Erikoismaksuluokka menee. Tämän eduskunta sinetöi asiakasmaksulain muutoksessaan viime keväänä. Mihin tämä johtaa, ja joko taas lääkärikunnan edunvalvonta meni kuralle?

EML-potilaat toivat lisäansioita tiettyjen erikoisalojen kollegoille. Osuus lääkäreitten palkkasummasta oli 7,5 miljoonaa euroa eli noin kaksi prosenttia. Erityisesti toimenpiteitä tekeville systeemi saattoi tuoda mukavan lisän; korkein mainittu potti nousi 10 000 euroon kuukaudessa. Järjestelmä luotiin kuitenkin alun perin potilasta varten. Se antoi mahdollisuuden valita hoitava lääkäri, mikä on loistava idea. Potilaat lienevät olleet mielissään tällaisesta optiosta.

Raha-asian suhteen tähän mennessä on todettu tarpeelliseksi ja luotu kompensaatioesitys. On esitelty erikoissairaanhoidon toimenpidepalkkiojärjestelmä, joka alkuun osoitettaisiin vain EML-korvauksia saaneille. Mallissa luokitellaan ja hinnoitellaan sairaalalääkärien toimenpiteitä. Palkkiot suunnattaisiin noin viidelle erikoisalalle ja ainoastaan spesialisteille. Näihin mainittu palkkasumma riittäisi hyvin. Ratkaisu kuulostaa hyvältä, mutta onko näin todella.

Esimerkkinä ongelmasta käsiteltäköön intubaatio-toimenpidettä. Anestesiologi intuboi aikuispotilaan, joka ilman tätä manooveriä kuolisi ennen aamua (ASA 5, American Society of Anesthesiologists, yleistilaluokitus 1-5). Samaan aikaan viereisessä huoneessa pediatri intuboi pikkukeskosen, syntymäpaino 500 g, varmasti ASA 5 -ryhmäläinen. Toimenpiteen vaikeuseroista en ryhdy keskustelemaan, vaan kiinnitän huomiota palkkaukseen. Kun edellinen saisi hyvästä toiminnastaan asianmukaisen korvauksen, jälkimmäinen jäisi korvauksetta historiallisista syistä: lastenlääkäreistä 0 % on koskaan käyttänyt EML-oikeuttaan.

Kun pediatrit eivät oikeuttaan ole käyttäneet, ei kyse ole ollut tietämättömyydestä tai potilaitten puutteesta, vaan siitä, ettei käytäntö siihen taipunut. Lisäksi alaikäisiä rahastava pediatri olisi nähty sopimattomana ja epäeettisenä. Näin korvausjärjestelmään syntyi sisäänrakennettu epäoikeudenmukaisuus, eikä se jäänyt ainoaksi.

Jos alunperinkin EML muumioitui vääristyneeksi systeemiksi, miksi ihmeessä se tulisi korvata yhtä epäreilulla järjestelyllä? Jos asiaa voitaisiin lähestyä raikkaammin aatoksin, esittäisin raja-aitojen hylkäämistä. Toisin sanoen: jos kirurgi tutkii ruoansulatuskanavaa, hän saisi siitä toimenpidepalkkion EML:n tyyliin. Sama kuitenkin koskisi myös sisätautikollegaa, pediatria jne.

Kuulen jo dolby-surroundina korvissani vastaväitteitten kuoron, joka karjuu summan riittämättömyydestä. Lisäksi on vakuuteltu, että homma hoituu ensi kierroksella - jos ei muuten, niin kyllä uuden systeemin järkyttävä palkkaepäsuhta kaasuttaa koko järjestelmän uudelle kiertoradalle.

Näin väittävät voivat olla oikeassa. Tulevaisuuden ennustaminen vaan on vähän vaikeaa. Mikäli entiseen on luottaminen, liitto saa taas uusia ja yllättäviä pähkinöitä purtavakseen mahdollisen kolmivuotisen tupokauden jälkeen. Kuka muistaa silloin ajaa jotain lastenneurologin toimenpidepalkkiojärjestelmää? Vähintään nyt pitäisi laatia laskelmat toimenpiteitten tasaveroisesta korvaamisesta. Onhan myös aivan sopimuksenvaraista, miten järjestelyeriä halutaan suunnata.

Suuri kysymysmerkki on potilaan valinnanvapauden kaventuminen. Tätä toimenpidepalkkiot eivät korjaa, eivätkä yksityislääkäritkään kaikkea tee. Mediaa tai päättäjiä asia ei huoleta lainkaan.

Elämä ei tunnetusti ole reilua, eipä ei. Pelit, kuten palkanmaksu tai siitä sopiminen, pelataan kuitenkin ihmisen, maan matosen, säännöillä. Säännöt voidaan muuttaa koska halutaan. Järkevä ihminen sopeuttaa itsensä maailmaan; järjetön yksilö sopeuttaa maailman itseensä. Siksi kaikki kehitys on sidoksissa järjettömiin (Bernard Shaw).