Erityispätevyysjärjestelmä perustuu lääkäriyhdistysten vapaaehtoiseen toimintaan ja ­innokkuuteen ammatillisessa kehittymisessä. Erityispätevyysohjelmia on tällä hetkellä 31. Järjestelmä on hyvä lisä lääkärien täydennyskoulutukseen.

Lääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmä perustettiin liiton hallituksessa 11.3.1993. Erityispätevyysjärjestelmän suunnittelu käynnistyi 1990-luvun alkupuolella tilanteessa, jolloin maassamme oli 92 erikoisalaa ja tiedettiin, että uusia erikoisaloja ei perustettaisi. Tässä tilanteessa liitto perusti erityispätevyysjärjestelmän täydentämään yliopistojen ammatillista jatkokoulutusta.

1.1.1999 voimaan tulleella erikoislääkäriasetuksella (678/1998) lakkautettiin 6 ja 8 vuoden erikoistumisohjelmat, ja kaikista 49 erikoistumisohjelmasta tuli 5 tai 6 vuoden pääerikoisaloja.

Erikoislääkärioikeuksien myöntämisen historiassa oli Suomen Lääkäriliiton kausi (1932-1960) ja jo tuolloin viittaus erityispätevyyksiin. Liiton hallitus päätti vuonna 1931 perustaa valtakunnallisen spesialiteettineuvottelukunnan. Liiton yleinen kokous määritteli edellytykset spesialiteetin myöntämiselle ja sääntöihin sisällytettiin mahdollisuus myös erityispätevyyksien toteamiseen pääalan puitteissa, mitään aloja tai koulutusvaatimuksia ei erikseen mainittu. Lääkäriliitosta erikoislääkärikoulutus siirtyi vuonna 1960 valtioneuvoston asettamalle spesialiteettineuvottelukunnalle ja lääkintöhallitukselle (1).

Lääkäriyhdistysten aloitteita

Järjestelmän perustamisen jälkeen liitto jäi odottamaan lääkäriyhdistysten yhteydenottoja. Liiton hallituksessa 10.12.1993 hyväksyttiin ensimmäiset erityispätevyysohjelmat: päihdelääketiede sekä sukelluslääketiede ja ylipainehappihoito.

Sen jälkeen ohjelmia on perustettu vuosittain 1-6, joitakin vuosia lukuun ottamatta. Ohjelmaehdotuksia on saatu ja käsitelty enemmän. Niistä on pyydetty laajalti lausuntoja, eikä kaikkia ehdotuksia ole hyväksytty. Erityispätevyysasioita käsiteltiin liitossa vuosina 1993-2010 koulutusvaliokunnassa, kunnes liiton luottamushenkilöorganisaatio muuttui vuonna 2011.

Uusimpina on perustettu seuraavat erityispätevyysohjelmat: palliatiivinen lääketiede (19.1.2007), lääkärikouluttaja (16.10.2007), päivystyslääketiede (22.8.2008) ja terveydenhuollon tietotekniikka (13.12.2012).

Linjaus monialaisiin erityispätevyyksiin

2000-luvun alkupuolella käynnistyivät lääketieteellisissä tiedekunnissa erikoislääkärien lisäkoulutusohjelmat. Lisäkoulutusjärjestelmän tavoitteena on turvata terveyspalvelujärjestelmän (työnantajan) tarpeista lähtevä erikoisalojen erityisosaaminen (2).

Vuonna 2002 liitossa oli määräaikainen, silloisen koulutusvaliokunnan jäsenistä ja liiton toimihenkilöistä koostunut erityispätevyystyöryhmä, joka pohti järjestelmän jatkolinjauksia. Huomioiden tiedekuntien lisäkoulutusjärjestelmän tavoitteet, työryhmä linjasi ohjeisiin, että erityispätevyys on kahden tai useamman erikoisalan yhteinen. Erikoisaloilla tulee olla eri runkokoulutus.

Erityispätevyysjärjestelmä on tarjonnut kotipesän yhden erikoisalan erityispätevyyksille, jotka ovat sittemmin siirtyneet tiedekuntien lisäkoulutusohjelmiksi. Seuraavat erityispätevyydet on lakkautettu tällä perusteella: hematologiset laboratoriotutkimukset, lastenreumatologia, neuroanestesiologia, obstetrinen anestesiologia, sydänanestesia ja tehohoitolääketiede. Marssijärjestys on selvä, että päällekkäiset erityispätevyydet lakkautetaan, kun ne siirtyvät tiedekuntien lisäkoulutusohjelmiksi.

Erityispätevyyksiä voi suorittaa myös lääkärin perustutkinnon pohjalta. Näitä erityispätevyyksiä ovat kansainvälinen terveydenhuolto, lääkeala, musiikkilääketiede, päihdelääketiede ja sotilaslääketiede.

Lääkäriyhdistykset tukevat ammatillista kehittymistä

Erityispätevyysohjelmia on tällä hetkellä 31. Erityispätevyysjärjestelmä on hyvä lisä lääkärien täydennyskoulutukseen.

