Kunnallisten virkojen lääkärivaje nostaa toistuvasti keskusteluun lääkärikoulutuspaikkojen lisäämisen, vaikka nykyään noin prosentti ikäluokasta koulutetaan lääkäriksi ja Suomen lääkäritiheys on keskimääräistä länsimaista tasoa.

Kuntasektorin lääkärivaje on vähitellen korjaantunut pahimmista pulavuosista ja on terveyskeskuksissa nyt keskimäärin 6,5 prosenttia. Vakituisia lääkäreitä on aiempaa enemmän ja sijaisia on tarvittu vastaavasti vähemmän. Nykyisellä koulutusmäärällä työikäisen lääkärityövoiman määrä kasvaa edelleen lähivuosina. Tulevien vuosien suurempi haaste lieneekin uhkaava aloittainen ja osin alueellinen erikoislääkäripula. Peruskoulutusmäärien lisääminen ei vajetta korjaa, vaan tilanteen tasapainottamiseksi on esitetty valtakunnallisen koordinaation lisäämistä esimerkiksi perustamalla valtakunnallinen spesialiteettineuvottelukunta.

Vaikka lääkärimäärä lisääntyy, miksi joillakin alueilla pula ei tunnu hellittävän ollenkaan? Kaupungistuminen, vapaa-ajan arvostuksen kasvu, osa-aikaisen työn tekeminen ja keikkailu ovat lisääntyneet lääkäreiden keskuudessa niin kuin yhteiskunnassa yleensäkin. Toisaalta lääkäripulaa ei ole kaikkialla, joten merkittävä tekijä on työpaikan houkuttelevuus. Työolosuhteet ja oman työn hallinta ovat kaikille tärkeitä. Myös kollegatuki lisää työpaikan houkuttelevuutta. Keskeistä olisi kuitenkin käyttää olemassa oleva lääkärityövoima nykyistä järkevämmin. Yhä enemmän lääkärien ajasta kuluu hitaisiin ja huonosti toimiviin sähköisiin järjestelmiin. Lääkäriliiton laskelmien mukaan huonot tietojärjestelmät vievät vuosittain noin 600 lääkärin työpanoksen. Lisäksi 200 lääkärin työpanos kuluu erilaisten suurelta osin tarpeettomien todistusten kirjoittamiseen.

Samalla kun lääkäriopettajien määrä on pienentynyt neljänneksellä 15 vuoden aikana, on lääketieteen opiskelijoiden määrä lähes kaksinkertaistunut. Tämä näkyy ja tuntuu opetuksessa. Kurssit ovat niin suuria, että kaikki eivät mahdu enää samaan luentosaliin. Ryhmäkoot ovat kasvaneet niin, että bed side -opetus on käynyt vaikeaksi ja käytännön harjoitusta ei voi saada ryhmäopetuksissa samalla tavalla kuin aiemmin. Opetuspotilaitakaan ei ole kaikkialla riittävästi. Opiskelijoiden määrää ei voida lisätä ilman merkittävää panostusta opetukseen. Valmistuvien lääkäreiden käytännön osaamisen ja opetuksen laadun turvaamiseksi opetusresursseja tulee kasvattaa jo nykyiselläkin opiskelijamäärällä.

Lääkärikoulutus on pitkä ja suhteellisen kallis suoraan ammattiin johtava koulutus. Lääkäriä ei kannata kouluttaa tekemään vaikuttamatonta työtä tai muiden ammattiryhmien työtä eikä myöskään työttömäksi. Sen sijaan keskeistä on järjestää työelämä siten, että lääkärit voivat keksittyä lääkärin työhön ja julkisenkin sektorin työpaikat ovat houkuttelevia. Koulutuksen mitoituksen tulee perustua perusteelliseen selvitykseen ja eri osapuolten yhteiseen näkemykseen lääkärityövoiman tarpeesta.