FiMnetistä luettua

Ajatuksia siitä, millainen lääkäri on hyvä johtaja, on esitetty laajalla spektrillä. Seuraava kiteytys iskee ytimeen: Selkeä, valistunut, asiantunteva ja vuorovaikutuksessa herkkävaistoinen lääkäri edustaa johtajuudessa sellaista laatua, johon pelkkään taloudenhoitoon tai saneeraamiseen spesialisoituneet kaupallis-hallinnollisen koulutuksen saaneet teknokraatit eivät kuunaan kykene.

Tärkeintä johtajalle on visio ja kyky ratkaista ongelmat luovalla tavalla.

Taito sietää stressiä, delegoida, oppia uutta, jakaa kokemuksia, tuntea rajansa ja rajata työnsä - sekä kyky muuttaa tyhmyytensä uuden etsimiseksi, parantavat myös mahdollisuuksia toimia menestyksekkäästi johtajana.

Kuopiolaiskolmikon hiljattainen esiintyminen maan valtamediassa johti keskustelua siihen, paljonko ihmisiä paranee lopullisesti lääkärihoidossa. Onko 1/5 potilaista hyvä vai huono tulos?

Eikö 20 % ole hyvä parantumisprosentti nykyaikana, jolloin monisairaat ihmiset pysyvät hengissä kehittyneen lääketieteen ansiosta, vaikka eivät parane lopullisesti. Kysyin kerran työpaikkani iltapäiväkahvilla istuvalta kollegaporukalta asiaa: itse kehuskelin voivan parantaa täydellisesti pneumonian (ainakin hyvin usein), kirurgi kehuskeli osaavansa poistaa umpparin. Psykiatri ilmoitti voivansa parantaa muutoin psyykkisesti terveen reaktiivisen depressiopotilaan täydellisesti. Viidesosa parantuneita on hyvä tulos.

Mainitussa 20 %:n tasossa ei ole lääkäreille sinällään mitään uutta, mutta lukujen puolihuolimaton lanseeraaminen palvelee julkisuushakuisten tutkijoiden tarpeita; kansalaisten mieliin saadaan iskostettua, että on turhaa ja tehotonta tuo ns. lääketiede.