Erityispätevyysjärjestelmä perustuu lääkäriyhdistysten vapaaehtoiseen toimintaan ja innokkuuteen ammatillisessa kehittymisessä. Erikoislääkäriyhdistykset ja muut lääkäriyhdistykset ovat keskeinen taho lääkärien täydennyskoulutuksen järjestämisessä. Lääkäripäivillä on joka vuosi erityispätevyyskoulutukseen hyväksyttäviä kursseja, jotka liittyvät usein erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon lääkärien yhteistyöhön ja toiminnan rajapintoihin.

Käytännön koulutuksen toteutuksesta huolehtivat erityispätevyysohjelmien vastuuyhdistykset ja niissä useimmiten erilliset erityispätevyystoimikunnat.

Ohjelmat ovat sisällöltään ja tavoitteiltaan erilaisia. Kaikkiin ohjelmiin ei sisälly erityispätevyystenttiä. Vähimmäisvaatimukset ovat kaikille samat: käytännön palvelua vähintään 2 vuotta, teoreettista kurssimuotoista koulutusta vähintään 40 tuntia. Pätevyyden voi saada 3 vuoden siirtymäaikana perustamisen jälkeen ilman koko ohjelman suorittamista.

Valtakunnallisesti keskeisiä osaamisalueita

Erityispätevyydet kattavat uusia, yhteiskunnallisesti merkittäviä ja monialaisia osaamisalueita, joista esimerkkeinä ovat päihdelääketiede, palliatiivinen lääketiede, kivunhoitolääketiede, lääkärikouluttaja, vakuutuslääketiede, kuntoutus ja liikennelääketiede.

Vuoden alusta käynnistynyt uusi akuuttilääketieteen erikoisala sai suunnittelulle hyvää pohjaa päivystyslääketieteen erityispätevyydestä, joka perustettiin elokuussa 2008.

Suomen Hammaslääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmässä on lääkärien kanssa neljä yhteistä erityispätevyysohjelmaa: hammaslääkärikouluttaja, kivunhoito, vakuutuslääketiede ja kansainvälinen terveydenhuolto.

Uudella organisaatiolla alueellista näkökulmaa

Professiojaokselle on vuodesta 2011 kuulunut erityispätevyysjärjestelmään liittyvien asioiden valmistelu ja käsittely.

Liiton alueellinen organisaatio antaa uusia mahdollisuuksia myös erityispätevyysasioiden käsittelyyn. Viidellä alueellisella professiovaliokunnalla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus lausua näkemyksensä terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyydestä, kun se lähetettiin lausuntokierrokselle viime vuonna.

Jatkossa tulisi nykyistä enemmän huolehtia erityispätevyyksistä vastaavien yhteistyötahojen kanssa siitä, että erityispätevyyksiin johtavaa koulutusta olisi tasaisemmin tarjolla eri puolilla maata. Näin pätevyyden hankkineiden alueellinen sijoittuminen olisi nykyistä monipuolisempaa. Tässä alueellinen toiminta on hyvänä tukena.

Jäsenen hyödyksi

Liiton myöntämää erityispätevyyttä voidaan pitää lisäansiona esimerkiksi virkaan valinnassa, osaamisen dokumentoimisessa ja palkan määrittelyssä. Lääkäri voi käyttää erityispätevyyttä myös yksityissektorin palvelujen markkinoinnissa.

Jäsenille myönnetyt erityispätevyydet julkaistaan Lääkärilehdessä.

Erityispätevyydet viedään jäsenrekisteriin ja omat erityispätevyydet voi käydä katsomassa Tietoni-palvelussa www.laakariliitto.fi/tietoni

Kärjessä kuntoutus ja vakuutuslääketiede

➤ Lääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmä perustettiin vuonna 1993.

➤ Käytännön koulutuksen vastuutahoina toimivat lääkäriyhdistykset ja järjestelmää koordinoi Lääkäriliitto.

➤ Erityispätevyysjärjestelmässä on 31 ohjelmaa, joista 19 on erikoisalojen yhteisiä.

➤ Pätevyyden myöntäminen edellyttää liiton jäsenyyttä.

➤ Pätevyyksiä on liiton jäsenillä kaikkiaan 2 335 (tilanne 22.3.2013).

➤ Myönnettyjä erityispätevyyksiä on eniten seuraavilla aloilla: kuntoutus, vakuutuslääketiede, psykoterapia ja lääkärikouluttaja.

Lisätietoa:

➤ Erityispätevyysohjelmat http://www.laakariliitto.fi/koulutus/ > Erityispätevyydet

➤ Ohjeet Suomen Lääkäriliiton erityispätevyyksistä http://www.laakariliitto.fi/koulutus/ > Ohjeet

➤ Erityispätevyydet Suomessa asuvilla työikäisillä lääkäreillä http://www.laakariliitto.fi/tilastot/ > Lääkärit 2013