Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet -työryhmän työkenttä on ollut laaja ja haastava, koska tarpeet vaihtelevat mm. erikoisaloittain ja alueellisesti. Työryhmän raportissa on 219 eritasoista toimenpide-ehdotusta päivystyspoliklinikoiden ja ensihoidon näkökulmasta. Sairaaloiden sisäinen päivystys jää sen sijaan lähes kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

Päivystyksellä on erittäin suuri vaikutus sairaaloiden toimintaan ja lääkärien työhön. Päivystysajan toimintamahdollisuudet mm. määräävät minkälaisia potilaita sairaalaan voidaan ottaa hoitoon. Kaikki päivystystoiminnan vaikutukset ja rajapinnat, mukaan lukien lääkärien rekrytointi, onkin otettava huomioon tehtäessä rakenne-, toiminta-, työnjako- ja resursointisuunnitelmia.

Päivystäjien osaamista ja tukea on vahvistettava. Useimmissa yksiköissä tämä tarkoittanee nykyistä enemmän senioritukea ja ohjausta, etenkin virka-aikana. Ajatus erikoislääkärien siirtymisestä etulinjaan päivystämään on sen sijaan käytännössä ongelmallinen. Perinteisesti erikoislääkärin tehtäväksi on nähty ensisijaisesti nuorempien konsultoiminen, myös itse ajoittain päivystäen. On ajateltu, että päivystysrasite saa vähentyä iän karttuessa, koska päivystyksestä palautuminen ei ole samanlaista 25- kuin 50-vuotiaana. Kokeneemmilla lääkäreillä on hoidettavanaan myös sairaalan osastopäivystys ja takapäivystys, ja heillä on isompi vastuu muusta virkatyöstä. Lisäksi sairaalan päiväajan toiminta edellyttää erikoislääkäriosaamista. Vaativammat hoitopäätökset ja -toimenpiteet tehdään virka-aikana, jos se on suinkin mahdollista. Erikoislääkärien työpanoksen oleellinen lisääminen etulinjan päivystyksessä ei käytännössä onnistukaan, ellei sairaaloiden erikoislääkärimääriä lisätä.

Akuuttilääketieteeseen erikoistuneiden lääkärien asemaa ja työnkuvaa on pohdittava suhteessa muiden alojen lääkäreihin. Mikäli akuuttilääketieteen lääkärit eivät toimi pelkästään virka-aikana ohjaavissa tehtävissä, vaan myös etulinjassa päivystämässä, vaikuttaa tämä muiden erikoisalojen päivystykseen ja koulutukseen. Poliklinikkapäivystyksissä tarvittaneen hieman vähemmän muiden erikoisalojen lääkäreitä, mutta työmäärä sairaaloiden sisällä erikoisalakohtaisissa etu- ja takapäivystyksissä lisääntyy, jos etulinjassa ei ole kyseiseen alaan perehtynyt lääkäri.

Päivystys ei saa rasittaa eikä sitoa kohtuuttomasti, jotta työ päivystävässä toimintayksikössä olisi lääkärille houkuttelevaa. Työryhmän raportissa esitetty 7-8 erikoislääkäriä vapaamuotoista päivystysvakanssia kohti on minimi ja edellyttänee lisäksi erikoistuvia lääkäreitä sekä kesäsijaisten saantia. Jos kyseessä on aktiivipäivystys tai muu työpaikkapäivystys, tarvitaan lääkäreitä enemmän. Myös EU:n työaikasääntelyn muutoksia on pyrittävä ennakoimaan.