaisia erikoistujia, jotka vuoden 2003 alun jälkeen ovat siirtyneet ja saaneet opinto-oikeuden uusimuotoiseen koulutukseen vanhan tutkintoasetuksen mukaisesta koulutuksesta. Heitä siis kuitenkin koskee asetuksen 678/1998 mukainen kuuden kuukauden perusterveydenhuollon palvelu. Tämä tulkintaoikeus asetuksesta on viimekädessä yliopistoilla, mutta ne tulevat noudattamaan nyt tehtyä opetusministeriön uutta tulkintaa, joka on edullinen monen erikoistujan kannalta. Ongelmia olisi tullut etenkin siinä vaiheessa, kun todennäköisesti useat erikoistujat eivät sittenkään ehdi saada vanhamuotoista erikoislääkäritutkintoa valmiiksi vuoden 2005 loppuun mennessä ja joutuvat siinä tilanteessa siirtymään uusimuotoiseen koulutukseen.