Suomen talvi on pitkä ja kylmä, joten kesän tullen hullaannumme. Kolmessa kuukaudessa pitäisi uudistaa piha ja hoitaa kasvimaata, nauttia auringosta ja uida hiekkarannalla, laihtua paastoten, herkutella jäätelöllä ja grilliruuilla, tavata sukulaisia, antaa aikaa itselle ja perheelle sekä lukea talvella ilmestyneet uudet mielenkiintoiset kirjat. Ehkä vähän matkustellakin, käydä kavereiden häissä ja ainakin Porin Jazzeissa ja Ilmajoen musiikkijuhlilla sekä viettää aikaa kesämökilläkin. Ulkomaille mennään sitten syksyllä. Muistelemme kaihoisasti lapsuuden kesiä, jolloin mansikat olivat punaisia, aurinko kuuma ja sadepäivinä paistettiin sisällä lettuja. Järvivesi oli lämmintä ja vain kasvimaan kitkeminen saattoi häiritä onnellista olotilaa.

Mihin kesän ihanuus on kadonnut, kun vuosi vuodelta odotan kesää yhä suuremman inhon vallassa?

Emme ammattia valitessamme ole päätyneet opettajiksi, mutta kesäksi haluamme uutta uraa ja uusia etuja. Tuska alkaa jo talvella, kun kaikki haluavat viettää lomastaan vähintään viisi viikkoa kesällä ja ängetä sen juhannuksen jälkeisiin viikkoihin. Operatiivisilla aloilla leikkaussalien supistukset aiheuttavat sen, että elektiivistä toimintaa ei voi tehdä kesällä pahimmillaan noin 12 viikon aikana ja päivät koostuvatkin supistettujen osastojen kierroista, poliklinikoista ja harvoista päivystysleikkauksista - ainakin kirurgeille selvä kurjennus työnkuvaan. Lomalla olisi siis ihan mukavaa olla, mutta kuka päivystäisi?

Kesäksi klinikkaan tulee paljon hyviä ja innokkaita kandidaatteja. Työnkuvaan kuuluu myös päivystystä. En kadehdi ensimmäistä kesää päivystävää lääkärin alkua, joka joutuu soittelemaan enemmän tai vähemmän kiukkuiselle takapäivystäjälle, joka on talven aikana taas tottunut siihen, että häntä häiritään vain harvoin. Takapäivystäjää taas ottaa päähän viettää iltoja ja öitä sairaalassa, kun tietää seuraavan päivän olevan työpäivän. Usein leppoisat talven vapaamuotoiset päivystykset muuttuvat kesällä aktiivipäivystyksiksi.

Päivystysmäärät ovat myös suuria. Kun talvella päivystää kolme-neljä kertaa kuussa, havaitsee kesällä joko päivystävänsä seitsemän kertaa kuussa tai sitten tekevänsä saman määrän kuin talvella - tungettuna siihen ainoaan viikkoon, jonka on heinäkuussa töissä. Alkukesästä pidetyn loman virkistävä vaikutus häviää kahdessa päivässä.

Jurputtaminen ilman parannusehdotuksia on hedelmätöntä. Ensimmäinen parannus kesän päivystyksiin on meillä ollut se, että kokemattomampien päivystäjien avuksi on saatu lupa palkata kokeneempia erikoistuvia lääkäreitä. Tämä tuplaetupäivystys antaa lisäksi erikoistuville lääkäreille paremmat mahdollisuudet osallistua leikkaustoimintaan, kun ensiapu ei ruuhkaannu ainoan lääkärin ollessa leikkaamassa tai osastoilla. Mukava, suuri sijaismäärä vähentäisi myös muuten päivystyskorvauksia ja tälläkin tuntuu olevan merkitystä. Kesäsijaisen on myös helpompaa aloitella päivystystyötä, kun kaikista ongelmista ei tarvitse selvitä katsomalla kirjasta ja toimimalla yleisten lääketieteellisten periaatteiden mukaan.

Vuosityöajasta voisi olla kesäisin hyötyä. Potilaiden saaminen poliklinikalle heinäkuussa on hankalaa, joten talvella tehdyt ylityöt voisi kesällä ottaa vapaana ja lähteä iltapäivisin töiden salliessa vähän aikaisemmin kotiin. Mukavinta tietysti olisi, jos kesän työaika olisi ihan virallisesti selvästi lyhempi kuin talvella - taidanpa kirjoittaa joulupukille.

Mutta onneksi tätä kurjuutta kestää enää vain vähän aikaa: ensi kuuta seuraavan kuun jälkeen onkin jo syyskuu ja voi alkaa odotella joulua!

Mukavaa juhannusta kaikille!