Yksityislääkärin potilas on oikeutettu tällä hetkellä Kelan sairausvakuutuksen korvaukseen, eli yhteiskunta maksaa hänelle osan lääkärin palkkiosta, tutkimuksista ja hoidoista. Vuonna 2009 korvaus oli keskimäärin 25,3 % todellisesta kustannuksesta ja vuonna 2010 enää 24,8 %. Loppuosan kustannuksista potilas maksaa itse. Terveydenhuollon rahoitusuudistuksessa nämä korvaukset halutaan nyt poistaa ja siirtää kuntien valtionosuuksiin. Vuonna 2009 potilaat saivat lääkärinpalkkioista korvausta yhteensä 73,6 miljoonaa euroa ja lääkärin määräämistä tutkimuksista ja hoidoista 70,3 miljoonaa euroa. Mitähän tällä rahalla saataisiin perusterveydenhuoltoon? Nyt rahalla saadaan yksityislääkäritoiminta kokonaisuudessaan, ei vain lääkärin raha-ansiota.

Yksityislääkärikäyntejä on vuosittain yli 3 miljoonaa kappaletta. Eniten potilaat käyvät yksityisillä silmälääkäreillä, gynekologeilla ja psykiatreilla. Näillä kolmella erikoisalalla on vuosittain yhteensä lähes 1,5 miljoonaa yksityistä potilaskäyntiä. Näiden käyntien tuottajina ovat päätoimisesti yksityislääkäreinä toimivat 203 silmälääkäriä, 174 gynekologia ja 189 psykiatria ja 733 alojen sivutoimista erikoislääkäriä. Toistuvasti saa lukea, että yksityislääkäreillä käydään turhaan.

Lähes 3 miljoonaa ihmistä käy huvikseen lääkärillä, josta täytyy vielä maksaa. Myös väitetään, että lääkärit siirtyvät helppoon työhön yksityiselle sektorille. Aivan samoja potilasasioita yksityisellä puolella hoidetaan kuin kuntapuolellakin. Tietenkin joitakin asioita tulee keskittää isoihin keskuksiin, jotka nyt ovat julkisia. Ammattitaitoa tarvitaan yksityislääkäreiltä erityisesti, huonolla lääkärillä ei kauan potilaita riitä. Ansiotkin ovat täysin riippuvaisia potilasmääristä.

Yksityisen sektorin toiminnasta ja siellä toimivista lääkäreistä puhutaan usein negatiivisesti. Kuntapuoli on kuitenkin halunnut mukaan toimintasektorille perustamalla liikelaitoksia ja viimeisimpänä yksityis-HYKS-hankkeella. Julkinen puoli ei itsekään usko toimintaansa, vaan katsoo yksityisen toiminnan tulevaisuuden toiminnaksi? Samoille markkinoille halutaan tulla julkisesti tuetulla toiminnalla. Missähän on kilpailuneutraliteetti?

Kenen etu olisi vain yksi terveydenhuollon palvelujen tuottaja? Ei varmasti potilaiden eikä tekijöittensäkään. Kilpailun tiedetään parantavan tehokkuutta ja laatua. Yksityinen puoli on tarjonnut myös lääkäreille mahdollisuuden tehdä osa-aikaista työtä ja jatkaa työuraansa eläkevaiheessa.

Kela-korvausten poistamisella ei ajeta alas yksityistä terveydenhuoltoa, ei paranneta perusterveydenhuoltoa eikä estetä EU-lainsäädännön terveydenhuollolle antamia haasteita, esimerkiksi potilaan oikeutta hankkia oman maan maksamaa hoitoa muista EU-maista. Korvausten poisto sen sijaan lisää potilaiden eriarvoisuutta. Jo nyt yksityiset sairauskuluvakuutukset ovat lisääntyneet ja jatkossa tulevat varmasti lisääntymään. Siirrymmekö yhä enemmän yksityisesti vakuutettuun terveydenhuoltoon? Ne vakuuttavat itsensä, joilla on varaa. Työnantajat vakuuttavat myös työntekijöitään.

Ideaalista olisi, että raha seuraisi potilasta palveluntuottajasta riippumatta. Potilas saisi hakeutua hoitoon julkiselle tai yksityiselle tuottajalle. Poliittinen ilmapiiri ei tätä ilmeisemmin tule hyväksymään. Yhteiskunnan on mielestäni edelleen tuettava potilaalle yksityisesti tuotettua terveyspalvelua. Rahoituksessa on jatkettava hallittua monikanavaisuutta.