Keskitetään vai hajotetaanko sittenkin?
Terveydenhuoltolakiesityksessä korostetaan perusterveydenhuollon vahvistamista ja raja-aitojen madaltamista - hyviä tavoitteita molemmat. Erikoissairaanhoidon osalta tavoitteet vaikuttavat sen sijaan ristiriitaisilta. Toisaalta sekä päivystystä että monia hoitoja halutaan keskittää, kun samaan aikaan näiden toimintojen tekijöitä, erikoissairaanhoidon erikoislääkäreitä, ollaan jalkauttamassa terveysasemille.
Kotikaupunkini perusterveydenhuollossa linjattiin vastikään uusi palvelumalli, jossa keskittämisen arvioidaan tehostava toimintoja. Lehdessä todettiin, että "Suuremmassa yksikössä yksittäisen lääkärin tai hoitajan yllättävä poissaolo ei sotke koko vastaanottotoimintaa, vaan tilapäisjärjestelyt hoituvat kätevästi. Palvelu pelaa." Tämä on perinteinen käsitys terveydenhuollossa. Vain lääkärimäärältään riittävän iso yksikkö turvaa sujuvan toiminnan ja mielekkään toimintaympäristön. Samat lainalaisuudet pätevät myös erikoissairaanhoidossa. Lääkärien jalkautuminen voi tehdä yksikön toiminnasta helposti haavoittuvaa. Yllättävissä poissaolotilanteissakaan akuuttitoimintaa ei voi perua, mutta kolmen lääkärin työmäärän jakaminen kahdelle on aina vähän helpompaa kuin kahden yhdelle.
Uhkaava erikoislääkäripula, ympärivuorokautinen akuuttihoitotoiminta ja hoitoon pääsyn säännökset asettavat erikoissairaanhoidolle kovia haasteita tulevaisuudessa. Siksi perusterveydenhuollon vahvistamisen ohella tulisikin miettiä, miten erikoissairaanhoidon toimintayksiköt saadaan toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja sujuvasti terveyttä tuottaen. Tämä edellyttää ainakin hyviä työtiloja, tuttuja laitteita ja ohjelmia, konsultaatiomahdollisuuksia, erikoistuvien lääkärien koulutusta sekä etenkin sitä, että vähenevien erikoislääkärien aika ei kulu auton ratissa potilaiden luo matkatessa. Päivystyssairaalat eivät pärjää ilman riittävää määrää lääkäreitä. Tällöin pystytään tarvittaessa joustamaan toiminnassa, paikkaamaan sairaustapaukset ja hoitamaan hälytystyöt sekä päivä- että päivystysaikana.
Peruserikoislääkärin työ on varmasti mielekästä siinä missä muukin lääkärin työ. Jotkut haluavat myös tehdä kiertävää työtä, ainakin omaehtoisesti ja väliaikaisesti. Perusterveydenhuollon vahvistamishankkeessa tulee kuitenkin varoa rampauttamasta toimivaa erikoissairaanhoitoa ja karkottamasta erikoislääkäreitä sairaaloista. Tarkoitus ei ole myöskään siirtää perusterveydenhuollon työtä erikoissairaanhoitoon. Oleellista onkin pohtia vakavasti sitä, missä määrin terveyskeskuksiin riittää ja on järkevää jalkauttaa erikoissairaanhoidon lääkäreitä, ja missä määrin vahvistaa yleislääketieteen lääkärien erityisosaamista sekä parantaa työoloja yleislääkärien saatavuuden varmistamiseksi.