Nykypäivänä tuntuu usein siltä, että terveen järjen käyttö on katoava luonnonvara. Ilmiötä on kutsuttu myös uusavuttomuudeksi. Tämä havainto on varmasti tuttu monille ammattilaisille, myös lääkäreille. Aina kohde ei ole potilas, sillä niin sanottua maalaisjärkeä ja nikkarointitaitoja kaipaisi ajoittain itsellekin.

Ihmisten olisi kuitenkin suotavaa tietää perusasioita erityisesti omasta kehostaan ja omasta terveydestään. Valitettavan usein nämäkään perusasiat eivät ole tuttuja. Silloin tarvitaan apua. Ennen apua sai talon yläkerrassa asuvilta isovanhemmilta tai naapuritalosta. Nykyisin isovanhemmat ovat joko töissä, matkoilla tai eivät enää kuule puhelimen soittoa. Naapureitakaan ei viitsitä ongelmilla vaivata, kun ei ole ollut kymmeneen vuoteen edes tapana tervehtiä. Mistä siis apu? Terveydenhuollon puhelinneuvonnasta tietenkin eli nykysuomeksi call centeristä. Näitä nykyajan isoäideiksikin kutsuttuja neuvontakeskuksia on noussut Suomeen viimeisen vuoden aikana kuin sieniä syyssateella. Perinteinen Helsingin terveyspalvelunumero on saanut seurakseen niin kaupallisia kuin julkisestikin tuotettuja neuvontapalveluita.

Monet sairaanhoitopiirit ovat palkanneet huomattavasti henkilöitä vain tätä toimintaa varten. Tavoitteena on tietysti ollut lääkäriin pyrkijöiden esikarsinta, jotta finalistien määrä pysyisi mahdollisimman pienenä. Kunnilla kun on ollut vaikeuksia tarjota lääkäripalveluja edes niitä ehdottomasti tarvitseville. Tulokset ovat ainakin alkukokemuksien mukaan olleet lupaavia. Monin paikoin koulutetut puhelinneuvojat, jotka useimmiten ovat kokeneita sairaanhoitajia, ovat onnistuneet vähentämään lääkärille ohjattavien potilaiden määrää huomattavasti. Parhaimmillaan vain noin viidennes puheluista on johtanut suositukseen lääkärissä käynnistä. Erityisesti puhelinkarsinta on vähentänyt käyntejä päivystyksessä.

Puhelinneuvonnassa on vielä monia selvitettäviä ongelmia. Call centerin toiminnan laatua parantaisi huomattavasti se, että neuvojilla olisi mahdollisuus päästä potilasasiakirjoihin ja tutustua tarkemmin potilaan sairaushistoriaan ja esimerkiksi lääkityksiin. Näin ei valitettavasti useinkaan ole. Lääkäriin ohjautuvien potilaiden määrä varmasti edelleen pienenisi, mikäli jo puhelinneuvonnassa olisi lääkäri vastaamassa potilaan kysymyksiin. Lääkärillä olisi mahdollisuus kirjata käynti suoraan sairauskertomukseen ja määrätä oikein kohdennetut laboratorio- ja kuvantamistutkimukset sekä tarvittaessa tietysti myös puhelinreseptit. Tähän tapaan toimivat jo lääkäreiden puhelinajat terveyskeskuksissa. Jos toimivat.

Puhelinterveysneuvonnalta puuttuu edelleen naseva nimi. Koska kyseessä on ihmisen, homo sapiensin, neuvontaan keskittynyt palvelu, sopisi puhelinpalvelun nimeksi homo-info. Jos lämpömittari siis näyttää 37,1 C ja normaalilämpö on huomattavasti alhaisempi, niin tiedämme, mistä voi kysyä apua. Soitto tuttuun numeroon ja ystävällinen naisääni vastaa: Homo-info. Kuinka voin auttaa?