EU:n kansanterveyspolitiikan kulmakivi: Terveysvaikutukset huomioon kaikessa muussa toiminnassa

Euroopan unionissa kansanterveyden käsite kattaa hämmästyttävän moninaisen joukon asioita tupakoinnin vastustamisesta kasvinsuojeluun.

- EU:lla on kansanterveydessä toimivaltaa nimenomaan ennaltaehkäisevässä politiikassa, esimerkiksi yleisimpien sairauksien ennaltaehkäisyssä. Laaja näkökulma antaa vapautta valita, mihin vaikuttaa, sanoo europarlamentaarikko Heidi Hautala, Euroopan parlamentin vihreän ryhmän puheenjohtaja. Hänen mukaansa kansanterveyden käsite on laaja sen takia, että EU on velvoitettu ottamaan terveysnäkökohdat huomioon kaikessa päätöksenteossa. Tämä on uutta.

- Sairaanhoitoonhan EU:lla sen sijaan ei ole mitään oikeutta puuttua. Se on puhtaasti kansallista toimintaa, Hautala muistuttaa.

Hän on ollut viisi vuotta varajäsen parlamentin valiokunnassa, joka käsittelee ympäristöasioita, kansanterveyttä ja kuluttajapolitiikkaa.

Hautalan mielestä EU:n kansanterveystoiminnan mielekkyys on juuri pyrkimyksessä ottaa terveysnäkökohdat huomioon kaikessa toiminnassa. Samanlainen valtavirtaistamisperiaate EU:lla on myös tasa-arvokysymyksiin.

Hautalaa kiinnostaa näiden yhdistäminen: miten EU:n päätöksenteossa voitaisiin ottaa yhtä aikaa huomioon terveysnäkökohdat ja esimerkiksi sukupuolten tasa-arvopyrkimykset?

-Tästä näkökulmasta katsottuna tehtävää on paljon: riskiryhmiä ovat esimerkiksi sairauksille alttiit yksinäiset miehet tai yksinhuoltajaäidit, Hautala kuvaa.

Hän toivookin yhteiskunnallisen terveystutkimuksen saavan EU:n tutkimusohjelmissa entistä enemmän jalansijaa.

Hautala uskoo EU:n kansanterveyspolitiikalla olevan eniten merkitystä nimenomaan ennaltaehkäisyssä.

- Lähtökohta on pohjoismaisen kansanterveysajattelun mukainen niin, että on tärkeää ennaltaehkäistä yleisimpiä sairauksia, jotka taas usein liittyvät elämäntapoihin tai sosio-ekonomisiin seikkoihin, hän selittää.

Vaikka EU:ssa velvoitetaan ottamaan terveysnäkökohdat huomioon kaikessa toiminnassa, on käytännössä Hautalan mukaan toivomisen varaa:

- Terveysvaikutuksia on usein vaikea tunnistaa ja niitä on vaikea mitata. Lisäksi mukana on aika suuria vastavoimia, joille terveysvaikutuksiin puuttuminen merkitsisi joko taloudellisten etujen tai asemien menetyksiä, hän sanoo.

Hautala kannustaakin lääkäreitä enemmän osallistumaan ja vaikuttamaan julkiseen keskusteluun ja jakamaan omia havaintojaan.

OIKEUDELLISET KIISTAT JATKUVIA

Toisaalta EU:ssa on hänen mukaansa käynnissä jatkuvia kiistoja siitä, minkälaisia terveyttä edistäviä toimia voidaan tehdä silloin, kun samalla puututaan markkinavoimien toimintaan.

Hyvänä esimerkkinä hän pitää EY-tuomioistuimen lokakuussa antamaa päätöstä, jonka mukaan EU:lla ei ole toimivaltaa tupakkamainonnan kieltämiseksi koko EU-alueella.

- Se oli paradoksaalinen keskustelu. Me, joiden mielestä EU:lla olisi ollut siihen toimivalta, vetosimme sisämarkkinoiden häiriöttömään toimintaan. Tupakkamainontakiellon vastustajat taas vetosivat EU:n kansanterveyspolitiikkaan. Taustalla oli tieto, että EU:n kansanterveyspoliittiset toimenpiteet eivät mahdollista jäsenmaiden lainsäädännön yhtenäistämistä. Siinä menivät käsitteet täysin sekaisin.

