Lääkäriliiton järjestämään Kuopion kanditilaisuuteen oli saapunut kuutisenkymmentä opiskelijaa. Liiton edustajat esittelivät järjestön toimintaa ja opiskelijoilla oli mahdollisuus kysellä heitä askarruttavista asioista.

Tilaisuuden jälkeen Lääkärilehti haastatteli neljää kandia, jotka kertoivat mm. tunnelmiaan kesätöistä ja liitosta. Vuosikurssin opiskelijoista oli lähes kaikilla jo kesätyöpaikka tiedossa.

- Vaikka koulutusta on näinkin paljon jo takana, on tietenkin uutta ja jännittävääkin mennä ensimmäistä kertaa ihan oikeaksi lääkäriksi, tuumi Sari Taskinen ensi kesän töistä. Opiskelijaelämässä hän toimii ainejärjestö KuoLO:n pääsihteerinä.

Ainejärjestön isäntää Tuomas Savikkomaata askarruttaa eniten se, mikä on valmiiden kollegoiden tuki kandeille.

- Ovatko he valmiita vastaanottamaan meidät tasavertaisina työntekijöinä vai suhtautuvatko he meihin kuin ilmaan, hän pohtii.

Savikkomaa toivoo, että muut jaksaisivat antaa vähän tukea, vaikkei aina huvittaisi tippaakaan.

- On tärkeää, että kandeille ei synny sellaista oloa, etteikö uskaltaisi pyytää apua. Tyrmäävä asenne olisi sellainen, että apua halutessa sitä ei tulisikaan.

Hän kertoo kohdanneensa vastavalmistuneita lääkäreitä, jotka ovat töykeitä ja alkavat heti kyykyttämään kandin nähdessään.

- Onko heiltä täysin unohtunut se, että he ovat joskus itsekin olleet opiskelijoita.

Neljännen vuosikurssin emäntä Laura Rautio sanoo, että vastaanotto riippuu varmastikin paljon alasta.

- Olin pääsiäisviikolla töissä elämäni ensimmäistä kertaa lääkärinä kahden viikon ajan psykiatrialla. Hetkeäkään ei tuntunut siltä, etteikö olisi ollut tervetullut tai etteikö olisi haluttu neuvoa. Tuntui ihan mielettömän hyvältä, kun kannustettiin.

Hän menee samaan paikkaan myös ensi kesäksi.

Vuosikurssin isäntä Roope Leppänen kertoo päällimmäisenä mielessä olevan sellaisten asioiden, jotka väistämättä jäävät koulutuksen ulkopuolelle.

- Olin vastikään kaksi viikkoa töissä mielenterveystoimistossa. Perehdytys jäi aika minimaaliseksi, koska siellä ei yksinkertaisesti enää ollut lääkäriä saapuessani. Toinen lääkäri oli kuitenkin erittäin mukava ja olisin voinut soittaa hänelle koska tahansa, jos olisi tullut joitain hankaluuksia.

- Toisaalta pitää olla homma hanskassa, kun menee töihin. Ei voi mennä työpaikalle pelkästään kyselemään, hän jatkaa.

ENEMMÄN YHTEISRINTAMAA

Savikkomaata harmittaa se, että neuvottelukierroksen ratkaisun takana ei hänen mielestään uskalleta seisoa joukolla.

- Edellisen kierroksen perusteella tuntui vähän siltä, että ei sittenkään oikein välitetä, mitä tällä alalla tapahtuu. Puuttuu vankka yhteisrintama.

- Kollegiaalisuuden pitäisi lyödä itsensä sillä tavoin läpi, että vastavalmistuneet ja uransa loppuvaiheessa olevat lääkärit katsoisivat yhdessä tulevaisuuteen. Ajettaisiin ihan pyyteettömästi nuorien lääkäreiden asiaa, eikä aina pyrittäisi omaan etuun, tuumii Savikkomaa.

Taskinen ja Rautio toivovat liiton tulevina jäseninä, että Lääkäriliitto keskittyy ennen kaiken palkkaetujen ajamiseen.

- Lisäksi täydennyskoulutus ja oikeusturva ovat tärkeitä asioita. Tässä vaiheessa liiton toiminta on kuitenkin vielä aika lailla mysteeri, sanoo Taskinen.

Raution mielestä tärkein asia tässä vaiheessa on kaikesta huolimatta miettiä omaa asemaansa lääkärinä ja kunnioittaa potilasta. Taloudelliset seikat saavat jäädä taka-alalle.

- Kun nuorena kandidaattina jututtaa potilasta, niin siinä ei todellakaan mieti yhtään markkoja.