Hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne tulee perustumaan vahvoihin peruskuntiin, sekä poikkeustilanteissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalueisiin, jotka vastaavat peruspalvelujen ja peruserikois-sairaanhoidon järjestämisestä sekä ympäri-vuorokautisen perustason sosiaali- ja terveydenhuollon päivystyksestä. Vaativista keskitettävistä palveluista vastaavat jatkossa viisi erityisvastuualuetta. Erva-alueen tehtävänä on myös järjestää perustason päivystyksiä täydentävä erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon päivystys.

Keväällä 2010 sosiaali- ja terveysministeriön asettama päivystyksen perusteita käsitellyt asiantuntijatyöryhmä päätyi esittämään, että päivystystä keskitettäisiin sekä hoidon laadun että päivystävien lääkäreiden riittävyyden turvaamiseksi. Lääkäriliiton päivystystyöryhmä päätyi esittämään, että Suomessa tarvitaan 14-17 ympärivuorokautista yhteispäivystystä, joissa olisi tehohoito-, synnytys- sekä leikkausvalmius ja edustettuina ainakin yleislääketiede, kova- ja pehmytkirurgia, sisätaudit, naistentaudit, lastentaudit, neurologia, radiologia, psykiatria ja anestesiologia. Lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomessa tulisi olla noin viisi perusterveydenhuollon päivystystä, joita alueen erikoissairaanhoidon päivystys ja ensihoito tukisivat. Yhtä päivystysvakanssia pyörittämään tarvitaan vähintään 10-12 lääkäriä, raskaammissa pisteissä sekä työaikadirektiivin ja/tai työaikalakien muutosten myötä enemmän.

Miten erikoissairaanhoidon toiminnat hoidetaan, jos erikoissairaanhoito hajoaa? Nykyaikainen, kehittyvä ja laadukas erikoissairaanhoito edellyttää jatkuvaa kouluttautumista, kollegatiimiä ja konsultaation mahdollisuutta sekä erilaisia potilaan tutkimisen ja hoidon mahdollistavia fasiliteetteja, mm. tietotaitoa, henkilökuntaa ja laitteita. Sujuva ja laadukas päivystystoiminta edellyttää hyvää sairaalan ja erikoisalan päivänajan toiminnan tuntemusta sekä riittävästi lääkäreitä päivystyksiä jakamaan. Erikoislääkärikoulutus edellyttää myös laaja-alaista potilaskuntaa. Sairaanhoitopiiri on yksikkö, jossa näitä asioita on mahdollista toteuttaa, joskin keskussairaaloissakin etenkin pienemmillä klinikoilla lääkäreitä on ollut ajoittain liian vähän raskaita päivystyksiä jakamassa. Päivystyksen ulkoistus tai laajamittainen ulkopuolisten päivystäjien käyttö ei ole erikoissairaanhoidossa mahdollista.

Akuuttihoitoa antavien sairaaloiden toiminta pyörii päivystyksen ympärillä. Kiireellinen hengen pelastava ja vammautumisen estävä hoito on pystyttävä turvaamaan ympärivuorokautisesti. Muu toiminta voi nilkuttaa, ja jonot voivat venyä, mutta päivystys ei voi tauota hetkeksikään. Päivystys asettaa käytännössä raamit, jonka jälkeen voidaan miettiä, mihin muuhun meillä on erikoissairaanhoidossa rahkeita.