- Tuomioistuin totesi, että mainontakielto olisi ollut mahdollinen vain kansanterveyspoliittisena toimenpiteenä, eikä lainsäädäntöä voida yhtenäistää.

Ulos tilanteesta päästään esimerkiksi siten, että jokainen jäsenmaa itse toteuttaa mainontakiellon.

TUTKIMUKSEN MERKITYS KOROSTUU

Hautalan mukaan myös Maailman Kauppajärjestö, WTO, vaikuttaa EU:n terveyspolitiikkaan.

-WTO on kuuden nykymuotoisen toimintavuotensa aikana lyönyt kaikki ällikällä luomalla maailmanlaajuisesti sitovan oikeusjärjestyksen, joka säätelee esimerkiksi EU:n mahdollisuuksia puolustaa terveyttä. EU:ssa pelätään aika usein, että jos lähdetään rajoittamaan jonkun tuotteen markkinointia - esimerkiksi geenimuunneltujen elintarvikkeiden - joudutaan WTO:n tuomioistuimeen.

WTO saattaa kuitenkin hyväksyä terveydellisillä syillä perusteltuja kaupallisia rajoituksia, jos rajoituksia voidaan perustella varteenotettavalla tutkimustiedolla.

- Tutkimuksen merkitys on siis valtavan suuri. EU:ssa onkin kiistelty viime vuodet ankarasti, miten organisoida EU:n omat tieteelliset komiteat niin, että niitä pidettäisiin aidosti puolueettomina ja tieteellisesti pätevinä. Juuri tästä on kyse keskusteltaessa Euroopan elintarvikevirastosta.

Yhä enemmän on esillä myös ns. varovaisuusperiaate. Hautalan mukaan sillä tarkoitetaan suurin piirtein sitä, että jos on vähintään perusteltua syytä epäillä, että tuote tai toiminta aiheuttaa jotain riskiä, päätöksentekijällä on oikeus vapaakauppavelvoitteista huolimatta rajoittaa toimintaa, kunnes asia on perin juurin selvitetty. Varovaisuusperiaate pätee myös terveyspolitiikassa.

- Periaate on kuitenkin kiistanalainen. Teollisuus on asiasta huolissaan, sillä hyvin usein kun toimintaa halutaan rajoittaa, vedotaan tähän periaatteeseen. Minusta hyvä nyrkkisääntö on, että riskin tueksi täytyy olla vähintään varteenotettavaa tieteellistä tutkimusta, Heidi Hautala sanoo.

-Koko tiedeyhteisön ei suinkaan tarvitse olla asiasta yhtä mieltä, koska tiedossa on, että tutkimusta käytetään paljon myös taloudellisten intressien edistämiseen. EU:ssa on tietty vaara, että yhtiöiden taloudelliset intressit pääsevät melko voimakkaasti vaikuttamaan päätöksentekoon, koska suurilla yhtiöillä on varaa palkata paitsi juristeja, myös kemistejä ja lääkäreitä tukemaan toimintaansa. Lobbaaminen lisääntyy koko ajan.

- Toisaalta yhä useammat yritykset pelkäävät maineensa menetystä ja pörssiarvonsa laskua, jolloin mainetta pyritään kohentamaan eettisellä vastuullisuudella, Hautala toteaa.

ETTEI VAIN MAKSUMIEHEKSI

Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja lääkinnällistä hoitoa kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisin edellytyksin. Ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu varmistetaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa.

- Ensimmäisessä lauseessa on tarkkaan kerrottu, että minkään EU-maan ei pidä joutua EU-tason päätösten maksumieheksi, Hautala toteaa.

- Samasta syystä kansalliset viranomaiset vastustavat myös potilaiden vapaata liikkuvuutta: potilaan oikeus hakea hoitoa toisesta maasta luo yllättäviä kustannuspaineita, Hautala huomauttaa.

- Toinen lause on kuin katekismus, jota pitäisi noudattaa. Käytännössä asiat eivät suinkaan ole noin, eikä asiaan ole edes vielä oikein paneuduttu. Koko BSE-keskustelu osoittaa, kuinka suunnattoman vaikeaa tätä on toteuttaa käytännössä, Hautala toteaa.