Narisevan kuivasta pakkaskelistä huolimatta valo lisääntyy ja päivä pitenee. Jopa Helsingin kämpän parvekkeen ovi jäätyi tuiskulla kiinni ja hämmentynyt mieli kaivelee todisteita ilmaston lämpiämisestä ja kasvihuoneilmiöstä. Mutta niin kai se on jatkossakin; helmikuu pysyy vuoden kylmimpänä kuukautena.

Lääkäriliiton hallitus on ehtinyt järjestäytyä ja uudet nimetyt valiokunnat ovat aloittaneet toimintansa. Paikallisosastojen kevätkokoukset käynnistyvät ja lisämausteita kevään toimintaan saamme eduskuntavaaleista. Huutokauppa äänestäjien luottamuksesta on käynnistynyt ja lupauksia sataa. Moni paikallisosasto onkin järjestämässä paikallisten kansanedustajaehdokkaiden vaalitenttiä, kuinka veroja alennetaan ja kuinka terveydenhuollon palvelut turvataan suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Yhtälö vaikuttaa vaikealta ellei mahdottomalta.

Suurten ikäluokkien eläköityminen koskettaa lääkäreitä paitsi palveluiden kysynnän, myös oman ammattikunnan ikärakenteen kautta. Suurten ikäluokkien erikoislääkäreitä ja ylilääkäreitä eläköityy seuraavan viidentoista vuoden aikana huomattava määrä. Uuden erikoislääkäripolven kouluttaminen on siis juuri nyt ajankohtainen tehtävä. Uusittu erikoislääkäriasetus huomioon ottaen olisi jokaisen sairaanhoitopiirin oma etu huolehtia siitä, että yksittäisen budjettivuoden säästöt eivät romuta tulevien vuosien erikoislääkäritarjontaa. Erikoistumisviran jäädyttäminen saattaa jonkun mielestä tuntua kelvolliselta ratkaisulta tällä tilikaudella, mutta viiden vuoden kuluttua sama päättäjä todennäköisesti ihmettelee erikoislääkäripulaa. Erityisvaltionosuus 6 000 mk/kk koulutusvirasta ja erikoistuvan lääkärin edelleen vaatimaton palkka lisäksi osoittavat, että kyseessä ei edes ole säästö jos virka pakastetaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lääkärien kokonaismäärä tulee riittämään, vaikka eräillä erikoisaloilla ja joillakin paikkakunnilla ongelmia onkin. Valmistuneet lisensiaatit olisi vielä saatava erikoistumiskoulutuksesta kitkatta läpi. Ehkä koulutusyksilöiden kannattaisi nyt pohtia yhdessä maakuntasairaaloiden kanssa ruotsalaismallista koulutusblokkia. Tällaiseen koulutusblokkiin päästyään erikoistujalla on valmis 4-6 vuoden putki, jossa määräaikaiset virat seuraavat suunnitellusti toisiaan. Näin voidaan rakentaa huolellisesti suunniteltu, kattava erikoistumispalvelu ilman turhaa kitkaa, odottelua tai sattumanvaraisuutta.

Paras tapa turvata lääkärityövoiman saanti on huolehtia erikoistuvista lääkäreistä. Tämä velvoittaa sekä yliopistojen että yliopistosairaaloiden kouluttajia että maakuntien työnantajia. Huonosti kohdeltu nuori lääkäri tuskin palaa valmiina spesialistina siihen sairaalaan tai terveyskeskukseen, jossa kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi. Tämä koskee tietysti niin palkkausta, töiden järjestelyä, koulutukseen pääsyä ja myös kollegiaalisuutta tai sen puutetta.

Pienten keskussairaaloiden johdolta kuulee joskus ihmettelyä siitä, että nuoret lääkärit eivät asetu pienemmille paikkakunnille. Olisi ehkä hyvä tarkastella omaa henkilöstöpolitiikkaa tässä suhteessa. Muutaman päivän määräyskirja ei houkuttele irtisanomaan vakituista asuntoa yliopistopaikkakunnalla. Mitä pidempään nuori lääkäri pysyy yliopistopaikkakunnalla valmistumisensa jälkeen, sitä selvempää on se, että asunto, harrasteet, puolisonkin työ ja lapset ovat juurtuneet oleskelupaikkakunnalle. Pätkätyöläisyys ja katkot työsuhteissa houkuttelevat (onneksi!) myös satsaamaan tutkimustyöhön. Keskeneräinen väitöskirja kasvattaa edelleen kynnystä irtautua yliopistosairaalan tuntumasta.

Lääkäriliiton paikallisosastot, alaosastot ja valiokunnat valmistelevat jo seuraavia virkaehtosopimustavoitteita hallitukselle ja valtuuskunnalle. Tavoitteista ei ole pulaa, ongelmien luettelo on pitkä ja työaikalaki ja nykyisen sopimuksen monimutkaisuus ovat luoneet uusiakin ongelmia. Etupäivystäjän seuraavan päivän vapaan hinta, takapäivystyksen peruskorvaus, perustyöajan palkka ja monet muut kysymykset nousevat jälleen neuvottelupöytään. Samalla kun keskustelu tavoitteista ja niiden priorisoinnista on jälleen käynnistynyt, on syytä miettiä myös keinoja, kuinka tavoitteet saavutetaan. Kunnallinen virkaehtosopimus umpeutuu 15.1.2000, oletko valmis?